Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa on painajaismaista
07.02.2019 |
Luojan kiitos olen päässyt siitä hullunmyllystä eläkkeelle. Nuorena rakastin työtäni. Viimeiset 10 vuotta olivat kaikkea muuta kuin antoisaa. Enää ei ollut aikaa antaa laadukasta hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Tuli kaiken maailman uusia muotivirtauksia. Hulluinpana se ettei ole omia osastoja lapsille vaan kaikki saavat kulkea pitkin poikin sekaisin. Ei ollut omia aikuisia jotka tuntevat lapsesi ja tietävät päivän kulun. Joka kiintyy lapseesi ja lapsi häneen.
Ja se paperi työmäärä ! Olin työssä 35 vuotta samassa päiväkodissa ja näin läheltä alamäen mihin hoitotyö joutui. Suututtaa kun puhutaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. En ihmettele näitä puremistapauksia yhtään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli siellä lapsenakin aika painajaismaista. Muistan, kuinka joka päivä makasin päiväuniaikaan kyljelläni silmät auki ja tuijotin hoitajaa, koska mielestäni oli hänen syynsä, että jouduin makaamaan pimeässä. Olin päiväkodissa puoli vuotta, aikana jolloin olin jo lopettanut päikkärit, mutta tuossa päikyssä oli järjestetty jotenkin niin surkeasti, että kaikki hoitajat kahvittelivat samaan aikaan ja koko päikky nukkui samaan aikaan. Jos nukahdin päiväkodissa, kotona pistin ranttaliksi yöllä, kun ei nukuttanut.