Lue keskustelun säännöt.
Läheisriippuvaisen parisuhteet - miten läheisriippuvainen voisi löytää "normaalin" kumppanin?
07.02.2019 |
Onko kenelläkään tietoa tai kokemuksia? Haluaisin keskustella asiasta. Lainaan jonkun toisen kirjoittajan todella hyvää tekstiä toisesta ketjusta, joka sai minut miettimään tätä läheisriippuvaisuus asiaa.
Millainen läheisriippuvaisen lapsuudenperhe on siis ollut ja miten häntä on kohdeltu silloin? Miten läheisriippuvainen voisi löytää sitten normaalin parisuhteen? Näitä asioita jäin pohtimaan....
Tässä tämä ajatuksia herättänyt kirjoitus, siteeraus:
"Läheisriippuvaisille on tyypillistä etsiä muilta oikeutusta omaan pahaan oloonsa. Läheisriippuvaiset ikään kuin kokevat tarvitsevansa muilta "luvan" tuntemuksilleen. Se voi näkyä esim. juuri tuolla tavalla, että ei kykene lopettamaan suhdetta, jossa itsellä on paha olo, ennen kuin on saanut suhteen toiselta osapuolelta tunnustuksen, että kyllä, sinulla on paha olla hyvästä syystä. Tämä liittyy siihen, että läheisriippuvaiset on opetettu pienestä asti mitätöimään omia tuntemuksiaan ja tarpeitaan. Samasta syystä läheisriippuvaiset jatkavat suhteita narsistien, psykopaattien sun muiden ikävien ihmisten kanssa. He eivät koe olevansa oikeutettuja katkaisemaan ihmissuhdetta, jos heillä ei ole konkreettisia todisteita siitä, että toinen on tehnyt jotain väärää. Normaali, terve ihminen ei koe mitään tarvetta "antaa mahdollisuus" ihmiselle, jonka seura ei tunnu hyvältä. Oma tunne riittää.
Suhtaudun suurella epäilyksellä siihen ajatukseen, että Chrisin ja Shanannin suhteessa ei ollut mitään varoitusmerkkejä ennen viimeisiä viikkoja. Shanann oli itse kertonut, että suhde ex-mieheen ennen Chrisiä oli kamala ja jätti hänet henkisesti romuksi, tuhosi hänen itsetuntonsa. Kuulostaa kovasti siltä, että ex-mieskin oli jonkinlainen pershärö, tai ainakin henkisesti väkivaltainen. Shanann päätyi siis ainakin kahdesti suhteeseen tämän tyyppisen miehen kanssa. Se tarkoittaa, että Shanannilla oli ihan varmasti aika lailla haavoittuvuuksia ja sokeita pisteitä, mitä ihmissuhteisiin tulee. Avioliitossa Chrisin kanssa on voinut olla siis paljonkin hälytysmerkkejä, joita Shanann ei ole huomannut tai ei ole tunnistanut vaaran merkeiksi. Aika paljon kertoo minusta sekin, että Shanann viimeiseen asti uskoi, että Chrisillä ei voi olla toista naista, vaikka merkit oli niin selviä kuin olla voi. Kuulostaa, että Shanann oli aika hyvä sulkemaan silmänsä asioilta, joita ei halunnut nähdä."
Kommentit (33)
Elin vuosikymmenen naisen kans jolla on läheisriippuvaisuus.Aivan hirveetä oli yksinkertasesti olin ihan väsynyt siihen. Useampi vuosi jo erosta en ole pystynyt kenenkään naisen kans aloittamaan uutta parisuhdetta. Hänellä lapsuus taustana,vanhemmat eroneet ja alkoholisteja,hän joutui itsestään kantamaan vastuun jo 9vuotiaana.En tiedä minkä verran tämä vaikutti siihen että hänestä tuli läheisriippuvaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin vuosikymmenen naisen kans jolla on läheisriippuvaisuus.Aivan hirveetä oli yksinkertasesti olin ihan väsynyt siihen. Useampi vuosi jo erosta en ole pystynyt kenenkään naisen kans aloittamaan uutta parisuhdetta. Hänellä lapsuus taustana,vanhemmat eroneet ja alkoholisteja,hän joutui itsestään kantamaan vastuun jo 9vuotiaana.En tiedä minkä verran tämä vaikutti siihen että hänestä tuli läheisriippuvaisuus.
