Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto ja väärä ala! Ahdistaa...
Taniane
11.02.2019 |
Olen todella hukassa. Olen etsiskellyt omaa polkuani jo tovin. Olen 29-vuotias, ja vasta viime vuosina löytänyt sisäisen paloni opiskeluun. Perhepiiristäni ei juuri löydy korkeasti koulutettuja, joten yliopistot ja ammattikorkeat näyttäytyivät silmissäni pitkään vain kaukaisena utopiana, johon minun rahkeeni eivät koskaan riittäisi. Lukiokin jäi aikanaan kesken, kun en muka olisi siellä kuitenkaan pärjännyt. No, muutaman vuoden päästä kesken jäänyt lukio alkoi kaihertaa mieltä, joten kirjoitin lopulta itseni ylioppilaaksi aikuislukiosta, hyvin arvosanoin. Se oli todella onnellista aikaa ja tunsin, että olin viimein löytänyt oman polkuni, tahdoin palavasti opiskella lisää.
Ilokseni pääsinkin sisään yliopistoon, tosin en ensimmäiseen hakutoiveeseeni. Oli todella ristiriitaiset tunnelma,t sillä ikää minulla oli omaan silmääni mittarissa jo liikaakin, että olisin voinut jarrutella enää yhtään opiskelun aloittamista. Kuitenkaan en ollut varma, oliko tämä juuri minun alani. Lopulta päätin, että kun olen jalan sinne yliopistoon sisään saanut niin kyllä minä sen paikan vastaan otan. Pääsin siis opiskelemaan varhaiskasvatusta.
Ensimmäinen vuosi on menossa ja koko syyslukukauden leijuin pilvissä ja rakastin opiskelua, tuntui että olen todella löytänyt oman paikkani ja vihdoinkin minulla on jotain annettavaa itsestäni. Kaiken lisäksi muut kurssilaiset ovat olleet aivan ihania ja olen saanut hyviä ystäviä yliopistolta, aiemmin minulla kun tuskin edes oli ystäviä. Valitettavasti todellisuus löi vasten kasvoja, kun vuodenvaihteen jälkeen oli vuorossa harjoittelua päiväkodissa. Ymmärsin, että ala ei ole minulle, yritin sen kieltää itseltäni pitkään ja uskotella itselleni pitäväni alasta, mutta en voi taistella todellisia tunteitani vastaan. Ala ei ole sitä mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa, niin surullista kuin se onkin myöntää. Opiskelu vain on ollut antoisaa, koska ensimmäisen vuoden opinnot ovat olleet enimmäkseen ns. yleisopintoja painottumatta liikaa varhaiskasvatukseen.
Olen alkanut tajuta, että intohimoni on kirjoittaa, esimerkiksi kirjallisuustiede kiinnostaa todella paljon. Varhaiskasvatuksen opettajan työnsaanti olisi toki pommin varmaa, kun taas kirjoittajan uralla työnäkymät eivät ole mitenkään itsestään selvät. Siispä pohdin, kannattaisiko rohkeasti hakeutua opiskelemaan alaa, joka todella kiinnostaa, vai sinnitellä kandi nykyisistä opinnoista, olisipahan sitten edes tutkinto takataskussa, jolla töitä heruisi tiukan paikan tullen? Eihän tässä mitään, jos olisin nuorempi ja olisi "aikaa" testailla eri alojen sopivuutta, mutta kohta kolmekymppisenä harmittaa, että opiskelut venyisivät entisestään jos hakeutusin toiselle alalle ja jättäisin nykyiset opinnot kesken... Kaiken kukkuraksi toisen puoliskoni kanssa on suunniteltu perheen lisäystä lähivuosille, ja sekin sitten lykkääntyisi kun opiskelut venyvät..
En tiedä mitä edes haen tällä aloituksella, vertaistukea, neuvoja, näkökulmia? Tärkeintä kai oli saada purkaa sydäntä, kun tuntuu etten kellekään uskalla asiasta mainita, että olenkin mahdollisesti ottanut harha-askeleen...
Kommentit (27)
No jos kerran vasta 1. vuotta käyt, niin sanoisin että lopeta ihmeessä. Ei siitä väkisin ilman motivaatiota tule mitään, ja jos kerran jo tiedät että ala ei kiinnosta, niin mitä iloa siitä tutkinnosta/pätevyydestä edes olisi.
