Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi kiukuttelee päiväkotipäivinä?
15.02.2019 |
Olen nyt huomannut, että lapseni on kuin eri ihminen päiväkotipäivinä ja silloin, kun sää olla pidempään kotona. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Tilanne on nyt korostunut erityisesti joulun jälkeen. Viikonloppu ei riitä lapselle palautumiseen, vaan hän on päiväkotipäivinä ja vielä viikonloppuinakin kiukkuinen ja kireä kuin viulunkieli. Kiukuttelee kaikesta ihan koko ajan.
Nyt aloitimme talviloman hiukan aiemmin ja lapsi on neljättä päivää vapaalla. Vuorokausirytmi on sama kuin ennenkin. Mutta ihan kuin olisi eri lapsi nyt, iloisempi, eikä koko ajan rähjää kaikesta.
Päiväkodissa ovat sanoneet, että lapsi on siellä reipas ja mielellään mukana kaikessa. Kavereitakin on. Eli päiväkodissa ei kiukuttele, mutta minulle kiukkuaa siitä hetkestä, kun päiväkodista haen.
Miten saisin lapsen olemaan mukava oma itsensä myös päiväkotiviikkoina ja -kuukausina?
Kommentit (16)
Yksi yksinkertainen juttu on päivien pitäminen lyhyinä. Meillä lapset jaksavat ryhmässä oloa noin sen neljä tuntia päivässä. Toinen pikkukoululainen, toinen viskari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä pituisia hänen päiväkotipäivänsä ovat? Minkä ikäinen ja milloin pk alkoi?
T. Varhaiskasvattaja
Lapsi on nyt 4v ja aloitti päiväkodin 3-vuotiaana vuosi sitten syksyllä. Olemme yrittäneet pitää päivät toistaiseksi lyhyinä, max 5-6 tuntia/Päivä, välillä vain 4 tunnin päiviä.
Minkä ikäinen lapsi on? Kuinka pitkiä hoitopäivät ovat ja onko joka arkipäivä?
Meillä on samanikäinen ja saman ajan päiväkodissa ollut lapsi. Tsemppaa hirveästi päiväkodissa, ei näytä kauheasti kielteisiä tunteita siellä, ja tietysti illalla turvallisimmalle aikuiselle ne pitää purkaa. Ei siihen oikein mikään muu auta kuin mahdollisimman lyhyet hoitopäivät ja iltaisin ohjelmatonta yhteistä aikaa kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se kiukuttaa olla siellä kauheessa mekkalassa monta tuntia päivässä. Kyllä pienen lapsen on parempi olla kotona vaikka sitä ei haluta yleensä myöntää.
Tähän täytyy todeta, että heillä on pieni päiväkoti eikä siellä ole mitään mekkalaa jatkuvasti päällä. Toiminta on hyvin lapsilähtöistä, rauhallista, ja aina, kun olen päiväkodissa käynyt lasta hakemassa, siellä on leppoinen tunnelma.
Ryhmä on pienehkö, hoitajia tarpeeksi ja heti tarvittaessa on saatu sijainen paikalle. Sijaisetkin ovat aina ne samat henkilöt ja ovat tosi mukavia. Eli päiväkodissa on asiat hoidettu kyllä mallikkaasti. Sisäilmaongelmia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanikäinen ja saman ajan päiväkodissa ollut lapsi. Tsemppaa hirveästi päiväkodissa, ei näytä kauheasti kielteisiä tunteita siellä, ja tietysti illalla turvallisimmalle aikuiselle ne pitää purkaa. Ei siihen oikein mikään muu auta kuin mahdollisimman lyhyet hoitopäivät ja iltaisin ohjelmatonta yhteistä aikaa kainalossa.
