Lue keskustelun säännöt.
Onko isäsi nk. pelimies, eli siitti sinut mutta sittemmin katosi toisten naisten matkaan
16.02.2019 |
En tunne omaa faijaani ja mietin, että hän on varmaan nykypäivän termein pelimies. Hurmasi äidin, piti lyhyen suhteen ajan yhtä, kunnes äitini tuli raskaaksi jolloin faija otti ja lähti toisen naisen matkaan. Minulla on kuulemma sisaruksia "ympäri maata". Faijalle ei parisuhde tai perhe-elämä näemmä maistu. Tunnen katkeruutta ja vihaakin, vaikka ilman pleijeri-isääni ei olisi minuakaan. Onko kohtalotovereita? Ja jos täällä on pleijereitä, mietittekö koskaan välinpitämättömyytenne seurauksia, jotka voivat oireilla jälkipolvissakin?
Kommentit (15)
Ei ollut. En ymmärrä siksikään pelimiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelimies = työtön, rahaton, juoppo, onnenonkija
no mun iskäl ja äitil oli kai molemmil muita sillon ku olin pieni, sit ne kai "sinnitteli" siihen saakka et olin jotain 12v ja eros.. :DDD ja kuulemma synnytyssairaalassaki ku äiti oli, nii iskä oli toisen naisen luona. :D
ja äiti aina oli vihanen ku kuulemma muita naisia.. :DD yks kerta ku nukuin iskän vieres äiti herätti meiät heittämäl jääkylmää vettä sangossa iskän päälle (ja ne tuli myös mun päälle. :D)
ja sit ku iskä oli sinkku, nii se deittaili koko ajan naisii eikä "osannu päättää" sit mä kyselin niistä naisista kauheesti siltä ja yritin saada tietoo mahollisimman paljon niistä ja haukuin niitä. :DDDDDD
mut mun äitiki otti uuden miehen tyylii samantien ku ne eros. et sellasta. :D
Ei ollut, hän oli äitini kanssa naimisissa yli 50 vuoden ajan eli kuolemaansa asti. Hän siitti meidät lapset ja piti meistä myös huolta ainakin siten, että kävi töissä ja hänen tienaamillaan rahoillaan ostettiin meille lapsille esim. ruokaa, vaatteita ja leluja. Asuimme myös hänen ja äidin yhdessä maksamassa talossa ja isä vei meitä usein eri paikkoihin autollaan, jonka maksamiseen hän oli käyttänyt itse tienaamiaan rahoja. Hän myös osallistui meidän lasten kasvatukseen, mutta oli kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että ei juuri hoitanut meitä tai tehnyt kotitöitä.
no oon mä häiriintyneempiäki suhteita nähnyt... :DD
siis sellasii mis oikeesti riidellään.. ku iskän kansssaei pystyny riitelee.. :DDD mut äiti joskus suuttu..
oon nähny sellasiiki suhteita mis mies väkivaltainen, ne on pahempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thihihihiiihiii.. kirjoitti:
Pelimies = työtön, rahaton, juoppo, onnenonkija
No ei sinnepäinkään. Pelimiehiä on kaikissa varakkuusluokissa.
Ei ollut. Isäni oli ihan tavallinen silmälasipäinen insinööri, joka sai vaimokseen kaupungin kauneimman naisen. Vanhempani ovat jo yli 90 v, naimisissakin melkein 70 vuotta ja isä edelleen on umpirakastunut äitini. Ja äitikin isääni.
Minä taas olen törmännyt omissa suhteissani vain pelimiehiin. Mutta en olekaan läheskään niin kaunis kuin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä ei valitettavasti jättänyt perhettään, mutta hänellä oli lyhyt seksisuhde mun päiväkodin työntekijään. Käytiin sen luona kahdestaan kylässä. Sitten oli pidempi suhde jota jouduin äidiltä salaamaan ikävuodet 8-14 kunnes vanhemmat vihdoin erosi ja isä muutti yhteen tän naisen kanssa. Hän oli myös sovinistinen ja kommentoi mun ulkonäköä. Nuorena hain hyväksyntää lukuisilla Irtosuhteilla, oli syömishäiriötä ja päihdeongelmia. Nykyään elän sosiaalisesti erisyätynyttä elämää. En kykene luottamaan miehiin joten luultavasti loppuelämä menee yksin.
