Robin, hyviä ystäviä saa kaikenikäsenä
Robin, ikä 20v, tietää kertoa, että aikuisiässä on vaikea enää saada hyviä ystäviä.
Ihan kiva, että hän on saanut armeijassa hyviä ystäviä.
Ehkä jutussa paistaa nuorten näkemys, että elämä on ohi kolmekymppisenä.
Robinille ja muille teineille tiedoksi, että aikuisena ja myös vanhana saa hyviä ja läheisiä ihmissuhteita.
Hyvien ystävyyksien syntyminen ei ole rajoitettu nuoruuteen.
Kommentit (14)
Who cares. Moni naiivi nuori luulee noin, mutta onhan se joillekin myös todellisuutta. Robin on lisäksi omassa artistikuplassaan, jossa on varmaan vaikeampi luottaa ja tutustua uusiin ihmisiin.
Joidenkin on helppo löytää ystäviä missä tahansa iässä, joillekin se on koko elämän ajan hankalaa.
No onhan se totta jos ei ole harrastuksia ei opiskele eikä vaihda työpaikkaa. Mikäli vielä on työtön ja ennestään suppea kaveripiiri niin ei niitä uusiin ihmisiin tutustumisia niin luonnostaan tapahdu.
Ja samaanaikaan aika moni aikuinen valittelee, kun ei löydä enää ystäviä.
Itse olen kyllä aina löytänyt, mutta silti tuota kuulen hyvin paljon myös.
Lisäksi Robin on vielä varmasti tilanteessa, jossa hän joutuu punnitsemaan onko ystävyys aitoa, vai onko toinen kiinnostunut hyötymismielessä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se totta jos ei ole harrastuksia ei opiskele eikä vaihda työpaikkaa. Mikäli vielä on työtön ja ennestään suppea kaveripiiri niin ei niitä uusiin ihmisiin tutustumisia niin luonnostaan tapahdu.
Ja jos on pahasti traumatisoitunut, niin ihmiset suhtautuvat sinuun tosi nurjasti, jos kerrot jotain elämästäsi. Tällainen suhtautuminen voi tulla ongelmaksi vuosien ystävyyden jälkeenkin, jos saat vaikka paniikkikohtauksen.
No itse löysin vielä joitain ystäviä parikymppisenä, mutta joko itsestä tai mistä lienee syistä johtuen syvällisempi oikea ystävystyminen on ollut haastavaa. Monilla on jo se ydinpiiri kasassa, johon ei helposti mahdu uusia. Kevyempiä kaverillisia tuttavuuksia toki on helpompi muodostaa.
Ehkä Robin nimenomaan tarkoittaa että oikeiden hyvien ystävien löytäminen on aikuisena vaikeaa. Kavereita ja tuttavia voi saada, mutta oikeasti hyviä sydänystäviä on monesti enemmän ne jotka on tuntenut lapsena/nuorena. Ei tietysti aina.
Robinilla on paljon realistisempi käsitys asiasta kuin ap:lla. Mahdotonta ystävystyminen aikuisiällä ei tietenkään ole (eikä hän ilmeisesti niin väitäkään), mutta lapsuuden ja nuoruuden ystävyssuhteet tuppaavat olemaan syvempiä. Ei kenelläkään ole aikuisena niin paljon aikaa keskittyä ystäviin, mitä oli nuorena!
Saman jutun huomasi. Kuvitteleekohan jäbä olevansa nyt vanha? Miten joku voi edes kuvitella että esimerkiksi lukion jäälkeen opinnoissa ei voisi ystävystyä?
Ap, Robin on kyllä oikeassa, monikaan ei enää aikuisena ystävysty niin hyvin kuin nuorempana. Kyllä tiedän, että kaltaisiasi on, jotka onnistuvat löytämään uusia ystäviä aina vaan kaiken ikää, mutta suurelle osalle niin ei käy. Julkisuuden henkilöille se voi olla haastellisempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, Robin on kyllä oikeassa, monikaan ei enää aikuisena ystävysty niin hyvin kuin nuorempana. Kyllä tiedän, että kaltaisiasi on, jotka onnistuvat löytämään uusia ystäviä aina vaan kaiken ikää, mutta suurelle osalle niin ei käy. Julkisuuden henkilöille se voi olla haastellisempaakin.
Täysin samaa mieltä kanssasi. Itse en ole saanut yhtään ystävää aikuisiällä. Muutin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan, mutta en onnistunut saamaan uusia ystäviä siitä opiskeluporukasta, koska kaikilla oli jo omat piirinsä. Yksi entinen opiskelukaveri entiseltä paikkakunnalta muutti samalle paikkakunnalle, ja hänen kanssaan olen ollut enemmän tekemisissä kuin aiemmin. Näemme noin kerran kuussa. Muuten vietän aikaani yksin ja avomieheni kanssa. Hänen kavereidensa avovaimoillakin on jo omat kaveripiirinsä, enkä minä mahdu mihinkään porukkaan. Tiedän, olen outolintu, mutta olen jo nuoresta pitäen oppinut olemaan yksin.
Minä olen solminut kypsässäiässä paljon kestävämpiä ihmissuhteita kuin nuorena. Koen, etten edes ole sama ihminen enää kuin nuorena.
Samaan kiinnitin huomiota.