Lapsella on kaksi harrastusta. Olen miettinyt, pitäisikö niistä sitten karsia - tosin, jos harrastuskerta jää esim. sairastamisen vuoksi välistä, lapsi on todella pahoillaan. On hyvin sosiaalinen ja erittäin liikunnallinen lapsi ja nämä liikuntaharrastukset muiden lasten kanssa ovat hänelle viikon kohokohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lapsi on luonteeltaan?
Moni temperamentiltaan rauhallisempi lapsi kärsii suurista ryhmistä vaikka itse ryhmässä toimivatkin jouhevasti ja käyttäytyvät esimerkillisesti. Tsemppaaminen purkautuu kiukkuna.
Me aikuiset vaadimme lapsiltamme aivan mahdottomia. Pieni, ihmisraakile pitää pärjätä suurimman osan hereillä oloajastaan 21 muun ihmisraakileen kanssa. Taistella paikastaan ryhmässä ja saada äänensä kuuluville. Taidot sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat vielä kaikilla ryhmän jäsenillä vajaavaiset. Paljon sattuu ja tapahtuu päivän aikana, josta tulee turvaton ja epävarma olo. Huomio ja turva haetaan niinä muutamana tuntina kotona. Ja jokainen lapsi tekee sen tyylillään.
Selvästikin lapsi henkisesti kuormittuu siellä päiväkodissa, ja purkaa sen sitten vasta kotona, kun saa vapaasti olla oma itsensä.
Osalle temperamentteja tuollainen paikka on ihan h*lvetti maan päällä suorastaan. Jos on esim. hyvin introvertti luonne, joka kuormittuu sosiaalisisita tilanteista, niin onhan se aika hurjaa että jo muutaman vuoden iässä heitetään selviämään "eläintarhaan" jossa pitää koko päivä jaksaa pitää puoliaan, koittaa pitää paikkansa laumassa ettei joudu syrjityksi tai kiusatuksi jne. Lisäksi jos on vielä erityisherkkyyttä niin että esim. kovat äänet stressaa voimakkaasti, kyllä se lapsi on aika uupunut päiväkotipäivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi on luonteeltaan?
Moni temperamentiltaan rauhallisempi lapsi kärsii suurista ryhmistä vaikka itse ryhmässä toimivatkin jouhevasti ja käyttäytyvät esimerkillisesti. Tsemppaaminen purkautuu kiukkuna.
Me aikuiset vaadimme lapsiltamme aivan mahdottomia. Pieni, ihmisraakile pitää pärjätä suurimman osan hereillä oloajastaan 21 muun ihmisraakileen kanssa. Taistella paikastaan ryhmässä ja saada äänensä kuuluville. Taidot sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat vielä kaikilla ryhmän jäsenillä vajaavaiset. Paljon sattuu ja tapahtuu päivän aikana, josta tulee turvaton ja epävarma olo. Huomio ja turva haetaan niinä muutamana tuntina kotona. Ja jokainen lapsi tekee sen tyylillään.
Lapsi on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja rohkea, reipas ja liikunnallinen. Ei yleensä arastele hirveästi vieraitakaan aikuisia ja isompienkin lasten kanssa on heti tekemässä tuttavuutta.
Esimerkiksi pulkkamäessä juoksee jututtamaan 10-vuotiaita koulupoikiakin ja pyytää hänen kanssaan laskemaan mäkeä. Lounaspaikassa oli piirustuspaperi loppu, niin kehotuksesta meni itse pyytämään lisää paperia tarjoilijana, jne.
Voiko kyseessä olla se, että lapsi ikävöi vanhempiaan? Meillä oli jossakin vaiheessa tuollaista, mutta läheisyyden lisääminen poisti ongelman. Vaikka läheisyyttä oli ennenkin paljon, niin lapsi selvästi janosi vielä enemmän meidän vanhempien huomiota. Tosin kyse voi olla myös jostakin päiväkotiin liittyvästä ongelmasta, mikä sitten purkautuu vasta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan normaalia. Anna lapsen kiukutella turvallisessa ilmapiirissä kotona sinulle, älä yritä väkisin tehdä hänestä "miellyttävää". Ryhmät, säännöt ja aikataulut sekä vieraiden (verrattuna vanhempiin) aikuisten komento OVAT stressaavia lapselle verrattuna kotihoitoon, oli päiväkoti kuinka ihana tahansa.