Äitini on narsistinen ja olen antanut isälleni poissaolon anteeksi. Ymmärrän nyt kuinka vaikeassa asemassa isät ovat olleet ja osittain ovat vieläkin. Onneksi pikkuhiljaa on murentumassa käsite että äiti on pyhä ja on oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen törmännyt omissa suhteissani vain pelimiehiin. Mutta en olekaan läheskään niin kaunis kuin äitini
-ööhh.. :DDDDDD ihan ku kauniita ei petettäis. :DDDDDDD
ja mitä hittoo silmälasipäisyys vaikuttaa tohon???????????? :DDDDDDDDDDDDDDDDDD älä yritä luoda vääriä mielikuvia.
mun isäkään ei jättänyt mun äitiä.... en tiiä miten ne eros mut eros vaan, varmaan ehkä äiti jätti iskän emt tai sit puhu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen törmännyt omissa suhteissani vain pelimiehiin. Mutta en olekaan läheskään niin kaunis kuin äitini
-ööhh.. :DDDDDD ihan ku kauniita ei petettäis. :DDDDDDD
ja mitä hittoo silmälasipäisyys vaikuttaa tohon???????????? :DDDDDDDDDDDDDDDDDD älä yritä luoda vääriä mielikuvia.
Sinä vaikutat siltä joka ei oikein pidä miheistä. Saksien kanssa aina riehumassa miesten jalkovälissä. Hoitoon.
On. Äitini oli (ja on edelleen ikäisekseen) todella kaunis. Minuun hän istuttu miespelon, josta edelleen lähes 40-vuotiaana yritän eroon. Minulla ei ole ollut yhtäkään läheistä aikuista miestä lapsuudessani eli ehkä ymmärrettävää. Äitini masentui todella rankasti isäni jätettyä hänet ja ymmärrän osin äitini katkeruuden. Hän oli lähes 10 vuotta isäni vakituinen seksikumppani. Äiti oli nuori ja rakasti, isä ilmeisesti vain otti ilon irti. Isääni en ole pahemmin kaivannut mutta olisin halunnut äidikseni onnellisen ihmisen masentuneen ja lähes toimintakysyttömän sijaan.
Olen kai ihan kaunis nainen edelleen ja vedän puoleeni kaikenlaisia erikoisuuksia. Narsistiset, omalle egolleen pönkitystä haluavat miehet ovat erityisesti tulleet tutuiksi. Kuulemma ujot eivät uskalla minua edes lähestyä. Olen sinkku ja lapseton, haluaisin kovasti hyvän parisuhteen mutta taitaa olla myöhäistä. Terapiassa olen asiaa käsitellyt useampiakin vuosia.
Isä meni naimisiin synnyttyäni (toki ensin jätettyä raskaaksi tulleen äitini). Minulla on kaksi velipuolta, joilla elämä on ilmeisesti oikeinkin mallillaan. Välillä mietin, olenko vain itse sössinyt asiani vai onko lapsuudenkodin merkitys niin suuri, että vielä keski-iässä tunnen välillä tarvetta saada edes joskus tukeutua johonkin toiseen ihmiseen. Sen sijaa, että olisin vain ylpeä kysetessäni seisomaan omilla jaloillani.
Tuntematonta ihmistä on toisaalta vaikeaa vihata. Isääni kohtaan en varmaankaan siksi tunne yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Äitini oli (ja on edelleen ikäisekseen) todella kaunis. Minuun hän istuttu miespelon, josta edelleen lähes 40-vuotiaana yritän eroon. Minulla ei ole ollut yhtäkään läheistä aikuista miestä lapsuudessani eli ehkä ymmärrettävää. Äitini masentui todella rankasti isäni jätettyä hänet ja ymmärrän osin äitini katkeruuden. Hän oli lähes 10 vuotta isäni vakituinen seksikumppani. Äiti oli nuori ja rakasti, isä ilmeisesti vain otti ilon irti. Isääni en ole pahemmin kaivannut mutta olisin halunnut äidikseni onnellisen ihmisen masentuneen ja lähes toimintakysyttömän sijaan.
Olen kai ihan kaunis nainen edelleen ja vedän puoleeni kaikenlaisia erikoisuuksia. Narsistiset, omalle egolleen pönkitystä haluavat miehet ovat erityisesti tulleet tutuiksi. Kuulemma ujot eivät uskalla minua edes lähestyä. Olen sinkku ja lapseton, haluaisin kovasti hyvän parisuhteen mutta taitaa olla myöhäistä. Terapiassa olen asiaa käsitellyt useampiakin vuosia.
Isä meni naimisiin synnyttyäni (toki ensin jätettyä raskaaksi tulleen äitini). Minulla on kaksi velipuolta, joilla elämä on ilmeisesti oikeinkin mallillaan. Välillä mietin, olenko vain itse sössinyt asiani vai onko lapsuudenkodin merkitys niin suuri, että vielä keski-iässä tunnen välillä tarvetta saada edes joskus tukeutua johonkin toiseen ihmiseen. Sen sijaa, että olisin vain ylpeä kysetessäni seisomaan omilla jaloillani.
Tuntematonta ihmistä on toisaalta vaikeaa vihata. Isääni kohtaan en varmaankaan siksi tunne yhtään mitään.
Ei tuo isäsi vika ole. Kasvattajan vastuulla on luoda lapselle hyvä kasvuympäristö, varsinkin silloin kun on yh, tämä vastuu on suurempi. Yhisä.
Ei ollut, eikä enää haudassa ole ketään siittämässä