Lue keskustelun säännöt.
Onko elämässänne ihmistä jonka seurassa hermoilette?
18.02.2019 |
Jos ei jaksa lukea, niin onko kellään kokemuksia teinimäisestä "ihastuksesta" aikuisiällä, kun ei pysty käyttäytymään normaalisti toisen seurassa? Miten tilanne on kohdallanne ratkennut?
Olen siis tuntenut erään miehen kymmenisen vuotta. Ekalla tapaamiskerralla hänen astuessaan ovesta sisään tunsin heti perhosia vatsassa ja siitä tämä alamäki sitten lähti. Emme ole hirveästi tekemisissä, mutta törmäämme aina silloin tällöin sattumalta. Voi mennä vuosi tai pari päivää. Ja aina kun hänet näkee, tulee se sama tunne. Meillä on jotain seksuaalista jännitettä ja ollaankin sänkyyn hypätty muutama kerta.
En vain ymmärrä, mistä tämä hermostuminen johtuu. Samaan aikaan hänen seurassaan on helppoa ja vaikeaa. Mokailen usein hänen edessään ja häpeän näitä tilanteita, vaikka toisten ihmisten edessä samat "mokat" eivät tuntuisi miltään. En aina koe olevani oma itseni hänen edessään.
Haaveilin kyseisestä miehestä aluksi, mutta vuoden jälkeen en ole haikaillut hänen kanssaan parisuhdetta, koska sellainen ei välillämme toimisi. Olen myös järkeillyt itselleni, että ei kannattaisi hänen sänkyynsä eksyä, koska oloni on niin vaikea aina jälkikäteen ja olen siinä nyt pitäytynytkin. Silti haluan flirttailla hänelle ja olla lähellä.
En ole kokenut tällaista ketään muuta kohtaan ja pelkään ettei tämä ikinä lopu. Onko kellään ollut samanlaisia sekavia ajatuksia jotakuta kohtaan ja miten tilanne ratkesi?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäri
TE-virkailija
Ja kyse ei siis ole ihastumisesta.
Olen lievästi sanottuna ihastunut miespuoliseen työkaveriini, ja hänen seurassaan minua kyllä hermostuttaa. En mene ihan pois tolaltani kuitenkaan, koska hänen seurassaan on helppoa ja miellyttävää olla. En osaa selittää tätä ristiriitaa sen kummemmin.
Jotenkin vaikeaa mieltää näitä tunteita ihastumiseksi, mutta kai siinä jotain sellaista on pakostikin mukana. Itseä kanssa hermostuttaa ja tunnen itseni idootiksi jälkeenpäin "voi miksi sanoin noin tai tein näin".
Parisuhteessa ollessani en törmännyt kyseiseen henkilöön enkä häntä ajatellutkaan, mutta heti erottuani törmäsin häneen ja selvisi, että hänkin oli seurustellut samaan aikaan ja eronnut myös samaan aikaan kanssani. Ja sitten taas mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäri
TE-virkailija
No nythän se yhtäläisyys selvisikin! Ei vaan, huvitti kyllä suuresti tämä kommentti kaiken tämän hermoilun keskellä. :D
jään seuraamaan, mulla lähes tismalleen sama tilanne. :D sillä erolla ettei olla koskaan menty sänkyyn, molemmilla parisuhteet. mut tuntuu että hermostuneisuus on molemminpuolista ja samaan aikaan niin vaikeaa ja kutkuttavaa. minä myös mokailen ja mietin mokia pitkään jälkeenpäin ja koen hirveää morkkista!