Kannattaako tehdä yksi vai kaksi lasta?

neljä

(tuttu äiti teki 40 - 45 vuotiaana 4 lasta)

No hoida sen ekan vauvavuosi alta pois ja katso sitten mihin rahkeet riittää.

Yksi.

Yhden kanssa jaksaa paremmin ja kaikki rasittavat vaiheet on vain sen kerran.

Yhteen ehtii keskittyä ja luoda läheisen suhteen. Ainoan lapsen ja vanhemman suhde on todella erityinen verrattuna suhteeseen silloin, kun lapsia on useampi.

Yksi lapsi on helpompi kasvattaa, kun huonoon käytökseen voi reagoida ilman, että joutuu ottamaan huomioon toisen lapsen. Esim. jos lapsi käyttäytyy huonosti jossain, voi varoituksen jälkeen vaan lähteä pois, eikä samalla tee vääryyttä toista hyvin käyttäytyvää lasta kohtaan.

Yhden lapsen kanssa on varaa tehdä enemmän. Teatteri- ja sirkusliput tarvitsee ostaa vain yhdelle. Lisäksi on vain yhden kalliit harrastukset.

Yhden kanssa olemiseen ehtii panostaa enemmän. Ehtii ja jaksaa keskustella ja paneutua yhdessä lapsen mielenkiinnon kohteisiin.

Yhden lapsen kanssa elämä on taaperoajan jälkeen helppoa, seesteistä ja leppoisaa. Ei huutavia sisaruksia eikä jatkuvaa kaaosta ja sotkua.

En keksi mitään miinuksia 🤷🏼‍♀️

Meillä on kaksi 6 vuoden ikäerolla, ihan paras ratkaisu ollut!

Kyllä minä ainokaisena tein tarkoituksella 2 lasta koska heistä on toisilleen toivottavasti iloa ja tukea läpi elämän toisin kuin minulla.

Jos ikää on sen verran että toinen pitäisi tehdä heti perään, niin pitäytyisin yhdessä lapsessa. Kyllä hän ansaitsee sen, että saa rauhassa olla pieni lapsi joka tarvitsee äitiä, ettei liian varhain joudu tekemään tilaa pienelle vauvalle joka menee kaikessa ohi. 

Ennen kaikkea resurssit riittävät paremmin yhteen lapseen. Sinulle ei tule koskaan tilannetta, että lasten kevätjuhlat ovat päällekkäin ja sinulta jää näkemättä, kun toiselle lapsellesi myönnetään stipendi. Ei mene päällekkäin harrastukset, vanhempainillat eikä lääkäriajat. Kotona on myös verrattain rauhallista, koska ei se yksi lapsi keskenään riehu ja tappele. Kaverin tullessa kylään saattaa riehaantua, mutta ei kavereiden kanssa tapella niin kuin sisarusten kanssa, vaan enempi leikitään somasti yhdessä.

Meidän lapsella ei ole sisarusta, mutta koulussa ekalta luokalta löytyi samanhenkinen sydänystävä jonka kanssa ovat pitäneet tiiviisti yhtä jo 12 vuoden ajan. Tuo bestis on ollut vähän kuin lainasisko, on solahtanut melkein jäseneksi meidän perheeseen ja kuuluu kalustoon. Sen lisäksi että hän on ollut arjessa mukana ja kokkaillut yhdessä oman lapseni kanssa, hän on kulkenut mukana myös mökkireissuilla ja muillakin lomamatkoilla, myös ulkomailla. Meidän koko perheelle oli valtavan hieno kokemus se meidän yhteinen ulkomaanmatka, kun saatiin tarjota se lapsen bestikselle ja näimme miten hän nautti ja viihtyi meidän lapsen kanssa turistina. 

Jos selviytyy ekasta 10 vuodesta niin ehkä niiden lasten itsensä takia mieluummin kaksi... Mutta yhden kanssa on todella, todella paljon helpompaa. Eikä vain helpompaa, vaan aivan erilaista. Toisaalta, sisaruksesta on paljon iloa ja hyötyäkin. Vaikka välillä meneekin tappeluksi, niin ne hetket, kun sisarukset leikkivät nätisti yhdessä, tuntuu luksukselta. Toisaalta koen huonoa omatuntoa siitä, etten ihan riitä molemmille tarpeeksi, toisaalta taas yhden lapsen äitinä ehkä olisin liiankin intensiivinen. Mulla on kaksi lasta alle 1,5 vuoden ikäerolla (vanhempi on nyt tokaluokkalainen ja nuorempi eskarissa) ja välillä katson heidän touhujaan melkein tippa linssissä, heillä kun on jokin tosi erityinen yhteys ja suhde, jollaista itselläni ei koskaan ollut 5 vuotta vanhemman sisarukseni kanssa. 

Tämän jaarittelun tuloksena vastaan siis, että minusta olisi riittänyt enemmän vain yhdelle, mutta lasteni puolesta olen onnellinen, että heillä on toisensa. 

Meille kaksi lasta on ollut hyvä lapsiluku, pikkuisen reilu 2 v. ikäeroa. Olihan esikoinen tosi pieni, kun kuopus syntyi. Kun lapset olivat nuorempia, toisen lapsen jälkeen tuntui, että itseltä loppui se kaikki oma-aika, mitä enää oli jäljellä. Uskon kuitenkin, että nyt on helpompaa, kun lapsista on seuraa toisilleen, eikä meidän vanhempien ole aina pakko osallistua joka leikkiin, vaan sisaruksesta on leikkiseuraa. Ihana myös seurata, kun touhuilevat yhdessä, pitävät toistensa puolia ja höpsöttelevät kahden keskisille jutuilleen. 