Ykkönen kommentoi:
Huomioipa, että sinussa on se magneetti, joka veti naista puoleesi. Oletko selvittänyt itsellesi, miksi otit tuon naisen alunperin? Minkä tarpeen hän täytti?
"Minä olen sellainen ollut. Väitän, etten ole enää. Siksi minulla on nykyään tasaveroinen parisuhde. Kun minussa ei ole enää magneettia, niin en voi vetää sairasta ihmissuhdetta puoleenikaan."
Mutta miten osasit tunnistaa ns. normaalin miehen? Eikö ne kaikki ole ihania ja normaaleja suhteen alussa?
Mitä tarkoitat magneetilla? Miten sen magneetin saa pois, joka vetää sairaan parisuhteen puoleensa? Täytyykö siis heti ensimmäisistä huonoista merkeistä nostaa kytkintä, eikä jäädä odottamaan aikaa parempaa?
"Elin vuosikymmenen naisen kans jolla on läheisriippuvaisuus.Aivan hirveetä oli yksinkertasesti olin ihan väsynyt siihen."
Miten nainen siis käyttäytyi?
Vierailija kirjoitti:
"Minä olen sellainen ollut. Väitän, etten ole enää. Siksi minulla on nykyään tasaveroinen parisuhde. Kun minussa ei ole enää magneettia, niin en voi vetää sairasta ihmissuhdetta puoleenikaan."
Mutta miten osasit tunnistaa ns. normaalin miehen? Eikö ne kaikki ole ihania ja normaaleja suhteen alussa?
Mitä tarkoitat magneetilla? Miten sen magneetin saa pois, joka vetää sairaan parisuhteen puoleensa? Täytyykö siis heti ensimmäisistä huonoista merkeistä nostaa kytkintä, eikä jäädä odottamaan aikaa parempaa?
Uskon vetovoiman lakiin. Se mitä minussa on sisäisesti, niin sitä vedän alitajuisesti puoleeni. Ei ole olemassa yhtälöä, että toinen on sairas ja itse terve.
En usko, että yksikään alistava mies kiinnostuisi minusta. Koska omen sisäisesti muuttunut ja alistava mies alitajuisesti lukee jo katseestani, ettei minua kannata lähestyä.
Magneetti häviää itsestään, kun paranee.
Se, että tiedostaa asiat, se muuttaa elämän.
En minäkään muuttunut ennenkuin tiedostin olevani riippuvainen.
Jos puhutaan näkyvästä elämästä, ei alitajunnan voimasta, niin yksi tärkeä asia on tunnistaa ja selvittää mihin edellisen puolison otti. Minä otin ensimmäisen aviomieheni turvallisuuden tunteeseen. Kun hän piti minusta niin hyvä huolta, haki yöllä, valvoi, niin pidin sitä huolenpitona. Nykyään tajuan, ettei rakkaus ole sitä. Rakkaus antaa toiselle täyden vapauden.
Olin nykyisen aviomieheni kanssa alussa ymmälläni, kun hän antoi minulle vapauden. Luulin alkuun, ettei hän välitä.
Omasta kokemuksesta ajattelen, että juoksisin karkuun heti, jos toinen määrittelisi, mitä minä saan tuntea, ajatella tai tahtoa. Minulle se on vaaran paikka, jos toinen sanoo ”höpöhöpö, et sä voi tuntea noin” tai ”koet väärin, et se niin mennyt” tai ”et sä voi tollasta haluta”.
