Ovat ujot oikeasti "ylimielisiä"? Kerro mieli piteesi :)
Oon itse aika ujo ja mua vaan ärsyttää kun ulkoista ja introverteistä puhutaan ylimielisinä ja töykeinä ihan tosi... Kun kerroin mun isälle ja veljelle niin ne hämmentynyt "et mitä?" Joten mitä mieltä olet,onko ujot/introvertit oikeesti ylimielisiä???
Kommentit (42)
On, jos olettavat että on aina muiden vastuulla ottaa kontaktia ja hoitaa aloitteet. Jos olet ihan ok sen kanssa että kukaan ei puhu sinulle jne, niin sitten et ole ylimielinen.
Mene ensin edes ensimmäiselle luokalle ja kirjoita sitten.
Jotkut eivät sano vieraille mitään, tuijottavat vain eteensä ja ovat ylimielisiä. Se on epäkohteliasta ja kyllä, ylimielistä.
Ainakin minulla on sellainen kokemus, että ujot ovat yleensä melko ylimielisiä. Mutta voi toki poikkeuksia olla.
Ovathan he yleensä vähän sellaisia nenän vartta pitkin muita katsovia.
Jaa-a. Vaimoni oli aika ujo, kun aloimme seurustella aikanaan. Hän on realisti: ei ylimielinen, mutta ei myöskään nöyristele. Hän nyt vain oli vähän varautunut. Ensimmäinen tyttöystäväni oli todella ujo, hiljainen ja vaikeasti lähestyttävä älykkö. Hän ei juuri osallistunut keskusteluun, mutta pudotti sitten jonkin hiljaa harkitsemansa mielipiteen, joka ainakin joskus löi jauhot kurkkuun muille. Nyt kysymys kuuluu, että oliko hän oikeassa ja siksi oikeutettu kerran toisensa jälkeen tekemään noin. Minusta ei. Verbaalinen näppäryys ja kyky esittää kanta, joka hiljentää toiset, ei välttämättä ole oikeassaoloa. Hänen tapauksessaan näkemys oli usein naseva, mutta yhtä usein oli kyse vain niin yllättävästä näkökulmasta, että kukaan ei osannut reagoida. Valitettavasti tämä hänen taipumuksensa ruokki hänen yksinäisyyttään - josta hän paljon puhui - ja häntä arvosteltiin nimenomaan ylimielisyydestä.
Nykyään minulla on ystävä, joka mielellään tuo esiin introverttiyttään. En ole koskaan osannut pitää häntä sellaisena. Ei hän nyt seuran keskipiste ole, pikemminkin vähän hiljainen. Ei ehkä uskalla ottaa kaipaamaansa tilaa kanssakäymisessä ja keskustelussa. Hän ei kuitenkaan ikinä, koskaan sanonut kuulteni mitään, mikä minusta olisi ylimielistä. Jos häneen kiinnittää henkilökohtaista huomiota, hän juttelee aivan sosiaalisesti. Hän on huumorintajuinen ja suhtautuu lämpimästi ja laajakatseisesti ihmisiin ja maailmaan.
Jolllakin oli ainakin siinä sohvallla joku optimisti kaljupäää vähään samaa kuin rooman keisarilla oli se henki vierelllään joka kertoi että " muista eytä olet kuolevaineen".
Ujoutta taitaa olla montaa sorttia.
Olen tuntenut sellaisia ujoja, joilla on aivan hillitön itsekritiikki ja samanlainen kritiikki muita kohtaan. Pidän tällaista asennetta ylimielisenä. Näiden ujojen kohdalla olen törmännyt myös huomattavaan ilkeyteen kun ovat saaneet tilaisuuden olla niskan päällä. Tietysti kysymys voi olla myös vääränlaisesta kasvatuksesta, mutta aikuinen on vastuussa siitä, että hakee itselleen apua.
Sitten on sellaisia söpösti ujoja, jotka takeltelevat ja punastelevat. He herättävät suojelunhalua ja kun heihin tutustuu niin ujous katoaa, eikä sitä meinaa muistaa, ennen kuin seuraan liittyy joku vieras.
Itse olen introvertti mutta en ole ujo. Mulla introverttius vaikuttaa niin, että joudun lataamaan akkuja yksinäisyydessä, ja pitkään kestäviin tilaisuuksiin on vaikeeta osallistua.
Ei ujous ole sama kuin ylimielisyys. Ujo saattaa ulospäin vaikuttaa ylimieliseltä jonkun mielestä. Tuo on valitettavan yleinen virhetulkinta.
Ujo voi kyllä olla lisäksi ylimielinen, mutta se on eri asia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ujoista ihan päinvastainen kokemus. Itseään vähätteleviä, arvottomana pitäviä ihmisiä. Suurin osa ihan täyttä kultaa siinä vaiheessa, kun pääsee panssarin läpi.
Jos ei vaivaudu kommunikoimaan ihmisten kanssa, niin mädäntyköön yksinäisyydessään. Pitäähän muidenkin kuin tämän ylimielisen prinsessan, joka ylenkatsoo. Ei etuoikeuksia ole.
Jos on ujo, ei mielleään ota ihmiskontaktia, eikä yleensä myöskään vastaavasti odota sitä muilta.
Se ei tee kenestäkään töykeää.
Minusta on töykeää ja itsekeskeistä odottaa muilta tietynlaista kohtelua.
Hä?