Lue keskustelun säännöt.
"Ei saa verrata itseään toisiin"
15.02.2019 |
Miksi ei saa? Ei tietenkään ole mielenterveydelle hyväksi, jos kateus huippumenestyjille vaikuttaa omaan elämään, mutta eikö tämän yhteiskunnan yksi tarkoitus ole kilpailu ja menestyminen? Miksi en saa tuntea itseäni luuseriksi, jos kaikki ympärilläni ovat paremmin menestyneitä? Eikö ole luonnolista tuntea häpeää, kun jokainen vierelläsi on saavuttanut sinua enemmän ja sinulla ei ole mitään, josta olet ylpeä? Miten huonosti pitää olla asiat, että on sallittua olla katkera itselleen, eikä kykene olla tyytyväinen omaan olemassaoloon?
Kommentit (10)
Tottakai pitää vertailla itseään muihin. Jos töissä ei vertailisi itseään muihin saattaisi kärsiä taloudellisesti niistä. Eli jos ei vertaile niin saattaa olla että esimies perustelee väärillä perusteilla sinulle pienempää palkkaa tai pienempi vuosi bonuksia kuin muille.
Sitä paitsi jos parisuhdettakin miettii niin on ihan hyvä vertailla välillä muihin. Jos tuntuu siltä että omassa parisuhteessa menee huonosti niin voi muistella miten huonosti jollain muilla menee. Jolloin voimaantuu itse ja ehkä tajuta että kyllä mekin tässä onnistutaan kun noi naapurin jaska ja ellikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pitää vertailla itseään muihin. Jos töissä ei vertailisi itseään muihin saattaisi kärsiä taloudellisesti niistä. Eli jos ei vertaile niin saattaa olla että esimies perustelee väärillä perusteilla sinulle pienempää palkkaa tai pienempi vuosi bonuksia kuin muille.
Sitä paitsi jos parisuhdettakin miettii niin on ihan hyvä vertailla välillä muihin. Jos tuntuu siltä että omassa parisuhteessa menee huonosti niin voi muistella miten huonosti jollain muilla menee. Jolloin voimaantuu itse ja ehkä tajuta että kyllä mekin tässä onnistutaan kun noi naapurin jaska ja ellikin...
Kiitos! Aina mulle on sanottu, että ole tyytyväinen siihen mitä sulla on (ei mitään) ja lopeta vertailu.
Miten en voi vertailla, kun joka ikinen hetki näen toisten olevan minua parempia ja saavuttaneen kaiken mitä en ole edes päässyt lähelle. Toinen on aikuinen aikuisen saavutuksineen ja sitten olen minä. Pakko vertailla ja jokainen hetki on muistutus omasta surkeudesta.
Emt. Elän omaa elämääni. Toki teen sellaista tiedostamatonta vertailua (kuuluu ihan antropologiseen käyttäytymiseen) ja tiedän, että toiset ihmiset on tehny toisenlaisia ratkaisuja, kuin minä. Ja toki joskus vertailen entisiä vuosikymmeniä, miten ne eroaa omastani. Ja tullut siihen tulokseen, että ehkä olisi paremmin, ehkä ei. En kuitenkaan viitsi rasittaa päätäni tämmöisillä, koska se ei hyödytä minua. Johtuu varmaan siitä, että olen ihan tyytyväinen tähän omistamattomuuteni kanssa.
Jos kilpailu hyödyttää sinua ja pääset sen avulla eteenpäin, niin hyvä. Jos se syö sinua sisältä, kannattaa keksiä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Emt. Elän omaa elämääni. Toki teen sellaista tiedostamatonta vertailua (kuuluu ihan antropologiseen käyttäytymiseen) ja tiedän, että toiset ihmiset on tehny toisenlaisia ratkaisuja, kuin minä. Ja toki joskus vertailen entisiä vuosikymmeniä, miten ne eroaa omastani. Ja tullut siihen tulokseen, että ehkä olisi paremmin, ehkä ei. En kuitenkaan viitsi rasittaa päätäni tämmöisillä, koska se ei hyödytä minua. Johtuu varmaan siitä, että olen ihan tyytyväinen tähän omistamattomuuteni kanssa.
Jos kilpailu hyödyttää sinua ja pääset sen avulla eteenpäin, niin hyvä. Jos se syö sinua sisältä, kannattaa keksiä muuta.
Se syö sisältä. Ei ehkä söisi, jos olisin edes keskiverto. Nyt kun olen missä tahansa tilassa tai tilanteessa niin olen sen joukon paskin. Miten se ei voi olla syömättä? Kun elämä tulee puheeksi olen se, joka ei voi millään kehua. Miten tuota voi kestää eristäytymättä?