Haluan itselleni täyden vapauden päättää omasta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä, kasvamalla tuosta ulos, terapialla jne. On täysin mahdollista, mutta syytökset ei kyllä lopu siihen. Ne ei lopu ikinä, ei vaikka tuo malli olisi sulle lapsuuden myötä tullut niin oma vika se on silti. Siihen voit varautua etenkin jos tarvitset ulkopuolisten apua irrottautumiseen. Itse en vaan koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten ihminen voi olla lapsuudestaan vastuussa, mutta näin tuntuu olevan. Hörhöimmät kai luulee, että sikiö jotenkin mystisesti valitsee mistä kohdusta se ulos putkahtaa, mutta voin kertoa, että näin ei kuulkaa ole, tuo on ehkä alkava psykoosi...muutenhan tuota ei voi järjellä selittää.
Itse irrottauduin aikuisempana äärimmäisen tuhoavasta narsistisesta suhteesta ja vaikka minä en ollut se, joka oli väkivaltainen, olen saanut aivan käsittämättömän määrään pskaa niskaan. Tuohon kannattaa varautua ja jos ei halua kyynistyä täysin, ei kannata uskoa liikaa edes "ammatti-ihmisten", saati sitten tavan tollojen, apuun. Sen kokemuksen jälkeen ei ole helppo enää arvostaa ihmisiä lainkaan tietäen kuinka tyhmiä ja piittaamattomia suurin osa on. Tsemppiä kovasti, sitä tulee tuossa prosessissa tarvitsemaan.
Mutta tuossa Shanannin ja Chrisinkin tapauksessa Shanann oli ensin hyvin vaikeassa (kai väkivaltaisessa) suhteessa. Kun hän siitä selvisi, hän otti aivan erilaisen miehen, erittäin kiltin ja nörtin, joka vielä asui kotonansa. Miten voi tunnistaa, että tuo kiltti mies olikin täysi hirviö, pettäjä ja lopuksi vielä mur haaja?
Shanann luuli tehneensä oikean valinnan, kun seuraava mies olikin erittäin kiltti ja mukautuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin olin fyysisesti väkivaltaisen ja erittäin mustasukkaisen miehen kanssa. Kun siitä pääsin eroon, valitsin tietoisesti erittäin kiltin ja mukautuvaisen miehen, joka ei koskaan haukkunut ketään. Ja antoi täyden vapauden minulle. Hän paljastui kuitenkin valehtelijaksi, joka pelehti selkäni takana toisen naisen kanssa. Kuitenkin annoin anteeksi ja suhteessa ollaan edelleen. En kuitenkaan enää osaa luottaa. En osaa valita normaaleja miehiä, jotka ei pettäis. Aiemmat nimenomaan pitäneet peliä toisten naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuossa Shanannin ja Chrisinkin tapauksessa Shanann oli ensin hyvin vaikeassa (kai väkivaltaisessa) suhteessa. Kun hän siitä selvisi, hän otti aivan erilaisen miehen, erittäin kiltin ja nörtin, joka vielä asui kotonansa. Miten voi tunnistaa, että tuo kiltti mies olikin täysi hirviö, pettäjä ja lopuksi vielä mur haaja?
Shanann luuli tehneensä oikean valinnan, kun seuraava mies olikin erittäin kiltti ja mukautuvainen.
Ykkönen jatkaa
En tiedo ko henkilöitä, mutta jatkan itseni toistamista: täysin varma et voi ollakaan, ennenkuin itse selvität oman pääkoppasi.
Samasta syystä alkoholistin lapsi nai alkoholistin, vaikka on vannonut, ettei sitä koskaan tee. Samasta syystä samat naiset löytävät aina vain uuden pettäjän itselleen, kerta toisensa jälkeen.
