Onko täällä ihmisiä jotka ovat ajautuneet etäälle lapsuudenperheestään eivätkä juuri pidä yhteyttä?
Mikä on syynä tilanteeseen? Onko teillä muuten ihmisiä elämässänne? Kaipaatteko yhteyttä sukulaisiin?
Kommentit (8)
Eipä niiden teinin tasolle taantuneiden, nollasta sataan kiihtyvien alkoholistipummien kanssa jaksa oikeen jutskailla, vanhemmistani puhun nyt. Nähdään muutamana kertana vuodessa
Tavallaan kyllä. Olen nyt asunut Ruotsissa kohta kolme vuotta ja minulla on täällä avopuoliso ja oma elämä. Perhe asuu Suomessa (äiti ja 3 siskoa). Ollaan todella erilaisia ihmisiä, kaikilla on vahvat ja erilaiset mielipiteet joten ristiriitoja syntyy usein ja helposti. Äiti yrittää jonkun verran pitää yhteyttä ja ihan kivahan se on sillä ei minulla kuitenkaan mitään perhettäni vastaan ole, meillä ei vaan oikeasti ole mitään yhteistä. Siskojen kanssa soitellaan silloin tälloin mutta ei kyllä mitään superläheisiä olla. Koen jonkin asteista katkeruutta kasvatustani kohtaan. Perheeni oli köyhä ja olin koulukiusattu. Tuntui että äitiä kiinnosti elämämme mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi. Niissä kohti kun olisi tarvinnut tukea ja ohjausta elämässä tuntui että äidin oma vapaa-aika oli hänelle tärkeämpää (ehkä ei vaan ymmärtänyt kuinka paljon olisin konkreettista tukea silloin tarvinnut). Jotenkin en vaan aidosti nauti perheeni seurasta vaikka heistä välitänkin. En tiedä on tämä niin monimutkaista. Ja kyllä välillä siis harmittaa että ollaan niin etäisiksi kasvettu...
Maantiede ja puolisot. En jaksa säätää niiden kanssa.
Aikaa on mennyt, mikään ei ole muuttunut. Moniongelmaisia, sairaita, ym ym ym.
Mielipidepakolaisena pidän välit etäisinä. Surku, aikansa kun yrittää, nyt ei enää jaksa.
Olen elänyt lasteni kanssa niin vaikeita aikoja, ettei minulla ollut voimavaroja pitää yhteyksiä kodin ulkopuolelle, joten toisella puolella Suomea asuvat sisarukseni etääntyivät. Nyt olisi enemmän aikaa ja voimia olla yhteyksissä, mutta yhteydenottoihini ei vastata.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt lasteni kanssa niin vaikeita aikoja, ettei minulla ollut voimavaroja pitää yhteyksiä kodin ulkopuolelle, joten toisella puolella Suomea asuvat sisarukseni etääntyivät. Nyt olisi enemmän aikaa ja voimia olla yhteyksissä, mutta yhteydenottoihini ei vastata.
Kokeile kirjoittaa perinteinen kirje ja avata siinä taustoja? Julmia ovat jos eivät reagoi kotiin kannettuun perinteiseen kirjeeseen mitenkään
Isä alkoholisti, äitini taas kirjaesimerkki myrkyllisestä äidistä: vähättelee ja manipuloi sekä on järjettömän katkera ja kateellinen kaikesta ja kaikille. Sisarukseni ovat ns. äidin puolella, eikä mitään asiaa voi heille luottamuksellisesti kertoa.
Eipä siis tee hirveästi mieli pitää yhteyttä yllä, vaikka rakastavia vanhempia kaipaankin. Onneksi sentään pidin puoleni ja nykyään vierelläni on rakastava ja upea mies, jota pidän perheenäni.
Tai onko joku ihan tieten katkaissut välit?