Ja 29-vuotiaana et todellakaan ole liian vanha, et opiskelemaan etkä vaihtamaan suuntaa. Itse valmistuin siinä 25 v kieppeillä alalle, jossa en sitten koskaan työskennellyt kuin korkeintaan epäsuorasti. Kymmenen vuotta myöhemmin suoritin aivan toisenlaisen loppututkinnon, eikä koskaan ollut edes tarkoitus työskennellä sillä alalla. Olen nyt 54, ja koko 30 vuoden työurani aikana en ole ollut töissä kummallakaan alalla joihin olen pätevöitynyt, ja toisaalta tällä ei ole ollut juurikaan merkitystä urani kannalta (eli jos hieman karrikoiden sanoisi, niin joka duunin olen saanut jostain muista syistä kuin niiden tutkintojeni takia).
Tuon voisi tietysti joku tulkita niinkin, että suorita nyt se tutkintosi loppuun jos sillä ei kerran ole mitään väliä eikä mitään tekemistä sen kanssa mitä sinä sitten valmistuttuasi teet. Ja jos olisit jo opintojesi loppusuoralla, niin juuri noin neuvoisinkin tekemään, eli sinnittele vaan loppuun asti että on sitten jotain näyttöä siitä panostuksesta. Mutta kun olet vasta aloittanut, niin tämä on täysin eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda hyvän sään aikana.
Onko kiva tehdä työtä, jota inhoaa?
Et sä niiden op.kavereiden kanssaa työskentele, vaan meluisissa kouluissa.
Ootko tehnyt sijaisuuksia?
Toisaalta maikoilla on lyhyet päivät ja kolmannes vuodesta lomaa ja hyvä palkka.
Osaisinpa auttaa! Itselläni kandi omalta, itseäni kiinnostavalta alalta eikä töihin pääse ilman maisteria, keikka töissä silloin tällöin, pää elantona työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Jos jpystyt tekemään vuoden, kahden sisällä kandin, tee see, muuten vaihda alasi mieluisemmaksi, jos vaikka saisit työtäkin. Hyvää jatkoa!
AP, käy pian tiedustelemassa yliopiston opinto-ohjaajalta mahdollisuutta pääaineen vaihtamiseen johonkin muuhun. Jos tämä ei ole mahdollista niin tekisin sen kandin ja sitten maisterin perään juuri siltä alalta mikä sinua kiinnostaa. Jos nyt laitat opintosi poikki, toisen paikan saaminen ja hakurumba voi olla aika kiven takana. Jos oma yliopistosi ei anna sinun vaihtaa pääainetta, yksi vaihtoehto on tutkia jos voisit siirtää opintosi johonkin muuhun yliopistoon (kenties suurempaan kaupunkiin) ja päästä lukemaan itsellesi paremmin soveltuvaa pääainetta.
Kiitos ihanista kommenteista, ihmeen paljon helpotti kirjoittaa ulos todelliset tunteeni ja aivan ihanaa saada tukea!
Nykyisistä opinnoistani valmistuisin siis varhaiskasvatuksen opettajaksi (entinen nimitys lastentarhaopettaja), joten palkkakaan ei ole järin hyvä ja työ vaikuttaa kovin loppuunkuluttavalta alan nykyisen tilanteen takia. Ajattelin ensiksi sen olevan kenties mediassa liioiteltua, mutta kun tilannetta pääsi seuraamaan oikeaan päiväkotiympäristöön, huomasin miten uupuneita vakaopet olivat ja kertoivatkin avoimesti työn kuluttavuudesta. Ei tosiaan houkuttaisi opiskella tutkintoa, joka ei tunnu omalta, ja joka on kaiken lisäksi noin raskasta ja siihen nähden huonopalkkaistakin. Sijaisuuksia en ole koskaan tehnyt eikä kokemusta päiväkodeista ollut ennen opiskelua, siksi kaikki tämä tuli hieman shokkina.
Ajattelin, että kaikessa hiljaisuudessa, jos suinkin jaksan ja kykenen, hakisin suoraan perinteisen pääsykokeen kautta haluamalleni alalle yliopistoon. Jos pääsen sisään niin voin vielä punnita tilannetta, ja jos en pääse, en ainakaan menetä mitään, sitten jatkaisin nykyisiä opintojani.