Muutosta ei tule, ennenkuin katsoo itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä, kasvamalla tuosta ulos, terapialla jne. On täysin mahdollista, mutta syytökset ei kyllä lopu siihen. Ne ei lopu ikinä, ei vaikka tuo malli olisi sulle lapsuuden myötä tullut niin oma vika se on silti. Siihen voit varautua etenkin jos tarvitset ulkopuolisten apua irrottautumiseen. Itse en vaan koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten ihminen voi olla lapsuudestaan vastuussa, mutta näin tuntuu olevan. Hörhöimmät kai luulee, että sikiö jotenkin mystisesti valitsee mistä kohdusta se ulos putkahtaa, mutta voin kertoa, että näin ei kuulkaa ole, tuo on ehkä alkava psykoosi...muutenhan tuota ei voi järjellä selittää.
Itse irrottauduin aikuisempana äärimmäisen tuhoavasta narsistisesta suhteesta ja vaikka minä en ollut se, joka oli väkivaltainen, olen saanut aivan käsittämättömän määrään pskaa niskaan. Tuohon kannattaa varautua ja jos ei halua kyynistyä täysin, ei kannata uskoa liikaa edes "ammatti-ihmisten", saati sitten tavan tollojen, apuun. Sen kokemuksen jälkeen ei ole helppo enää arvostaa ihmisiä lainkaan tietäen kuinka tyhmiä ja piittaamattomia suurin osa on. Tsemppiä kovasti, sitä tulee tuossa prosessissa tarvitsemaan.
En lukenut loppuun asti eli en tiennyt aloituksessa pohdittavan tuota tapausta. No, oma kirjoitukseni selventää vähän tuotakin kuviota ja Shannania tuosta ei voi syyttää! Otetaan ihan konkreettinen esimerkki, jota voi verrata tähän tilanteeseen vaikka onkin eri asia eli synnyt englanninkieliseen yhteisöön ja opit siis englannin, se on sinun kielesi etkä muuta ilman erillistä opettelua osaa. Näin ollen ei voi siis mitenkään olettaa, että osaisit yhtäkkiä vaikka suomea. Se on vierasta ja outoa ja sitä pitää harjoitella ja opetella ennekuin sen osaa. Näin se on minkä tahansa tapojen, tottumusten ym. kanssa eli minkä keskellä etenkin lapsena ja nuorena elämme, sen me omaksumme sillä muusta ei ole tietoa. Kasvaessa ja ajan kanssa voi alkaa huomaamaan että jospa se ei olekaan hyvä minkä on omaksunut. On kuitenkin työlästä ja vaikeaa yrittää muuttaa etenkin syvälle juurtuneita, ehkä (osittain) tiedostamattomiakin asioita itsessään. Ja edelleen, harvoin se läheisriippuvainen tekee mitään pahaa toiselle tai yllyttää kaltoinkohteluun ja väkivaltaan, joten en oikein ymmärrä tuota keskustelua kun sillä ei ole merkitystä. Ei väkivalta ole uhrien vika vaikka he olisivatkin esim. kilttejä, sillä eivät he kerjää itse kaltoinkohtelua ja toisaalta jokainen aikuinen on kyllä esim. rikoslaista tietoinen eli ei tekijääkään voi liikaa ymmärtää. Tämä uhreihin keskittyminen on satuttaa vain lisää ja se on täysin perusteetonta ja epäreilua, sillä harva tuntuu ymmärtävän ettei nuo ole uhrin syytä ja että uhri on usein ihan tavallinen ihminen eikä käyttäydy mitenkään poikkeavasti.
Tällä hetkellä suhteessa läheisriippuvaisen naisen kanssa. Olen nyt masentunut suurilta osin tämän suhteen takia. Ihan hirveää, en voi suositella kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä läheisriippuvainen. Lapsuuteni oli kamala. Masentunut yksinhuoltajaäiti, joka tahtoi kauttani elää uusiksi oman epäonnistuneen elämänsä. Äitiä en lapsuudestani muista siksi, että mummoni hoiti minua kunnes kuoli ollessani 8-vuotias. Tästä lähtien tajusin joutuvani pärjäämään omillani sairaan äitini kanssa enkä lapsena tietysti tajunnut, että se olisi epänormaalia.