Sillä on ollut ikävä ja se kaipaa huomiota. Kun tulette kotiin, aloittakaa yhteisellä halihetkellä sohvalla, lukekaa kirjaa, vaihtakaa kuulumisia. Olette siinä niin kauan, kunnes lapsi oma-aloitteisesti siirtyy muihin puuhiin. Muutenkin läheisyyttä ja läsnäoloa vapaapäiviin lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se kiukuttaa olla siellä kauheessa mekkalassa monta tuntia päivässä. Kyllä pienen lapsen on parempi olla kotona vaikka sitä ei haluta yleensä myöntää.
Tähän täytyy todeta, että heillä on pieni päiväkoti eikä siellä ole mitään mekkalaa jatkuvasti päällä. Toiminta on hyvin lapsilähtöistä, rauhallista, ja aina, kun olen päiväkodissa käynyt lasta hakemassa, siellä on leppoinen tunnelma.
Ryhmä on pienehkö, hoitajia tarpeeksi ja heti tarvittaessa on saatu sijainen paikalle. Sijaisetkin ovat aina ne samat henkilöt ja ovat tosi mukavia. Eli päiväkodissa on asiat hoidettu kyllä mallikkaasti. Sisäilmaongelmia ei ole.
Niin minäkin luulin, mutta totuus oli aivan jotakin muuta. Kun lapsi alkoi kertomaan päiväkodin tapahtumista, niin paljastui, että ruoka loppuu usein kesken. On kiusaamista ym. Et voi tietää, miten asiat oikeasti ovat, koska et ole päivisin paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi on luonteeltaan?
Moni temperamentiltaan rauhallisempi lapsi kärsii suurista ryhmistä vaikka itse ryhmässä toimivatkin jouhevasti ja käyttäytyvät esimerkillisesti. Tsemppaaminen purkautuu kiukkuna.
Me aikuiset vaadimme lapsiltamme aivan mahdottomia. Pieni, ihmisraakile pitää pärjätä suurimman osan hereillä oloajastaan 21 muun ihmisraakileen kanssa. Taistella paikastaan ryhmässä ja saada äänensä kuuluville. Taidot sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat vielä kaikilla ryhmän jäsenillä vajaavaiset. Paljon sattuu ja tapahtuu päivän aikana, josta tulee turvaton ja epävarma olo. Huomio ja turva haetaan niinä muutamana tuntina kotona. Ja jokainen lapsi tekee sen tyylillään.
Lapsi on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja rohkea, reipas ja liikunnallinen. Ei yleensä arastele hirveästi vieraitakaan aikuisia ja isompienkin lasten kanssa on heti tekemässä tuttavuutta.
Esimerkiksi pulkkamäessä juoksee jututtamaan 10-vuotiaita koulupoikiakin ja pyytää hänen kanssaan laskemaan mäkeä. Lounaspaikassa oli piirustuspaperi loppu, niin kehotuksesta meni itse pyytämään lisää paperia tarjoilijana, jne.
Meillä on myös tällainen rohkea, sosiaalinen ja reipas 4-vuotias joka myös aloitti pk:n 3-vuotiaana. Ja sai raivareita ja kiukutteli koko ekan vuoden, oikein haastoi riitaa aina matkalla pk:sta kotiin. Vaikka lapsi nauttisi ja hyötyisi pk:sta voi se silti olla hänelle stressaavaa (ja yleensä onkin).
Tottakai se kiukuttaa olla siellä kauheessa mekkalassa monta tuntia päivässä. Kyllä pienen lapsen on parempi olla kotona vaikka sitä ei haluta yleensä myöntää.