Mietin myös, jos suorittaisin nykyisistä opinnoista kandin ja hakisin maisterivaiheeseen omammalta tuntuviin opintoihin, mutta sekään ei taida olla ihan itsestään selvää, että pääseekö sisään ilman soveltuvia opintoja.
Huh, kyllä tässä on vielä paljon pohdittavaa!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun tarvitse tehdä tosta kuin kandi ja sitten on varma päivätyö tiedossa. Maailman helpoin "akateeminen" tutkinto.
Voithan sä kirjallisuustieteeseenkin hakea, mutta sen varaan ei kannata toimeentuloa laittaa.
Minä taas erehdyin muinoin kirjallisuustieteen kiemuroihin. En sopinut alalle pätkääkään, mutta jatkoin sinnikkäästi graduvaiheeseen asti. Siihen jämähti, ei tullut lasta eikä p*skaa. Olen katunut syvästi vuosikaudet, miksi en ajoissa vaihtanut johonkin sopivampaan. Nyt olen jo 38v. kehäraakki, eikä mitään päämäärää. Vuodatuksen syy lyhykäisyydessään: vaihda heti, jos ja kun tuntuu siltä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin ap sinulle, että jos mitenkään alalla jaksat olla, niin lue itsesi kandiksi. Voit samalla käydä keväisin pääsykokeissa uudelle alalle. Jos pääset sisään ennen kandin valmistumista, pystyt hyväksilukemaan nykyisiä opintojasi uuteen kanditutkintoon (esim. sivuaineena, mahdolliset englannit/ruotsit, ym.). Kanditutkinnon pohjalta voit mahdollisesti hakea suoraan uuden oppiaineen maisterivaiheeseen. Usein tämä edellyttää kuitenkin pitkän sivuaineen tekoa uudesta oppiaineesta. Näitä voi joskus löytää avoimen yliopistonkin kautta, jos omassa yliopistossa sivuaineoikeutta ei ole tarjolla.
Kandivaiheen pohjalta hakiessa et joudu aloittamaan täysin alusta vaan pystyt yleensä valmistumaan maisteriksi noin kolmessa vuodessa. Ehdottomasti suosittelen, että käyt juttelemassa niin nykyisen opintoneuvojasi kuin tavoittelemasi oppiaineen kuten kirjallisuustieteen opon kanssa (oli tämä sitten nykyisessä tai muussa yliopistossa). He osaavat paremmin neuvoa oppiaineen vaihtamisen kanssa, etkä varmasti ole ainoa kuka tällaisella asialla on liikkeellä. Kirjallisuusala on kuten mainitsit paljon epävarmempi työllistymisen suhteen, joten eihän kasvatustieteen kandista ole haittaa ja ehkä alan töitäkin on helpompi lähteä hakemaan, kun suunnitelma B on taskussa valmiina. Tsemppiä!
Kirjoittaa voi ilman kirjoittajakoulutustakin, mutta kirjallisuustieteessä ei edes opeteta kirjoittamaan, joten turhautuisit sielläkin, jos kirjoittajakoulutukseen tahdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa* Käymällä tunnin tai kaksi juttelemassa opojen kanssa, omat ajatuksesi voisivat selkiytyä paljonkin ja ainakin saat selville alanvaihdon nykyiset opintovaatimukset ja pääsisit suunnittelemaan kuinka mahdollista siirto olisi ja kuinka paljon aikaa lisäopintoihin kuluisi. :)
Ota sivuaineeksi kasvatustiedettä tai sosiologiaa tai sosiaalipsykologiaa tms. ja hivuttaudu opinnoissasi pikkuhljaa jotain toista alaa kohti. Sitten vaihdat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä olet hoitoalasta?