Teetkö päätöksen täältä saamiesi vastausten perusteella?

Olet säälittävä. Olisiko parempi, ettet tekisi yhtään.

Nyt kun meidän lapset on 3v ja 5v, niin uskon, että päästään jo helpommalla kuin jos olisi vain yksi, jota aikuisten pitäisi jatkuvasti viihdyttää. Nuo leikkivät jo keskenänsä hienosti. Jonkin aikaa oli kyllä tosi raskasta pienen ikäeron takia, mutta nyt tosiaan jo voiton puolella. Olen tyytyväinen, olen saanut kokea tuplasti rakkautta.

Sen tosin allekirjoitan täysin, että ainoa lapsi voi olla aivan tyytyväinen "kohtaloonsa". Olen itse ainokainen, enkä ole erityisesti kaivannut sisarusta koskaan. Tai ehkä nyt vähitellen, kun vanhemmat ikääntyvät ja heidän mentyään pois olen "yksin".

Ei lapsia noin vaan tehdä. Vaikka esikoinen olisi tullut helposti, toista ei välttämättä tule ollenkaan. Kannattaisi siis lähinnä miettiä toisen yrittämistä, ei tekemistä, varsinkin jos ikääkin jo on. Ei ole sitten niin iso pettymys jos ei onnistukaan.

Meillä on yksi lapsi, joka on jo iso.

Meillä on tosi läheiset välit, ollaan jaksettu touhuta lapsen kanssa ja tsempata koulua, ollaan myös mm. matkusteltu paljon perheenä. Poika on myös saanut harrastaa mielinmäärin omaa lajiaan. Ja nuorempana kokeili monenlaista harrastusta.

Jos lapsia olisi ollut useampia, ei oltaisi varmasti pystytty tekemään näitä asioita. Ihan taloudellisestikin ajatellen.

Minä haluaisin "tehdä" Sen yhdenkin, mutta kohtalo, luoja, luonto mikä lie laittaa vastaan, eikä ole ollut halukas tukemaan ja auttamaan minua tässä teossa. - Ei myöskään koulutetusta ja vaihtoehtoisemmasta hoidoista ole toistaiseksi ole ollut apua. Mutta onnea teille, joille laps(i)en saaminen on vain ja ainoastaan omien tekojen ja valintojen tulosta. Ei lapsien lukumäärään ole minusta mitään yhtä oikeaa vastausta. Ystävä parikunta sai yllätyksekseen kaksoset (olivat kumpiokin yli kolmekymppisiä) ja hyvin on mennyt. Toisella ystävällä on kaksi lasta, vaikka esikoinen valvotti ensimmäisen vuoden niin paljon, että ehtivät jo ajatella, ettei enää ikinä. Kuitenkin joitain vuosia myöhemmin saivat toisen lapsen, joka on nukkunut jokaisen yön niin hyvin että epäilivät jo, että voiko näin helppoa ihmistaimenta ollakaan, kun herää yöllä vain syömään ja senkin melkein aina samoihin aikoihin. Jne Onnea matkaan!  

Ite teen 7.

Minusta ei kannata etukäteen päättää, vaan katsoa se eka vauvavuosi läpi ensin.

Toisaalta jotkut näyttävät päättävän etukäteen, että useampi lapsi ja pienillä ikäeroilla, ja selviävät, ja ovat myöhemmin tyytyväisiä. Se vaan voi olla tosi rankkaa sen muutaman vuoden.

Yksi ehdottomasti.

Itsellä kaksi ja olisi pitänyt jättää siihen yhteen. Aikanaan se kaksi tuntui oikealta niissä hormonihöyryissä missä molemmat miehen kanssa olimme.

Useampi kannattaa tehdä koska jos lapsi kuolee niin jää sitten joku

Vierailija kirjoitti:

Useampi kannattaa tehdä koska jos lapsi kuolee niin jää sitten joku

Typerin syy ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Yksi.

Yhden kanssa jaksaa paremmin ja kaikki rasittavat vaiheet on vain sen kerran.

Yhteen ehtii keskittyä ja luoda läheisen suhteen. Ainoan lapsen ja vanhemman suhde on todella erityinen verrattuna suhteeseen silloin, kun lapsia on useampi.

Yksi lapsi on helpompi kasvattaa, kun huonoon käytökseen voi reagoida ilman, että joutuu ottamaan huomioon toisen lapsen. Esim. jos lapsi käyttäytyy huonosti jossain, voi varoituksen jälkeen vaan lähteä pois, eikä samalla tee vääryyttä toista hyvin käyttäytyvää lasta kohtaan.

Yhden lapsen kanssa on varaa tehdä enemmän. Teatteri- ja sirkusliput tarvitsee ostaa vain yhdelle. Lisäksi on vain yhden kalliit harrastukset.

Yhden kanssa olemiseen ehtii panostaa enemmän. Ehtii ja jaksaa keskustella ja paneutua yhdessä lapsen mielenkiinnon kohteisiin.

Yhden lapsen kanssa elämä on taaperoajan jälkeen helppoa, seesteistä ja leppoisaa. Ei huutavia sisaruksia eikä jatkuvaa kaaost

100% samaa mieltä. 

 

t: toinen yhden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainokaisena tein tarkoituksella 2 lasta koska heistä on toisilleen toivottavasti iloa ja tukea läpi elämän toisin kuin minulla.

Minä, ainokainen, tein tarkoituksella yhden lapsen koska se nyt vaan on hemmetin kivaa kun kotona on rauhallista eikä ikinä tarvitse kuunnella sisarusten välistä tappelua!