Pyöriikö minimalistien ajatukset koko ajan tavaran ja sen vähentämisen ympärillä, kuten Ostolakossa-bloggaajan tekee?
Tämä tuli mieleeni, kun olen pidemmän aikaa seurannut Ostolakossa-Virveä. Jo syksyllä hän kirjoitti, että tavoitteena on vähentää tavaraa ja sitten alkaa elää niin, että ei mieti enää tavaroita ja niiden vähentämistä ollenkaan. Kuulemma ajatuskapasiteettia vapautuu muulle. Nyt sitten tuntuu, että taas muutaman kuukauden ajan Instastoriesit ja blogi on täyttynyt Virven pohdinnoilla siitä, mitä tavaraa vielä omistaa, mitä on konmarittanut, mistä voisi vielä luopua. Hän tuntuu ihan maanisesti haluavan koko ajan käydä läpi omistamiaan tavaroita. Ovatko kaikki minimalistit/konmarittajat siis näin materialisteja, että ajatukset pyörivät koko ajan tavaran ympärillä?
Kommentit (9)
Toisinpäin. En ole koskaan ollut kiinnostunut tavaroista, joten niitä ei ole kertynytkään konmaritettavaksi. Uutta hankin vain tarpeeseen, edellisten mentyä korjauskelvottomiksi.
Ensin hamstraa hulluna, sitten konmarittaa hulluna. Kannattaisikohan hankkia muitakin harrastuksia kuin kosmetiikkaputelit?
Virve on uranainen, jolla ei näytä olevan juuri muuta elämää kuin työ ja materia. Illat vietetään kotona puljaten romujen kanssa ja katsoen Netflixiä.
Ehkä parempi ettet kehitä minimalisteihin ja konmarittajiin tämän suurempaa pakkomiellettä.
Ei pyöri. En nyt jaksa alkaa perehtymään johonkin blogiin selvittääkseni taustoja sen syvällisemmin, mutta on hyvä muistaa, että jos luet jonkun blogia, näet henkilön elämästä vain sen murto-osan jonka tämä päättää julkisesti näyttää.
Joskus on tietysti hyvä miettiä mitä omistaa. Jos on konmarittanut kerran, niin ei se siihen lopu, vaan pitää tulevaisuudessakin joskus luopua nukkaantuneista vaatteista tai muusta, ettei niitä ala kasaantumasn vanhaan tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä parempi ettet kehitä minimalisteihin ja konmarittajiin tämän suurempaa pakkomiellettä.
Ei pyöri. En nyt jaksa alkaa perehtymään johonkin blogiin selvittääkseni taustoja sen syvällisemmin, mutta on hyvä muistaa, että jos luet jonkun blogia, näet henkilön elämästä vain sen murto-osan jonka tämä päättää julkisesti näyttää.
Joskus on tietysti hyvä miettiä mitä omistaa. Jos on konmarittanut kerran, niin ei se siihen lopu, vaan pitää tulevaisuudessakin joskus luopua nukkaantuneista vaatteista tai muusta, ettei niitä ala kasaantumasn vanhaan tapaan.
Hei vaan Virve!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä parempi ettet kehitä minimalisteihin ja konmarittajiin tämän suurempaa pakkomiellettä.
Ei pyöri. En nyt jaksa alkaa perehtymään johonkin blogiin selvittääkseni taustoja sen syvällisemmin, mutta on hyvä muistaa, että jos luet jonkun blogia, näet henkilön elämästä vain sen murto-osan jonka tämä päättää julkisesti näyttää.
Joskus on tietysti hyvä miettiä mitä omistaa. Jos on konmarittanut kerran, niin ei se siihen lopu, vaan pitää tulevaisuudessakin joskus luopua nukkaantuneista vaatteista tai muusta, ettei niitä ala kasaantumasn vanhaan tapaan.Hei vaan Virve!
Kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, noloa kuitata eriävät mielipiteet sillä, että ne muka tulevat keskustelun kohteena olevalta henkilöltä. Ja onhan tuo myös ihan s******n kulunut läppä.
En ole seurannut tuota blogia, mutta olen minimalisti, joten voin kommentoida asiaa. Minimalistisuus on tietynlainen persoonallisuudenpiirre, joten minimalistit on olleet minimalisteja oikeastaan aina (tai ainakin koko aikuisikänsä, persoonallisuushan kehittyy vielä parikymppisenä). Joten näin ollen minimalistille ei ole koskaan oikein kertynytkään tavaraa, koska sitä tavaraa ei ole koskaan halunnutkaan hankkia eikä tavarat niin kiinnosta. Siksi ajatukset ei pyöri tavaran vähentämisen ympärillä, kun ei sitä vähennettävää ole ikinä kertynytkään.
Konmarittanut en ole koskaan, eettisistä, ideologisista ja käytännöllisistä syistä ryhdyin minimalistiksi muutamia vuosia sitten, ja kyllä sen puolisen vuotta ajatukset pyörivät aika paljon tavaran ja sen vähentämisen ympärillä. Sitten kun tarvitsemisen arvioiminen, karsiminen, uudelleensijoittaminen ja kierrättäminen oli tehty, asiaan liittyvä ajatustyökin loppui. Mutta aika paljon sitä tarvitsi, kun aikamoisen tavaramäärän yltäkylläisyyden keskellä ryhtyi miettimään, mitä sitä oikeasti tarvitsee ja haluaa, mitä säilyttää vain opitun tavan tai turhan sentimentaalisuuden vuoksi.
Ei kai ne kaikki ole, mutta Virven touhu on kyllä omituista. Minimalismin elämän pitäisi helpottua vähemmällä tavaramäärällä, mutta ei se tuon bloggaajan kohdalla kyllä siltä vaikuta.