` Luulisin, että hoitoalalla olisi suht helppo saada töitä. Mä ehkä haluaisin olla lääkäri, kätilö, tai ensihoitaja - jos en olisi niin tyhmä. Mulla 2 opiskelua mennyt pieleen, eikä tee hyvää mun omakuvalleni. Lähihoitaja koulu sujui miten kuten syyslukuauden, mutta vähitellen into alkoi hiipua, ja lopulta mut käskettiin lopettaa koulu,, surullista kylläkin, koska aluksi pidin todella opiskelusta, koin sen mielekkäänä. Ehdin olla työssä oppimassa eräässä päiväkodissa. mut potkittiin kuitenkin koulusta pois, koska mokasin psykologitestin ja sen jälkeen en ole uskaltanut edes yrittää. sitten, vähän myöhemmin mut valittiin kokkikouluun, melkein sama juttu sielläkin, mutta vähän pahempi: mut määrättiin lopettamaan sielläkin ja tällä kertaa jouduin itiksen psykiatriseen avohoitoon. Opettaja siellä on varmaan mun ikuinen murheenkryynini. Hän on liian ankara, jos mokaa kerrankin, niin ulos. Mun mielestä toi on kohtuutonta laittaa mut neljän seinän sisälle, oloni pahenee vaan entisestään.., Mulla siis surkeat kokemukset ja epäreilut kokemukset suomen toisen asteen oppilaitoksista. Oon kevään - 90 ylioppilas. Päivät ovat täynnä Raamatun lukemista, koska kuka tällaisen luuserin huollisi? ei yhtään kukaan. Mua on ihan turha rangaista koulujen taholta vain sen takia, että oon avioerolapsi ja koulukiusattu, kuudennella luokalla. En tupakoi, en ryyppää, en yleensä kiroile, joten en voi käsittää, mikä mulla meni pieleen, enkä yleensä tappele, joten olen joutunut kohtuuttoman opettajien väkivallan uhriksi. eikös kukaan pidä mun puolia? Oon joskus, nykyään aika usein, miettiyt ruotsiin muuttamista, tai kielikurssille. Yritän jutella tai ehkä en opettajien kanssa, mutta ei se mitään auta. Mä ymmärtäisin sen vielä, jos kiroilisin, käyttäisin päihteitä ja tappelisin koulukavereitten kanssa, niin silloin olisi parasta saada kenkää, mutta en ole syyllistynyt mihinkään noista, joten käyttäytyminen täysin epäasiallista ja kohtuutonta. Oikeuttako koulujen, tässä tapauksessa entisten Hesoten ja Helpan opettajien käytös siihen, että oppilas tavallaan ajetaan päihteitten, mun tapauksessa psyykelääkkeitten käyttäjäksi? Onko mulla kohtalotovereita?
A. Harkkapaikka ei ole koko alan todellisuus. Ainakin mun lapsen päiväkodissa on henkilökuntaa riittävästi ja he vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta jopa flunssakausilla.
B. Sulle tulisi tuossa vaiheessa opintoja millä alalla vain kyseenalaistus, onko se oikea. Sitten joko sopeutuu ja jatkaa, tai vaihtaa alan. Luonnollinen vaihe siis.
C. Ehkä myös orastava kolmenkympin kriisi? Mitä elämän piti olla tähän mennessä? Se menee ohi päivä kerrallaan :)
D. Mene uraohjaajalle.
E. Ota/hanki sivuaineeksi vaikka sosiaalialan opintoja, käy edes kuuntelemassa eri alojen luentoja että mistä kyse, tai tee kauppatieteiden perusteita. Voithan sä perustaa vaikka pienen yksityisen päiväkodin. Tee kandi loppuun.
X. ÄLÄ OPISKELE KIRJALLISUUTTA, ELLET TAVOITTELE ÄIKÄNOPEKSI. KIRJOITTAA VOI MUUTENKIN. IHAN KIVA HARRASTUS, MUTTA SUN PITÄÄ ELÄTTÄÄ TULEVA LAPSESI. Journalistiikkaa vaikka, jos tarkoitat toimittajan kirjoitustyötä. Luovaa kirjoittamista voi opiskella vaikka sitten mammalomalla!
Terveisin 39-vuotias gradua vaille valmis kirjallisuustieteilijä, halitsempit kirjoittaja nro 8:lle! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, käy pian tiedustelemassa yliopiston opinto-ohjaajalta mahdollisuutta pääaineen vaihtamiseen johonkin muuhun. Jos tämä ei ole mahdollista niin tekisin sen kandin ja sitten maisterin perään juuri siltä alalta mikä sinua kiinnostaa. Jos nyt laitat opintosi poikki, toisen paikan saaminen ja hakurumba voi olla aika kiven takana. Jos oma yliopistosi ei anna sinun vaihtaa pääainetta, yksi vaihtoehto on tutkia jos voisit siirtää opintosi johonkin muuhun yliopistoon (kenties suurempaan kaupunkiin) ja päästä lukemaan itsellesi paremmin soveltuvaa pääainetta.
