Onko työkaverit sinulle ystäviä vai pakollista yhdessäoloa?

Yäk

Osa on ystäviä. Ja lähden yhteisiin juttuihin.

Ei onneksi järjestetä mitään työn ulkopuolella. Työt työnä ja vapaa-aika erikseen.

Ei kumpaakaan.

Työkaverit on yksi yhteisö, johon kuulun. Heidän kanssaan on tietyt jaetut asiat ja huumoria. He myös tietävät minusta asioita, mutta eivät samalla tavalla yksityisasioitani kuin ystävät.

No eivät ole ystäviä. Pakollista seuraa ovat, mutta ei kuitenkaan huonoa seuraa. Töissä oli tylsää ilman heitä. Harvemmin enää innostun työpaikan kekkereistä.

Entisessä työpaikassa oli. Kaikki kekkerit ja juhlapyhät oli oikeasti tapahtumia mitä suunniteltiin etukäteen ja odotettiin paljon.

Tuli yt:t ja vaihdoin työpaikkaa.

Uuden työpaikan ekat pikkujoulut ja olin innoissani (kun en muusta tiennyt) ja tietty suunnittelin ja odotin. Vain huomatakseni että aluksi kaikki innoissaan olevat työkaverit tuli juhlien aikaan ”kipeäksi”, kuulin että mun ’lapsellisuudelle’ oli naureskeltu näitten uusi työ”kavereiden” toimesta ja pikkujoulut on vain tapahtuma minne mennään istumaan ja otetaan kaikki irti mitä työnantaja antaa, eli sellainen ilonpito on kaukana.

Enää en käy työpaikan kekkereissä. Ja ikävöin niitä vanhoja työkavereita edelleen..

Eivät ole ystäviä toki. En osallistu työajan ulkopuolisiin tapahtumiin, mieluummin käytän vapaa-aikani itse valitsemallani tavalla.

Minä luulin että entisessä työpaikassani pari naista oli ystäviä minulle. Mutta karu totuus paljastui kun sain potkut yt:issä, ei enää mitään yhteydenpitoa. Heille olin vain pelkkä työkaveri, vaikka itse luulin että ollaan ystäviä.

Mikä paha on jos ystävystyy jonkun työkaverin kanssa?

Työkaverit on mukavia, mutta en lähde tuollaisiin tapahtumiin. Vietän vapaa-aikani mieluummin omien ystävieni kanssa tai vaikka kotona, kuin että raahaudun väkisin johonkin missä en viihdy. Työkaverini ovat suurimmaksi osaksi myös huomattavasti vanhempia kuin minä, eli elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet on niin erilaisia. Toki joitakin yhteisiä puheenaiheita silti löytyy.

Ekassa työpaikassa yhdestä tuli ystävä elämäksi. Toka työpaikka oli tylsä ja lyhytaikainen. Kolmannella työpaikalla ikäeroa oli 20+ vuotta, ei ei....neljänneltä jäi ystävä elämäksi.

Enkä mielellään ota työkavereista suoraan ystäviä, koska yksityisasiat on joskus hyvä pitää erillään työasioista. En mielellään uskoudu työkaverille, kun juoruista ei tiedä.. mulla menee aika kauan, että uskaltaa johonkuhun luottaa. Parempi vaan olla varovainen.

Työkaverit ovat nimenomaan kavereita töissä. Ei enempää. Töissä tehdään töitä heidän kanssaan ja se on siinä sitten. Missään muussa mielessä se porukka ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä paha on jos ystävystyy jonkun työkaverin kanssa?

Palstamamma menee työpaikalle vain tekemään töitä, ei olemaan jonkun kaveri. Ja palstamamma tietää asiat paremmin kuin sinä.

 Näissä keskusteluissa ei tule välttämättä esiin sitä, että työpaikat ja elämäntilanteet on erilaisia. Voi olla työpaikkoja, joissa hierarkia ei ole niin kova ja työkaverit suunnilleen samanikäisiä tai monet samassa elämäntilanteessa tai muuten samanhenkisiä. Siinäkin on eroa, jos todella olet alalla, jossa sinun pitää tulla toimeen ihmisten kanssa versus työpaikka, jossa kontaktit muihin ihmisiin ei ole töiden edellytys. Sitten voi tietysti olla työpaikka, jossa ei voi ystävystyä kenenkään kanssa hierarkioiden, kuppikuntien, tai juuri sen takia, että mitään yhteistä nimittäjää ei löydy tai kun oma elämäntilannekin on sellainen, ettei tarvitse elämään uusia ihmisiä. Palstamamman työpaikat ovat vain jälkimmäisen kaltaisia.

Monien työkavereiden kanssa olen "samalla aaltopituudella". Yhteiseloa ja työpaikaan vittuuntumista helpotta, kun ollaan samanhenkisiä. Ystäviksi niitä ei kai voi sanoa, koska he eivät tiedä minusta juuri mitään tai minä heistä. Se tieto yleensä jaetaan ystävien kesken, jos sellaisia olisi.

Minun ahdistuksiani tai mieleni murheita ei siis tiedä kukaan, koska minulla ei ole ystäviä.

Suurin osa työkavereistani on vain työkavereita, mutta parista tiimini jäsenestä on tullut läheisempiä. Saatamme käydä töiden jälkeen yksillä, tai viestitellä vapaa-ajalla. Ei mitään sen enempää kuitenkaan.

Ei ne ystäviä ole, koska olisi ihan mahdotonta olla 20, osittain vaihtuvankin työkaverin ystävä. Minulla on noin 5 ystävää, ja heistä yksi sattuu olemaan samassa työpaikassa kanssani. Ystävyys tarkoittaa minulle sitä että vapaa-aikanakin pidämme yhteyksiä, tai vaikka emme olisi enää samassa työpaikassa, minulla on ollut työtovereita yhteensä satoja elämäni aikana, joten aika mahdotonta olisi sanoa heitä kaikkia ystäviksi.

Me ei nähdä työajan ulkopuolella, jokaisella on omat elämäsnä, omat harrastuksensa ja omat kaverinsa. Toki koen aika useinkin olevani myös ulkopuolinen tuöpaikalla vaikka tulen hyvin juttuun muiden tuöntekijöiden kanssa ja puhumme paljon töissä keskenämme. Mitään henkilökohtaista tai arkaa emme kuitenkaan toisillemme jaa. Eiköhän tälläinen tapa ole aikalailla se normi.