Miten jatkaa perheenä, kun mies sanoo suoraan katuvansa isyyttä?

Terapia? Miehen pitää herätä todellisuuteen. Ei se herkkua meille muillekaan aina ole mutta todellisuutta melkein kaikille aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nyt viiden vanha. Mies oli alusta asti vastahankaan, eikä tilanne ole tästä muuttunut. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja viimeiset vuodet selvästi pahemmat. Aika vaikea on olla perhe, kun mies ei haluaisi meillä perhettä olevankaan. Kuitenkin tunnollinen, vastuullinen mies.

Miten muut ovat tässä tilanteessa toimineet?

Ainoa ero että muut eivät sano sitä ääneen.

Mua vain jaksaa ihmetyttää miten jotkut uskaltavatkin alkaa kotileikkiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole täysillä mukana missään vaiheessa.

En kykenisi enää jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua vain jaksaa ihmetyttää miten jotkut uskaltavatkin alkaa kotileikkiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole täysillä mukana missään vaiheessa.

Heipä hei täällä toista lastaan katuva. Olen täysillä mukana suhteessa, lasta vain kadun, elämä nyt vaan on paljon paljon vaikeampaa.

Eli oliko nyt niin, että mies ei niinkään halunnut lasta (kun sanot hänen olleen "alusta asti vastahankainen") mutta taipui sinun tahtoosi? Parisuhde- tai perheterapia kuulostaa parhaalta ratkaisulta. Hyvä että mies uskaltaa tunnustaa nämä asiat ääneen. Oletko kysynyt tarkemmin, mistä on kysymys? Voisiko kyse olla siitä, että hän on mustasukkainen sinusta lapsellenne? Olisiko hän halunnut vain parisuhteen kanssasi, ilman lapsia? Mitä hän kokee isyydessä ja perheessä negatiivisena? Millainen suhde lapsellanne on isäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Mua vain jaksaa ihmetyttää miten jotkut uskaltavatkin alkaa kotileikkiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole täysillä mukana missään vaiheessa.

Lapsi ei ollut suunniteltu.

Anteeksi nyt, mutta kuulostaa aika epäreilulta tilanteelta miehen kannalta jos ei ole lasta edes alun perin halunnut. Miksi menit tekemään lapsen sellaisen kanssa, joka oli alusta asti ajatusta vastaan?

No ettehän te voi tuossa tilanteessa jatkaa mitenkään. Mies muuttaakoon muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vain jaksaa ihmetyttää miten jotkut uskaltavatkin alkaa kotileikkiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole täysillä mukana missään vaiheessa.

Lapsi ei ollut suunniteltu.

Mies ei selkeästikään ole päässyt sinuiksi isyytensä kanssa, koska uusi elämäntilanne alkoi ns. "pakosta". Terapia kuulostaa tässä tapauksessa tarpeelliselta, mies ei ole missään vaiheessa kasvanut rooliinsa isänä. Hänen pitäisi päästä puhumaan tästä ja yrittää päästä sinuiksi asian kanssa. Varmasti hän kuitenkin rakastaa lastaan. 

Eikö täällä ole aiheesta pitkä ketju (en ole lukenut) jota jopa hesari käytti artikkeliin?

Mitä mies haluaa? Oletteko puhuneet erosta? Terapia?

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko nyt niin, että mies ei niinkään halunnut lasta (kun sanot hänen olleen "alusta asti vastahankainen") mutta taipui sinun tahtoosi? Parisuhde- tai perheterapia kuulostaa parhaalta ratkaisulta. Hyvä että mies uskaltaa tunnustaa nämä asiat ääneen. Oletko kysynyt tarkemmin, mistä on kysymys? Voisiko kyse olla siitä, että hän on mustasukkainen sinusta lapsellenne? Olisiko hän halunnut vain parisuhteen kanssasi, ilman lapsia? Mitä hän kokee isyydessä ja perheessä negatiivisena? Millainen suhde lapsellanne on isäänsä?

Kumpikaan ei alunperin halunnut lasta. Ehkäisy petti ja päätimme pitää lapsen. Minä kasvoin vanhemman rooliin hyvin mutta miehen osalta se on pinnallista suorittamista ainakin osittain. Vasta ihan viimeisen vuoden sisään mies on alkanut puhua siitä, miten paljon hän kaipaa lapsetonta elämää. Ei hän ole mustasukkainen, en usko, mutta hän ei haluaisi mitään vanhemmuuteen liittyviä vastuita tai tehtäviä,vain parisuhteen kanssani. Hän sanoo ettei kestäisi menettää minua mutta ei hänestä lapsiperhe-elämässä ole varmaan mitään positiivista. Hakeutui vasektomiaan pari vuotta sitten joten lisää ei ole tulossa vaikka minusta sisarus olisi ollut ok jo tässä vaiheessa.

Mies voisi lähteä. Vaikuttaa nössöltä.

Olisi mielenkiintoista tietää

-mitä mies kaipaa omalta elämältään

-mitä hän pitää lapsiperhe-elämässä raskaana

-mitä mieltä hän on suhteestaan lapseen, tajuaako, että lapsi kyllä tulee tajuamaan, että mies ei häntä halua ja se vaikuttaa lapseen

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää

-mitä mies kaipaa omalta elämältään

-mitä hän pitää lapsiperhe-elämässä raskaana

-mitä mieltä hän on suhteestaan lapseen, tajuaako, että lapsi kyllä tulee tajuamaan, että mies ei häntä halua ja se vaikuttaa lapseen

Mitäkö pitää raskaana? No olisiko vaikka sitä lasta ja ettei voi eläää niin kuin haluaa vaan on koko ajan oltava vastuussa toisesta ihmisestä. Olen vela ja ymmärrän aloittajan miestä oikein hyvin.

Lapset on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on perseestä.

Eiku pillust

Vierailija kirjoitti:

Mies voisi lähteä. Vaikuttaa nössöltä.

Saanko minä naisena vaan lähteä jos kadun lapsen tekoa?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta kuulostaa aika epäreilulta tilanteelta miehen kannalta jos ei ole lasta edes alun perin halunnut. Miksi menit tekemään lapsen sellaisen kanssa, joka oli alusta asti ajatusta vastaan?

Käy kysymässä katoliselta sama kysymys.

Nimim. "nalkkiin jäänyt"