90-luvun lapset/nuoret, oliko teillä kova kuri?

Ei ollut (s. v. 1980).

Ei ollut. Ikävä kuulla, että vanhempiesi kasvatustyyli on todella ollut kivikautinen.

Ei ollut. Tosin kukapa sitä kuria olisi pitänyt vuorotöitä tekevän yh:n avainkaulalapselle.

Meillä ei ollut, mutta paras kaverini kyllä sai remmiä. Niilläkin oli ns. hyvä ja hieno perhe (isä lääkäri).

Ei ollut. Kaikki oli sallittua niin kauan, kunnes vanhemmalta meni hermot ja lapsiin käytiin käsiksi. Kasvatusta ei annettu lainkaan.

Ei ollut. Vapaasti sai häröillä aamusta iltaan, kunhan nyt kävi syömässä ja tuli illaksi kotiin. Avainkaula minäkin, -79.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka 90-luvusta ei niin kovin pitkä aika olekaan, tuntuu että meillä oli aika kivikautinen kuri nykyiseen maailmaan. Vanhemmat oli kyllä hyvät ja rakastavat, mutta oli tosi tarkkaa, että piti aina totella kerrasta, ei saanut sanoa vastaan, sääntöjä noudatettiin pilkulleen, piti käyttäytyä hyvin jne. Ja kyllä välillä kuritettiinkin, ei mitään älytöntä hakkaamista, mutta tuntuihan se kuitenkin, kun vyöstä sai takapuolelle.

Oliko tämä "ajan henki" vai oliko meillä poikkeuksellisen kova kuri? En mitenkään tarkoita paheksua vanhempiani, mutta en itse voisi lapsilleni pitää niin kovaa kuria, vaikka en mikään kaverivanhempikaan halua olla.

Miten suhdauduit silloin kurittamiseen? Eikö tuntunut varsin ristiriitaiselta, jos hyvä ja rakastava äiti tai isä lyökin yhtäkkiä vyöllä?

Oli jos kavereiltani kysyy. Minusta ei mitenkään erityisen. Meillä oli kotiintuloajat (ja se oli tarkkaa, kolmannella luokalla kun myöhästyin puoli tuntia kerran, aikaistui kotiintuloaika puolella tunnilla monen kuun ajaksi), päivällinen syötiin koko perhe samaan aikaan jos vain mahollista (jos kaverin vanhemmat tarjosi ruokaa, oli eka soitettava kotiin ja kysyttävä lupa jäämiseen), yökyläily tiukan rajattua (vain kavereille joitten vanhemmat vanhempani tunsivat kunnolla ja vain reilusti etukäteen sovittuna). 

Kuria kuvaa ehkä sekin että vielä täysikäsyyteni kynnyksellä käskettiin uutena vuotena tulla kotiin kello yhteen mennessä, teininä oli siis vieläkin tarkempaa ettei jääty yöksi kellekään ilman etukäteen sopimista - ja kun tätä protestoin tulevaa täysikäsyyttäni uhoten, ilmoitettiin että niin kauan kuin kattomme alla asut, mennään vanhempien säännöillä, oli aikuinen tai ei. Tosin se oli 2000-lukua jo, ysärillä olin ala-asteikänen.

Nuo oli sellasia mistä sain usein ihmettelyä kavereilta, moni kaveri meni syömään kotiin milloin lystäsi jos meni, jäi yöksi jos huvitti ihan mielenjohteesta ja kotiintuloaikoja ei monellakaan ollut/riitti jos tuli yöllä kotiin.

Toki meillä lapsilta ootettiin myös hyviä tapoja ja vanhempia tuli kunnioittaa eli vastaan väittäminen ei kovin ok ollut. Kuitenkin meitä lapsiakin kuunneltiin ja jos asioista etukäteen sopi ja vastaanväittämisen sijana keskusteli nätisti niin ei ollut mitään ongelmaa.

Minkään asteista väkivaltaa ei vanhempani koskaan käyttäneet, eivät ees huutaneet. Vaan aina tuntui tosi pahalle kun huomasi jos vanhemmat suuttuivat, ääni meni matalaksi ja huomasi pettyneet ilmeet. Osasivat vaatia kuria ja tapoja ihan ilman läpsimistä.