Yliopiston etu ei ole laskea opiskelijaa uuteen joukkueeseen koska yliopisto saa valmistuvasta maisterista rahaa opetusministeriöltä, ja lisäksi yliopistolle on noloa muutenkin kun valittu ja sisäänotettu opiskelija joudutaan tilastoimaan keskeyttäneeksi. Yritin muinoin vaihtaa hgistä treelle, eivät antaneet, siis helsingin ylioiston hallintoväki, vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun tarvitse tehdä tosta kuin kandi ja sitten on varma päivätyö tiedossa. Maailman helpoin "akateeminen" tutkinto.
Voithan sä kirjallisuustieteeseenkin hakea, mutta sen varaan ei kannata toimeentuloa laittaa.
Ei kukaan eikä mikään pakota sinua tekemään työtä lastentarhassa, vaikka sitä alaa opiskelet. Valitse sivuaineet siten, että ne tukevat uutta unelmaasi. Voit opiskella myös avoimessa yliopistossa mitä tahansa, jos et saa sovitettua kirjallisuusopintoja nykyisiin opintohin sivuaineena.
En nyt lue muita kommentteja,mutta aloitukseen: opiskelevat on muutamia vuosi, työelämä muutamia kymmeniä vuosia. Tee sen mukaan päätökset.
Mut ap. On erehdys luulla, että kirjallisuustieteen opinnoissa opiskellaan kirjoittamista yhtään sen enempää kuin kasvatustieteenkään opinnoissa. Kirjallisuustiede tutkii kirjallisuutta, ei tuota sitä, paitsi tietysti tiedejulkaisuja, mutta niitä taas tuottaa kasvatustiedekin.
Kirjoittamista ja kirjallisuustiedettä maisteriksi asti itse opiskelleena kehottaisin kans tekemään nykyisestä sen kandin ja sitten voit opiskella vielä jotain kiintoisaa lisäksi. Kirjoittamisen/kirjallisuuden opinnot ovat mahtavia, mutta työllisyysnäkymät jatkossa eivät niinkään. (Käytännössä suomi ja pedagogiset sivuaineena eli äikänopen pätevyys on kirjallisuuden opiskelijalle ainoa järkiratkaisu tulevaisuuden työmahdollisuuksia ajatellen...)
Jännä juttu tuo tausta. Itselläni ei suvussa juurikaan korkeasti koulutettuja, ja olen duunariperheestä. Silti en ikinä kokenut, etten voisi mennä yliopistoon siinä kuin kuka vaan muukin. Lukiokin oli itsestäänselvyys.
En osaa auttaa. Sanon ainoastaan, että harkitse tarkkaan ja ajan kanssa ennen kuin lopetat opiskelun. Joskus kuitenkin lopettaminen/alanvaihto on oikea valinta.
Itselläni vähän sama tilanne, vuoden päästä pitäisi valmistua kasvatustieteen maisteriksi (2 vuotta myöhässäkin vielä, olen tehnyt liikaa töitä) ja ala ei ole minua varten. Olen nyt viimeisen kahden vuoden aikana tajunnut, että koulutusasiat kiinnostavat minua todella vähän. Minusta tulee siis koulutuksen asiantuntija, jota koulutus ei kiinnosta. Kiva.
Hain aikanaan alalle, koska sisään oli melko helppo päästä ja pääsykokeissa ei tarvinnut osata matikkaa. Olisin ehkä voinut pariin kertaan vielä miettiä hakukohdetta kumminkin.
Ei väärä ala minua sinänsä ahdista, koska näillä papereilla pääsen joka tapauksessa johonkin siistiin sisätyöhön (en ole opettajalinjalla). Mietin vain, miten paljon enemmän potentiaalia saattaisin löytää itsestäni jollain muulla alalla. Mutta aion silti rämpiä tämän paskan kunnialla loppuun.
Tsemppiä, ap!