Jos itsetuntosi ja olosi on oikeasti hyvä, et koe tarvetta vertailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emt. Elän omaa elämääni. Toki teen sellaista tiedostamatonta vertailua (kuuluu ihan antropologiseen käyttäytymiseen) ja tiedän, että toiset ihmiset on tehny toisenlaisia ratkaisuja, kuin minä. Ja toki joskus vertailen entisiä vuosikymmeniä, miten ne eroaa omastani. Ja tullut siihen tulokseen, että ehkä olisi paremmin, ehkä ei. En kuitenkaan viitsi rasittaa päätäni tämmöisillä, koska se ei hyödytä minua. Johtuu varmaan siitä, että olen ihan tyytyväinen tähän omistamattomuuteni kanssa.
Jos kilpailu hyödyttää sinua ja pääset sen avulla eteenpäin, niin hyvä. Jos se syö sinua sisältä, kannattaa keksiä muuta.
Se syö sisältä. Ei ehkä söisi, jos olisin edes keskiverto. Nyt kun olen missä tahansa tilassa tai tilanteessa niin olen sen joukon paskin. Miten se ei voi olla syömättä? Kun elämä tulee puheeksi olen se, joka ei voi millään kehua. Miten tuota voi kestää eristäytymättä?
Vaikea kuvitella että joku voisi olla aina paskin. Joku voi sanoa että minulla on tosi hyvin asiat. Hyvä duuni, isot tulot, upea talo. Mutta häviän monelle että minulla ei ole kumppania, minulla ei ole intohimoja (harrastukset/matkustelut tai ihan mitä tahansa). Voisin jopa rehellisesti sanoa että olen syrjäytymässä. Joten ei asiat ole aina niin selkeitä.
Joten jos haluat hakea voimaannuttavia tunteita niin vertaile muita jostain muusta näkökulmasta. Sitten jos taas haluat pitää oikeuksistasi kiinni työelämässä käytä vertailua hyväksi taloudellisesti. jne.
Sitten lapsuuskavereiden, sukulaisten kesken ei kannata vertailla. He ovat valinneet elämässään valinnat ja sinä toiset. Ei ole mitään järkeä jos osaaikainen laitosapulainen/lastenhoitaja vertailee itseään esim nordean toimistusjohtajaan, taloudellisissa asioissa. Heillä on yleisimmiten täysin erinlaiset arvomaailmat. Mutta jos taas haluat saavuttaa jonkun merkittävän asian voit vertailla sinua ja niitä jotka ovat saaneet sen merkittävän asia. Ehkä opit sieltä mitä voisi tehdä toisin tai lisäksi että saavutat sen.
Sitten vielä loppusitaattina. Jos mietit noita isoja kuuluisia porssi sijoittajia tai johtajia niin niiden elämänopas kirjoja. Ihmiset jotka ostavat niitä toivovat saavansa oppia miten rikastua tai saavuttaa jonkun statuksen. Kirjaa lukieassa henkilön pitää vertailla omia ratkaisuja/itseään kirjan henkilöihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos itsetuntosi ja olosi on oikeasti hyvä, et koe tarvetta vertailla
Miten voi olla hyvä, kun on pahnanpohjimmainen ja kaikkialta kuulee, että kaltaiseni on yhteiskunnan pilaaja ja nolo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emt. Elän omaa elämääni. Toki teen sellaista tiedostamatonta vertailua (kuuluu ihan antropologiseen käyttäytymiseen) ja tiedän, että toiset ihmiset on tehny toisenlaisia ratkaisuja, kuin minä. Ja toki joskus vertailen entisiä vuosikymmeniä, miten ne eroaa omastani. Ja tullut siihen tulokseen, että ehkä olisi paremmin, ehkä ei. En kuitenkaan viitsi rasittaa päätäni tämmöisillä, koska se ei hyödytä minua. Johtuu varmaan siitä, että olen ihan tyytyväinen tähän omistamattomuuteni kanssa.
Jos kilpailu hyödyttää sinua ja pääset sen avulla eteenpäin, niin hyvä. Jos se syö sinua sisältä, kannattaa keksiä muuta.
Se syö sisältä. Ei ehkä söisi, jos olisin edes keskiverto. Nyt kun olen missä tahansa tilassa tai tilanteessa niin olen sen joukon paskin. Miten se ei voi olla syömättä? Kun elämä tulee puheeksi olen se, joka ei voi millään kehua. Miten tuota voi kestää eristäytymättä?
Ei sinun tarvitse alkaa kehumaan mitään eikä kukaan odota varmasti sellaista(?). Vai oletko onnistunut keräämään itsesi ympärille vain narsisteja? Jos näin on niin suosittelisin melkein että yrität laitta sitä porukkaa kiertoon ja hankkia uusia.
Tämän ketjun luettuaan ei enää ihmettele, miksi Suomi on se surkea läävä mikä se on.
Voi nyyyyyyyhky!
Me olemme suurin osa samanlaisia - keskiluokkaisia ja normaaleja. Miksi siis vertailla? Ei elämä ole pelkkää saavuttamista tai statusta. Jos sinulla on elämän perusasiat: perhe, työ, varallisuus, ystävät kunnossa, niin silloin on turha vertailla. Silloin pitää keskittyä hakemaan onnellisuutta jostain muualta. Emme kaikki voi olla astronautteja tai formulakuskeja, mutta voimme silti olla onnellisia.