Eikö vain ollutkin ihanaa aikaa se kun sait imettää lastasi?
Minun mielestäni oli. On ihanaa myös muistella. Silti imetys ei ollut aina helppoa ja joskus olisi tehnyt mieli jopa luovuttaa.
Kommentit (20)
Oli, se oli todella ihanaa aikaa. Tykkäsin siitä, se oli minun ja vauvan oma hetki. Imettäminen oli minulle hyvin helppoa, ja luovutin osan maidostani paikallisen sairaalan keskosille.
Oli. Hyvät muistot jäi varsinkin taaperoimetyksestä. Se kun oli paljon helpompaa ja vähemmän sitovaa kuin ne raskaat alkuvaiheet.
Nuorimmainen on 1v3kk, ja onhan se ihanaa, kun on niin yksinkertainen keino lohduttaa ja rauhoittaa.
Jaa, mun mielestä se oli välttämätön paha. Vähän kuin ikuisuuksia kestäneet nukuttamisetkin, niistäkään en niin erikoisesti nauttinut enkä lämmöllä muistele.
Ehkä en vaan osannut nauttia. Minun on muutenkin kauhean vaikea vain istahtaa alas tekemään ei-mitään, jos ympärillä olisi kuitenkin kaikenlaista mitä pitäisi tehdä. Esikoinen söi vielä tunteja kerrallaan, ihan minimissään meni puoli tuntia ja sitten oli taas puolen tunnin päästä päästävä uudestaan rinnalle. Ehkä minua vain risoi se sitovuus, oma elämä oli pelkkää vauvaa. Minulle ei tullut mitään vauvakuplaa. Imetin kuitenkin noin 1,5v kumpaakin lasta, osittain siitä syystä, että imetys piti menkat poissa :D.
Et muista? Minä muistan, vaikka aikaa on minullakin mennyt jo 10 vuotta. Imetin kauan. Rintanikin muistavat edelleen imettämisen, heti kun vain kuulen nälkäisen vauvan itkun, niin ne reagoivat (vaikka maitoa ei tulekaan ja en toki pääse imettämään).
Vierailija kirjoitti:
Et muista? Minä muistan, vaikka aikaa on minullakin mennyt jo 10 vuotta. Imetin kauan. Rintanikin muistavat edelleen imettämisen, heti kun vain kuulen nälkäisen vauvan itkun, niin ne reagoivat (vaikka maitoa ei tulekaan ja en toki pääse imettämään).
Ei, en tosiaankaan muista mitään erityistä, siis oliko jotenkin ihanaa. Olin toki onnellinen, että imetys onnistui ja maitoa riitti, eikä ollut alkuhankaluuksien jälkeen ongelmia. Ehkä se ei sitten ollut minulla sen enempää ihanaa kuin kurjaakaan. Muistan, että esikoinen söi kauan ja hartaasti, siinä ehdin lukea kirjan jos toisenkin ja katsoa paljon elokuvia. Toinen ja kolmas oli pikasyöjiä ja hyvä niin, koska ei ollut enää ainokainen kyseessä ja piti ehtiä tehdä monenlaista.
Huoh, on ollut elämässä paljon tärkeämpääkin sisältä ja muisteltavaa kuin joku imetys. Siinä se meni eikä todellakaan tule mitenkään muisteltua jälkikäteen. Kaikesta sitä voikaan ihminen vääntää itselleen merkityksen. Se on vain imetystä.
Imetin 5kk ja olin vain onnellinen, kun se oli ohi ja piti palata töihin (koska asun Suomen ulkopuolella). Isä jäi sitten pidemmäksi aikaa kotiin, mutta imetys ei luonnollisestikaan häneltä onnistunut. Elätän perheemme, joten vaihtoehtoja ei juuri ollut ja tuossakin oli jo osa palkatonta äitiyslomaa.
Joo, olihan se ihan ihanan helppoa siinä mielessä, ettei tarvinnut ikinä huolehtia lapsen ruuista, jos lähdin jonnekin liikenteeseen. Nyt kun lapsi on jo parivuotias, niin täytyy aina olla ruuat ja ruokailuvälineet mukana ja sitten saa stressata sitä, että saanko ruokaa lämmitettyä missään.
Muuten en kyllä muistele mitenkään innolla. Aluksi imetys sattui ja kesti joskus tunninkin, sitten se kuivatti limakalvot niin että kävelykin teki välillä pahaa. Lopuksi se ärsytti, koska sen yhden jäljelle jääneen imetyskerran takia piti aina pukeutua imetysliiveihin. Tavallisten liivien kanssa en halunnut imettää, koska toinen rinta vuodatti aina maitoa sillä aikaa, kun imetin toisesta.
Itselleni imettäminen oli välttämätön paha, jossa toki omat hyvät puolensa. Juuri silloin sitä jaksoi ja kesti, mutta onneksi ei tarvi imettää enää.
Ap on tyypillinen tapaus, joka on tehnyt imetyksestä suuremman numeron kuin se on. Vai että vielä muistella, jestas sentään. Ja vaikeaa? Siis imetyksessä lapsi saa ruokaa ja sillä sipuli. Se ei ole mitään tähtitiedettä, vaan kaikki nisäkkäät pystyvät imettämään.
