Lue keskustelun säännöt.
Itseään väheksyvä ihminen
15.02.2019 |
Miksi ihminen väheksyy itseään? Hakeeko huomiota? Miten pitäisi suhtautua, kun joku väheksyy itseään?
Kommentit (16)
No osalla on kyllä hyväksynnän hakemista. Pitäisi vaan sanoa, että niin oletkin ihan *aska. Jäisi hölmistyneenä töllöttämään, kun ei saanutkaan suitsutuspuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jo lapsuudessa opetettu että ei ole minkään arvoinen. Ja jos itseään kehuisi, siitä vasta herneitä vedetään nenään. Maan tapa, pitää olla vaatimaton ja nöyrä.
Suomessa on opetettu, että ei saa kehua, eikä ylistää itseään. Se on ainoa asia, jossa voisimme ottaa mallia Amerikasta eli 50 % lisää itsekehua :)
Ei mennä siihen Amerikkalaiseen täydenkehun ääripäähän, mutta puoliväli olisi hyvä!
Siksi väheksyn kun siihen on syytä, ja yleensä sitä puhuu asioista joita ajattelee. En jaksa esittää toisenlaista muiden mieliksi.
Käyttäydy tavallisesti ja kohteliaasti. Ainakin hänellä on edes yhden ihmisen seurassa turvallisempi olo. Se auttaa häntä aina elämässä eteenpäin. Kun ihmistä tarpeeksi kauan väheksytään, toisten luomasta kuvasta tulee hänelle henkilökohtainen totuus. Se ei ole kyseisen ihmisen oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin kuulee joka päivä olevansa luuseri, jos on esim työtön tai kaveriton- miksi sitten ei voi kutsua itseään luuseriksi?
Usein se "väheksyntä" on vain hyväitsetuntoisen itseironiaa. Hyväitsetuntoinen on niin sinut omien heikkouksiensakin kanssa, että voi heittää niistä läppää. Joskus jotkut tulkitsevat sen virheellisesti itsensä väheksymiseksi.
Joskus myös heikkouksiensa tosiasiallinen toteaminen ("Minulla on vinot hampaat" tms.) saatetaan nähdä väheksymisenä, vaikkei se sitä ole.
Erikseen ovat sitten ne, jotka pitävät itseään täysin surkimuksena. Silloin varmaan kokonaisvaltainen kuva itsestä on negatiivinen. Tosin monet näistä ovat hyvin tarkkoja etteivät paljasta heikkouksiaan, koska itsetunto ei siihen riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on paska, meno paskaa ja asiat paskaa niin mitäpä sitä hypettelemäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattiin ja kouluaikana hoettiin kuinka en ole mitään. Oppi on mennyt perille.
En ole lukenut psykologiaa. Voin olla väärässäkin mutta ajattelen, että jos
aikuinen väheksyy itseään tms. tulee sellanen olo, että ei ole käsitellyt omaa huonommuuden tunnettaan ja on ehkä saanut ylihuolehtivan sekä kontrolloivan kasvatuksen. Hänen tekemisiään on arvostelu liikaa ja kaikessa on vaadittu tekemään täydellinen suoritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten omaa huonommuudentunnetta käsitellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jo lapsuudessa opetettu että ei ole minkään arvoinen. Ja jos itseään kehuisi, siitä vasta herneitä vedetään nenään. Maan tapa, pitää olla vaatimaton ja nöyrä.
Jos on jo lapsena nöyryytetty, aivojen välittäjäaineet muistaa sen aikuisenakin eli alistuminen on kuin perusasetus.
Kyse on autonomisesta hermostosta. Tällaiset ihmiset tarvisi tukea, mutta päinvastoin kiusaajat näkee vian ja kiusattuna olemisen kierre jatkuu.
Sivusta helppo huudella, jos on itse saanut kasvaa terveessä kodissa tai jos on itse kiusaaja.
Terve ihminen ei kiusaa ketään.
Voiko ”perusasetuksia” jotenkin muuttaa aikuisena?
se käy varmaan vähän huomaamatta monella, se väheksyminen. Niinkuin automaattista.
Vai onko jatkuvaa?