Isäni ei koskaan ole halunnut pitää minuun mitään yhteyttä. Päätin 9-vuotiaana, että haluan kuolla. Äitini pakotti minut harrastamaan asioita, joita en halunnut ja pakotti minut kouluihin, jonne hän minut halusi. Kaverit jäivät vähitellen kokonaan pois kun en viihtynyt minulle valitussa harrastuksessa ja koulut vaihtuivat niin tiuhaa tahtia, etten lopulta enää ystävystynyt kenenkään kanssa. Jos protestoin, äiti hurjistui minulle, tukisti, huusi ja solvasi minua mm. pirun munaksi. Ajoita minua takaa asunnossamme ja nipisti ja repi hiuksista saadessaan minut kiinni. Uhkasi viedä koirani lopetettavaksi ja uhkasi laittaa minut lastenkotiin. Halusi minun saavan kokeista pelkkiä kymppejä ja minun elävän hänen ihanne-elämäänsä. Olin kiltti, kirjoja lukeva lapsi enkä ymmärtänyt lainkaan äitini käytöstä. Se oli minusta äärettömän epäreilua mutta lähellä ei ollut muitakaan aikuisia. Päätin kostaa äidille tappamalla itseni sen jälkeen, kun olin kirjoittanut rivin laudatureita ylioppilaskirjoituksissa. Näin yritinkin ja jostakin sattuman oikusta jäin henkiin.
Tuntuu, että persoonani on vuosien varrella jäänyt edelleen tuohon moodiin, jossa yritän välttää riitaa. Ymmärrän ihan liikaa minuun kohdistuvaa huonoia kohtelua (tajuan syyt toisen pahoinvointiin mutta rajansa kaikella huonolla kohtelullakin). Ymmärrän, sopeudun ja yritän huolimatta jatkuvan paskan kaatamisesta niskaani. Se tuntuu kai jotenkin tutulta. Tajuan häiriintynen ihmisen käytöksen juontavan jostakin ja haluaisin kovasti auttaa. Siksi, että tiedän, miltä paha olo tuntuu.
Tajuan, että tällä tavalla myötäilemällä en itse saa koskaan tervettä ja hyvää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä suhteessa läheisriippuvaisen naisen kanssa. Olen nyt masentunut suurilta osin tämän suhteen takia. Ihan hirveää, en voi suositella kenellekään.
Miten se naisesi läheisriippuvuus ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tiedä, kumpi osapuoli olen -muka- ollut surkeassa liitossa.
En usko olleeni magneetti enkä läheisriippuvainen, vaan hyvin yksinäinen, näkymätön ihminen, joka vain halusi edes jonkun elämäänsä. Harvoinhan tämmöiselle itsetunnottomalle surkimukselle kukaan prinssi esittää kosintaa, mutta olisin siis kelpuuttanut jokseenkin kenet tahansa alunperin ihmismäiseltä vaikuttavan tyypin, joka minusta kiinnostui.
PÄNNII tämänkaltaisissa keskusteluissa tuo, että aina kerrotaan kuinka olet VALINNUT tuollaisen tyypin. Pöh. Valinta kuvaa jo sanana, että pitää olla isompi joukko (kuin 1), mistä otetaan.
Kaikilla ei ole kosijoita koskaan jonoksi asti, edes aikajanalla. Ota tai jätä, eli vietä sitten elämäsi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuossa Shanannin ja Chrisinkin tapauksessa Shanann oli ensin hyvin vaikeassa (kai väkivaltaisessa) suhteessa. Kun hän siitä selvisi, hän otti aivan erilaisen miehen, erittäin kiltin ja nörtin, joka vielä asui kotonansa. Miten voi tunnistaa, että tuo kiltti mies olikin täysi hirviö, pettäjä ja lopuksi vielä mur haaja?
Shanann luuli tehneensä oikean valinnan, kun seuraava mies olikin erittäin kiltti ja mukautuvainen.