Imettäispä joku ihana nuori nainen mua
T. Setämies
Ei ollut, vaan yhtä helvettiä.
Onneksi oli tutteli keksitty ja onneksi ei ole enää vauvaa. Vauva-aika ei kyllä ollut milläänlailla ihanaa eikä mukavaa, mutta onneksi äitiydestä alkoi nauttia kun lapsi kasvoi ja muuttui ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, on ollut elämässä paljon tärkeämpääkin sisältä ja muisteltavaa kuin joku imetys. Siinä se meni eikä todellakaan tule mitenkään muisteltua jälkikäteen. Kaikesta sitä voikaan ihminen vääntää itselleen merkityksen. Se on vain imetystä.
Oletpa kiva ihminen. Ei tarvitse kenenkään muistella imetystä, jos ei halua. Mutta miksi pitää ivata ja pilkata ihmisiä, joille se on ollut myös muistelemisen arvoista? Ei se tarkoita, etteikö olisi muutakin muistelemisen arvoista tapahtunut.
Minusta raskaus, synnytys ja imetys ovat kyllä kaikki voimakkaita kokemuksia ja sellaisista yleensä niitä muistoja jää. Minusta se, ettei muista mitään imetyksestään, on yhtä outoa kuin ettei muistaisi mitään synnytyksestään. Mutta ehkä sekin on sitten ihan turha juttu muisteltavaksi.
Mitkä asiat mahtavat sitten mielestäsi olla sopivia muistelun kohteita? Enpä olisi arvannut, että jotkut ovat jonkun mielestä sopimattomia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, on ollut elämässä paljon tärkeämpääkin sisältä ja muisteltavaa kuin joku imetys. Siinä se meni eikä todellakaan tule mitenkään muisteltua jälkikäteen. Kaikesta sitä voikaan ihminen vääntää itselleen merkityksen. Se on vain imetystä.
Oletpa kiva ihminen. Ei tarvitse kenenkään muistella imetystä, jos ei halua. Mutta miksi pitää ivata ja pilkata ihmisiä, joille se on ollut myös muistelemisen arvoista? Ei se tarkoita, etteikö olisi muutakin muistelemisen arvoista tapahtunut.
Minusta raskaus, synnytys ja imetys ovat kyllä kaikki voimakkaita kokemuksia ja sellaisista yleensä niitä muistoja jää. Minusta se, ettei muista mitään imetyksestään, on yhtä outoa kuin ettei muistaisi mitään synnytyksestään. Mutta ehkä sekin on sitten ihan turha juttu muisteltavaksi.
Mitkä asiat mahtavat sitten mielestäsi olla sopivia muistelun kohteita? Enpä olisi arvannut, että jotkut ovat jonkun mielestä sopimattomia...
Raskauden aikana keskitytään työntekoon, synnytys on synnytys ja imetys on imetys. Miksi niitä pitäisi muistella?
Ihan hirveää, kipua, synkkyyttä, pelkkiä inhon ja raivon tunteita. Nykyään olisin d-mer, 18 vuotta sitten olin vain epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, on ollut elämässä paljon tärkeämpääkin sisältä ja muisteltavaa kuin joku imetys. Siinä se meni eikä todellakaan tule mitenkään muisteltua jälkikäteen. Kaikesta sitä voikaan ihminen vääntää itselleen merkityksen. Se on vain imetystä.
Oletpa kiva ihminen. Ei tarvitse kenenkään muistella imetystä, jos ei halua. Mutta miksi pitää ivata ja pilkata ihmisiä, joille se on ollut myös muistelemisen arvoista? Ei se tarkoita, etteikö olisi muutakin muistelemisen arvoista tapahtunut.
Minusta raskaus, synnytys ja imetys ovat kyllä kaikki voimakkaita kokemuksia ja sellaisista yleensä niitä muistoja jää. Minusta se, ettei muista mitään imetyksestään, on yhtä outoa kuin ettei muistaisi mitään synnytyksestään. Mutta ehkä sekin on sitten ihan turha juttu muisteltavaksi.
Mitkä asiat mahtavat sitten mielestäsi olla sopivia muistelun kohteita? Enpä olisi arvannut, että jotkut ovat jonkun mielestä sopimattomia...
Raskauden aikana keskitytään työntekoon, synnytys on synnytys ja imetys on imetys. Miksi niitä pitäisi muistella?
Mitä asioita sinä muistelet? Työntekoa?
Ääsburger on seksuaalisesti kieroutunut ja turhautunut. Jatkuvia tyhmiä aloituksia. Kaikki tietty seksin ympärillä.
Minulla on 5kk vauva ja pidän kyllä imettämisestä. Kahta ensimmäistä imetin reilusti yli vuoden, toivottavasti tätäkin. Se ihan alku ei ole mukavaa, mutta viimeistään parin kuukauden ikäisellä jo varsin sujuvaa.
Jaa, enpä muista, aikaa on jo nuorimmankin imetyksen loppumisesta reilusti yli 10 v. Ei kai se ikävääkään ollut, kun jokaista imetin pitkään, yli kaksi vuotta.