Oli. Isä hakkasi remmillä ja pisti seisomaan nurkkaan tuntikausiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka 90-luvusta ei niin kovin pitkä aika olekaan, tuntuu että meillä oli aika kivikautinen kuri nykyiseen maailmaan. Vanhemmat oli kyllä hyvät ja rakastavat, mutta oli tosi tarkkaa, että piti aina totella kerrasta, ei saanut sanoa vastaan, sääntöjä noudatettiin pilkulleen, piti käyttäytyä hyvin jne. Ja kyllä välillä kuritettiinkin, ei mitään älytöntä hakkaamista, mutta tuntuihan se kuitenkin, kun vyöstä sai takapuolelle.

Oliko tämä "ajan henki" vai oliko meillä poikkeuksellisen kova kuri? En mitenkään tarkoita paheksua vanhempiani, mutta en itse voisi lapsilleni pitää niin kovaa kuria, vaikka en mikään kaverivanhempikaan halua olla.

Miten suhdauduit silloin kurittamiseen? Eikö tuntunut varsin ristiriitaiselta, jos hyvä ja rakastava äiti tai isä lyökin yhtäkkiä vyöllä?

Kai jollain lailla koin ansainneeni sen, koska ne oli kuitenkin sellaisia asioita, joista oli jo sanottu tai minun olisi pitänyt tietää. Tietysti siinä tilanteessa inhotti ja vihastutti, mutta ei siitä kai jäänyt pitkäaikaista vihaa vanhempia kohtaan.

Oli ihan kohtuu kova kuri. Vm.-87

Hyvätuloiset vanhemmat ja vissiin vähän ylempää keskiluokkaa, ainakin omasta mielestään olevat. Ei tullu remmistä mutta uhkailtiin, luunappeja ja tukkapöllyä senkin edestä ja aivan ihme syistä. Tarkat kotiintuloajat..ja siis asuttiin ihan perähikiällä pienellä kylällä eli siis ne muutamat hassut kaverit kenen luona oltiin, ei mitää kylillä hengailua. Kaverilla sai olla kaksi tuntia joskus jos hyvin kävi niin kolme. Jos oli 10 minuuttia myöhässä niin ainakin viikko ellei kaksi arestia ettei saanu mennä mihinkään ku kouluun.

Voi varmaan arvata että kun pääsin yläasteelle ns. Isommalle kylälle niin rupesin valehtelemaan että olen jossain kaverilla vaikka notkuin kylällä..sitten kun jäi kiinni niin tuli selkään. Sitte ku muutin omilleen niin pitikin ottaa se muka menetetty nuoruus takas ja kaikki meni enemmän tai vähemmän perseelleen

Meillä pestiin suuta saippualla jos kiroili. Vyöstä tuli muutaman kerran lapsuudessani ja tukkapöllyä jos väitti vastaan vanhemmalle. Opin nopeasti olla tekemättä sitä.

Isoveli taas kapinoi ja alkoi vapaaehtoisesti pesemään suunsa saippualla... Teho lähti sinä päivänä siitä "kasvatuskeinosta" muistan vieläkin.

S. 1986, korkeakoulutettu

Ei lainkaan, silti normaaliksi kasvanut ja korkeakoulutettu. Mutta mikä ihme on avainkaula?

Ei tosiaan ollut, paljon höllempää meininkiä kuin nykyään. Toivoisin et vieläkin sais kasvattaa lapset noin, mut lasua taitais tulla.

Aika vapaasti sai olla, joskus uhattiin kotiarestilla mutta mitään rangaistuksia ei pantu toimeen. Meihin luotettiin ja meistä kasvoi järkeviä, vastuuntuntoisia ja lainkuuliaisia aikuisia. Vm -80

Kyllä ja ei. Fyysistä kuritusta ei ollut koskaan, mutta säännöistä ei lipsuttu. Kotiintuloaika oli 18-vuotiaaksi asti klo 22. Ei yökyläilyjä. Ei saanut mennä ostarille. Ei poikaystäviä. Ei alkoholia. Ei tupakkaa. Ei valvomatonta internetiä. Ei viikkorahaa.