Näin juuri! Ihmiset eivät ymmärrä, että jotkut ihmiset vaikuttavat ihan muulta kuin ovat kunnes on liian myöhäistä! Omakin kokemus häiriintyneistä ihmisistä on se, että he ovat vaikuttaneet aivan tavallisilta, jopa kilteiltä ihmisiltä, sellaisilta kuin kuka tahansa meistä. Olen ihmetellyt sitäkin miten aivan liian moni kuvittelee tietävänsä toisesta vaikka mitä pelkkien oletuksien perusteella. Kuinka usein kuuleekaan sanottavan, että "näkeehän sen jo päällepäin", "ensivaikutelman perusteella tietää" jne. No, ehkä joskus, mutta enimmäkseen ei.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä suhteessa läheisriippuvaisen naisen kanssa. Olen nyt masentunut suurilta osin tämän suhteen takia. Ihan hirveää, en voi suositella kenellekään.
No lähde! Niin itsekin tein kun aloin ymmärtää asioita ja saada normaalia itsekunnioitusta. Eipä siitä kyllä "kiitosta" ole tullut, mutta eipä yksinkertaisten ihmisten mielipiteellä mitään väliä olekaan. Ikinä en enää alistu tai kuuntele syytöksiä tai muutakaan pskaa, suosittelen samaa sullekin.
Itse löysin deittipalstalta. Olen ollut tyytyväinen. Suhde on ollut minulle hyvä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuossa Shanannin ja Chrisinkin tapauksessa Shanann oli ensin hyvin vaikeassa (kai väkivaltaisessa) suhteessa. Kun hän siitä selvisi, hän otti aivan erilaisen miehen, erittäin kiltin ja nörtin, joka vielä asui kotonansa. Miten voi tunnistaa, että tuo kiltti mies olikin täysi hirviö, pettäjä ja lopuksi vielä mur haaja?
Shanann luuli tehneensä oikean valinnan, kun seuraava mies olikin erittäin kiltti ja mukautuvainen.
Ykkönen jatkaa
En tiedo ko henkilöitä, mutta jatkan itseni toistamista: täysin varma et voi ollakaan, ennenkuin itse selvität oman pääkoppasi.
Samasta syystä alkoholistin lapsi nai alkoholistin, vaikka on vannonut, ettei sitä koskaan tee. Samasta syystä samat naiset löytävät aina vain uuden pettäjän itselleen, kerta toisensa jälkeen.
Muutosta ei tule, ennenkuin katsoo itseensä.
Mä en kyllä yhtään tajua. Itse en ole koskaan pettänyt. Silti aina päädyn yhteen miesten kanssa, jotka paljastuvat pettäjiksi. Mitä se auttaa, että katson peiliin? Miehethän siinä ovat valinneet pettämisen, ovat pettureita luonteeltaan. En ymmärrä, miten aina valitsen tällaisia, vaikka alussa luulen, että ovat uskollisia, esim. olen valinnut hiljaisia ja ujoja miehiä, jotka ovat sitten pettäneet oikein pitkän kaavan mukaan, puolikin vuotta selkäni takana. Miten se muutos siis tulee, kun katsoo peiliin?
Minä olen sellainen ollut. Väitän, etten ole enää. Siksi minulla on nykyään tasaveroinen parisuhde. Kun minussa ei ole enää magneettia, niin en voi vetää sairasta ihmissuhdetta puoleenikaan.
Lapsuudenperheeni oli patriarkaalinen. Isän ehdoilla mentiin. Äiti alistui.
Minä menin nuorena naimisiin miehen kanssa, joka oli jokseenkin erilainen kuin isäni, mutta dominoiva ja kontrolloiva. Minä alistuin. Se oli perhemallini.
Nelikymppisenä aloin lukemaan tommy hellstenin tuotantoa ja tajusin pääkoppani sekaisuuden.
Kun ero tuli 20 aviovuoden jälkeen, niin väitän, että oma muuttumiseni oli syynä. Siitä alkoi hidas tervehtymiseni.