Te joilla on tarpeeksi ystäviä: Mistä mielestänne se johtuu? Että on ystäviä?

Onhan noita kavereita, ystäviäkin. Tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa jakamalla ja tukemalla, elämällä yhdessä läpi tärkeiden vaiheiden.

Minusta olennaisinta ystävyyssuhteen syntymiselle ja kestämiselle on sietää ja hyväksyä muiden ihmisten epätäydellisyyttä ja pitää samalla omat rajansa. Kukaan ei ole täydellinen, yhdeltä pääsee välillä ilkeitä sammakoita suusta, yksi puhuu liikaa itsestään ja kuuntelee muita liian vähän, yksi vetäytyy usein omiin oloihinsa ja välttelee sosiaalisuutta, yksi myöhästelee, yksi toimii joissain asioissa vastoin omia arvojani jne. Noista asioista huolimatta he ovat mun elämän tärkeitä ihmisiä ja uskallan heidän kanssa pitää myös omat rajani, en esim. mene mukaan asioihin jotka ei sovi mulle. Toivon ystävilleni hyvää ja hekin mulle, tuemme toisiamme omien voimiemme ja osaamisemme mukaan. Jos menee kovin myrkylliseksi jonkun kanssa, on viisautta päästää irti tai ainakin ottaa etäisyyttä. Sitten tulee tilaa uusille ihmisille. :)

Mikä on "tarpeeksi"? Jollekin kymmenen on liian vähän, ja hän kokee olevansa yksinäinen. Toiselle nolla on juuri sopiva.

Ykkönen puhui viisaita. Lisäisin vielä, että ystäviä saadakseen pitää olla kiinnostunut muista. Kovin itseriittoinen ihminen ei ole, eikä hakeudu muiden seuraan.

Mikä on ystävä. Millainen.

Tuurista.

Olen ystävien suhteen sekä nirso, että passiivinen. En oikeastaan tiedä miksi minulla on ystäviä.

Ystävien valitseminen. K-päiden kanssa ei kannata ainoata elämäänsä jakaa. 

Ystävyyttä tulee vaalia. Tarkoittaa molemminpuolisuutta. Jos menee sukset ristin, normaalien kanssa asiat selvitetään. Jossain vaiheessa itselläni karsiutui myös tyypit, jotka "selvittelivät selvittelyjä".  

Koen, että miehen (ystävä hänkin) ohella ystävät muodostavat perheeni, vaikka pidän toki yhteyttä sisaruksiin ja muuhun sukuun. 

Lisäisin vielä, että en syyllistä ja suutu ystävilleni esim. siitä, että nämä eivät ole aina paljoa yhteydessä. Enhän minäkään aina jaksa, ehdi tai muista kysellä kuulumisia arjen pyörityksessä. Kun olemme yhteydessä tai tapaamme, puhumme kummankin asioista ja tuemme toisiamme. Jos joskus tarvitsen erityisen paljon tukea jossain asiassa, pyydän anteeksi, että en tällä hetkellä jaksa kuin kuin setviä omaa tilannettani.

Sattuma varmaan osittain vaikutti siihen että niin ihanat ihmiset osuivat kohdalleni. Kaksi parasta ystävääni ovat molemmat kulkeneet matkassa jo alakoulusta. Vuosien varrella on kukin taholtamme tehty ystävyyden ja toistemme eteen uhrauksia. Nautin täysin rinnoin ystävieni seurasta ja olen kiitollinen siitä että he ovat elämässäni ; tämän sanon myös ääneen.

Ystävyys- ja kaverisuhteita syntyy myöhemmälläkin iällä kun on monessa mukana. Se toimii myös aikamoisella lumipalloefektillä sillä monet kavereistani olen tavannut jonkun toisen kaverin kautta. Tai on tullut ilmi tyyliin " ai sinäkin tunnet Jennan, mitä kautta?" ja siitä sitten juttu on jatkunut.