Eipä tullut mieleenkään kapinoida.

Yllättävän yleistä näköjään tuo lasten pahoinpitely on ollut, vaikka se kiellettiin lailla jo vuonna 1984.

Ei. Vanhemmat oli kumpikin aina töissä aamuyöhön asti ja kun olivat kotona niin olivat väsyneitä eikä kiinnostanut mitä tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Oli jos kavereiltani kysyy. Minusta ei mitenkään erityisen. Meillä oli kotiintuloajat (ja se oli tarkkaa, kolmannella luokalla kun myöhästyin puoli tuntia kerran, aikaistui kotiintuloaika puolella tunnilla monen kuun ajaksi), päivällinen syötiin koko perhe samaan aikaan jos vain mahollista (jos kaverin vanhemmat tarjosi ruokaa, oli eka soitettava kotiin ja kysyttävä lupa jäämiseen), yökyläily tiukan rajattua (vain kavereille joitten vanhemmat vanhempani tunsivat kunnolla ja vain reilusti etukäteen sovittuna). 

Kuria kuvaa ehkä sekin että vielä täysikäsyyteni kynnyksellä käskettiin uutena vuotena tulla kotiin kello yhteen mennessä, teininä oli siis vieläkin tarkempaa ettei jääty yöksi kellekään ilman etukäteen sopimista - ja kun tätä protestoin tulevaa täysikäsyyttäni uhoten, ilmoitettiin että niin kauan kuin kattomme alla asut, mennään vanhempien säännöillä, oli aikuinen tai ei. Tosin se oli 2000-lukua jo, ysärillä olin ala-asteikänen.

Nuo oli sellasia mistä sain usein ihmettelyä kavereilta, moni kaveri meni syömään kotiin milloin lystäsi jos meni, jäi yöksi jos huvitti ihan mielenjohteesta ja kotiintuloaikoja ei monellakaan ollut/riitti jos tuli yöllä kotiin.

Toki meillä lapsilta ootettiin myös hyviä tapoja ja vanhempia tuli kunnioittaa eli vastaan väittäminen ei kovin ok ollut. Kuitenkin meitä lapsiakin kuunneltiin ja jos asioista etukäteen sopi ja vastaanväittämisen sijana keskusteli nätisti niin ei ollut mitään ongelmaa.

Minkään asteista väkivaltaa ei vanhempani koskaan käyttäneet, eivät ees huutaneet. Vaan aina tuntui tosi pahalle kun huomasi jos vanhemmat suuttuivat, ääni meni matalaksi ja huomasi pettyneet ilmeet. Osasivat vaatia kuria ja tapoja ihan ilman läpsimistä.

Minullakin oli tällaista. Tosin kotiintuloajoista joustettiin, jos siihen oli syy. Vanhempani keskustelivat paljon lasten kanssa ja myös leikkivät ja hassuttelivat. Arvostan vanhempieni kasvatustyyliä ja pyrin paljolti samaan. Olen syntynyt 1980.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka 90-luvusta ei niin kovin pitkä aika olekaan, tuntuu että meillä oli aika kivikautinen kuri nykyiseen maailmaan. Vanhemmat oli kyllä hyvät ja rakastavat, mutta oli tosi tarkkaa, että piti aina totella kerrasta, ei saanut sanoa vastaan, sääntöjä noudatettiin pilkulleen, piti käyttäytyä hyvin jne. Ja kyllä välillä kuritettiinkin, ei mitään älytöntä hakkaamista, mutta tuntuihan se kuitenkin, kun vyöstä sai takapuolelle.

Oliko tämä "ajan henki" vai oliko meillä poikkeuksellisen kova kuri? En mitenkään tarkoita paheksua vanhempiani, mutta en itse voisi lapsilleni pitää niin kovaa kuria, vaikka en mikään kaverivanhempikaan halua olla.

Miten suhdauduit silloin kurittamiseen? Eikö tuntunut varsin ristiriitaiselta, jos hyvä ja rakastava äiti tai isä lyökin yhtäkkiä vyöllä?

Tuntui. Luottamus omaan vanhempaa kohtaan katosi jo ala-asteiässä.