Uusperhe ja miehen käytös
Uusperheen muodostuminen on monivaiheinen tapahtumasarja, eikä lainkaan niin yksinkertainen, mitä moni voisi ajatella. Meillä on ollut todella pitkä ja kivinen tie. Miehellä on yksi lapsi edellisestä liitostaan, samoin minulla. Oma lapseni täyttää 6-vuotta.
Olen alkanut huomaamaan, ettei "uusi" mieheni siedä lastani. Tai tältä minusta ainakin tuntuu. Lapseni ei saisi osoittaa negatiivisia tunteita tai olla ikätasoisensa mukaisesti välillä kiukutteleva. Nyt tilanne on se, että mieheni ja lapseni välit ovat todella tulehtuneet.
Alusta asti olen havainnoinnut, ettei mies pidä lapsiamme ns. samalla viivalla ja että mieheni temperamentti on todella samanlainen poikani temperamentin kanssa. Olen myös sitä mieltä, että miehelläni on hankaluuksia oman tunnesäätelynsä kanssa. Hän ei siedä omalta lapseltakaan vihaisuutta, surullisuutta, kiukkua jne. kovinkaan paljoa. Aina minä olen se, joka ottaa koppia molempien lastemme negatiivisista tunteista. Isoja ongelmia syntyy varsinkin oman temperamenttisen ekstrovertin lapseni kanssa.
Ennen uusperhettä lapseni oli iloinen, tottelevainen, rauhallinen, positiivinen, kaikenkaikkiaan aika "helppo lapsi". Hän on kehittynyt hyvään tahtiin ja osaa paljon ikätasonsa ylikin meneviä asioita. Nykyään hän on ajoittain todella vihainen, sulkeutunut, ailahteleva. On maininnut haluavansa asua kanssani kahdestaan. Välistä yrittää miellyttää miestäni, välillä ärsyttää. Sanoo, että pelkää häntä ja on ärsyyntynyt hänestä. Ymmärrän täysin hänen tunteensa. Lapseni otti aluksi mieheni ja hänen lapsensa hyvin vastaan. Oman lapseni puolelta meillä ei ollut ongelman häivääkään ensimäisen 10kk aikana, eli hän ei kapinoinut tätä uusperhettä vastaan oireilemalla. Muuttovaiheessakaan ei tapahtunut mitään dramaattista.
Mieheni taas pitää useasti lastani ärsyttävänä ja alentuu mielestäni lapsentasolle alhaisen tunnesäätelykyvyn vuoksi. Hän on minun lapselleni todella autoritaarinen aikuinen, omalleen välistä täysin salliva (niin kauan, kun lapsi on "helpolla tuulella") ja kun hankaluuksia ilmenee, hyppää autoritaarinen ihminen saappaisiin niin, että kiehuu yli.
Selvää on, että mieheni ei siis pärjää ainakaan lapseni kanssa. Syitä näen olevan A) Temperamenttisuus ja B) Erilainen, minun harrastama auktoritatiivinen kasvatustyyli, jonka mukaan lapseni on muokkautunut. Hän ei ole varpaillaan ja miellytä aikuista, myös suree ja vihaa, kaipaa lohtua jne. JA C) Miehen tunnesäätelyn vajaavuus
Onko muita uusperheitä, joissa on koettu samankaltaisia ongelmia? Erilaiset kasvatustyylit ja näkemykset? Miten on selvitty, vai onko ero tullut? Toista ei voi muuttaa, mutta jos nyt saisi edes jotain keskustelua aiheesta ja näkökulmia..
Lisätään vielä, että mieheni tekee sanoo välillä lapsille asioita, joita en voi mitenkään hyväksyä. Vierittää usein syyn lapsen niskaan, oikeuttaen oman käytöksensä. Riitelemme sitten näistä asioista kohtuullisen usein ja tietenkin tällainen repii meidän perhettä erilleen.
Kommentit (2)
Niin kuin aiemmin sanoit, uusperhe muodostuu ja kehittyy jatkuvasti. Siinä rinnalla kaksi lasta muotoutuu ja kasvaa kipuineen kaikkineen. Ja vielä sen rinnalla kaksi aikuista rakentaa ja ylläpitää parisuhdetta. Huhhuh! Ihmehän tuo olisi jos se ilman ongelmia selviäisi.
Teillä ei siis ole yhteistä lasta, oletko ajatellut asiaa ja muuttaisiko se asiaa? Entä jos teistä vain toisella olisi lapsi? Oletko yrittänyt mennä jokaisen teistä asemaan ja pohtia tuntemuksia? Loputtomiin et sinäkään voi asioita pohtia ja miettiä, se on totta. Miestä voi pyytää myös ajatuksissa menemään toisen asemaan.
Yritän sanoa, että tottakai lapsenne kipuilevat ja muuttuvat, lapsesi ei ole viimeisessä muotissaan vielä. Luonteenpiirteet muovautuvat ja lapsilla on usein erilaisia vaiheita. Voiko tämä synkempi lapsesi olla ohimenevä vaihe? Vaaranpaikka on se, jos jompikumpi lapsista yrittää tehdä rakoa aikuisten väliin, lapset ovat todella fiksuja ja taitavia ja usein huomionhaluisia ja huomionkipeitä. Varo myös sitä jaottelua, että sinä olet aina lapsesi kanssa ja mies on aina omansa. Tsemppiä, älä luovuta helpolla, sillä uusperheet ovat aina vaikeita ja työtä vaativia.
Teiän tilanne lähes sama mitä meillä oli. Molemmilla 1 oma lapsi ja
yhteen muuttaessa mun lapsi saman ikäinen kun sun. Meillä tuli ero juurikin tuon ongelman takia mikä teilläkin. Lähdin oman lapsen hyvinvoinnin takia. Jos keskustelut miehen kanssa ei auta niin lähde ettei oma lapsesi joudu kärsiin. Ehdota miehelle myös että menisitte esim. perheneuvolaan puhuumaan asiasta. Se voisi auttaa siinä tapauksessa jos miehesi tajuaa ongelman. Me mentiin myös mutta liian myöhään sitten vasta kun oltiin muutettu erilleen. En tosin tiä oisko auttanut aiemmin koska mies ei näkenyt mitää väärää omassa toiminnassaan.