On järkyttävää, että lääkärissä saa nykyään hyvää hoitoa vain jos vaiva on heti selkeä ja diagnoitavissa.

En ole huomannut moista. Voisitko kertoa, miten diagnosoimatonta vaivaa voitaisiin hoitaa, paitsi kipua särkylääkkeellä, tulehdusta levolla ja haava laastaroimalla?

Pitäisikö lyödä vaikka insuliinia tai sytostaattia lihakseen tai laskimoon samantien, ennen diagnoosia?

Ei minun ole tarvinnut taistella. Menen lääkäriin, kerron oireet, hän kuuntelee ja määrää kokeita, joissa käyn. Hän soittaa tulokset ja sovitaan ehkä uusi aika, tehdään lisää kokeita ja tutkimuksia jne.

Ei lääketiede ole yhtään eksaktimpaa kuin sinun itseilmaisun kykysi. Ehkä sinä "taistelet" vähän liikaa ja vähän liian sekaisena, jotta sinua voisi diagnosoida muilla kuin F-luokan diagnooseilla.

Arvaanko oikein että arvauskeskuksessa kävit? Jos et saa sieltä apua, niin yksityiselle sitten. Tuttavalla oli munasarjasyöpä joka diagnosoitiin 6kk myöhässä koska tämän ajan lääkärit arvauskeskuksessa satuilivat tarinoita ilmavaivoista, laktoosi-intoleranssista ja milloin mistä mitä syyttää siitä että vatsa senkun turpoo. Syöpä paljastui vasta kriitisessä tilassa ja vatsan seutu oli täynnä askiittista. Samantien lähti leikkaukseen. Tuttavani mentyi sairauteen 2 v diagnosin jälkeen.

Sama juttu miehelläni noiden vatsavaivojen kanssa. Keliakitesti otettiin ja sen jälkeen ei ole mitenkään tutkittu, tk:ssa lähinnä asenne että  "jaa, taas tämä henkilö". Päivittäin ripulia, välillä pas""at tulee sänkyynkin. Ilmeisesti kun keliakiaa ei ole, niin mies on lääkäreiden mielestä terve mitä nyt vähäsen  pas""o housuun.

Itse kävin melkein 3 vuotta lääkärissä ja vaivaani ei ole vieläkään löydetty. Makuasento/nukkuminen sattuu vatsaan, päivällä ei ole kipuja. Pari vuotta kävin eri tk:ssa eri lääkäreillä, ei tutkittu, sanottiin vaan että menee ohi itsekseen. Buranaa en edes saanut (tosin sitä en pyytänyt vaan selvitettäisiin miksi öisin sattuu vatsaan enkä saa nukuttua).

Vajaa vuosi sitten yksi venäläinen tk-lääkäri kirjoitti vihdoin lähetteen gynelle. Sieltä ei kuulemman löytynyt mitään, mutta sain sentään lähetteen urologille. Virtsarakon tutkimus kerettiin tehdä ja tehtiin lähete virtsarakonlaajennukseen. Tosin tuossa välissä tulin raskaaksi, eli laajennusleikkausta ei nyt tehdä ja kaikki muutkin tutkimukset on pantu jäihin, odotetaan lapsen syntymää ja imetyksen loppumista. Sen jälkeen voin kuulemman uudelleen hakea tk:seen jos kivut eivät ole kadonneet.

Eli rumba alkaa alusta taas parin vuoden päästä...

Kyllä tässä jotain perää on. Tuttavan syövän uusimisen diagnosoinnissa menetettiin kuukausia kun ei lähdetty tutkimaan jäätäviä oireita syövän sairastaneella ihmisellä. Huimaus ja kuukausien kyvyttömyys syödä ja oksentaminen kuitattiin vain jollain asentohuimauksella. Oikeasti syövän sairastanut pitäisi laittaa heti välittömästi kunnon tutkimuksiin. Jos itse saan joskus syövän eikä se ole aivan ilmiselvä tyyliin jalkapallon kokoinen kyhmy rinnassa, pelkään oikeasti että olen liian kiltti lääkärissä ja syöpä on levinnyt kaikkialle ennen kuin pystyn lyömään nyrkkiä pöytään.

Minun tarvitsi taistella, tai siis käytännössä odottaa ja aina uudestaan mennä lääkärin vastaanotolle / päivystykseen, päästäkseni magneettikuvaukseen ja selkäydinpunktioon. Tiesin jo vuosia ennen diagnoosia, että sairastan MS-tautia, mutta lääkärit ehdottelivat oireiden syyksi heppoisia selityksiä jännitysniskasta masennukseen. Kun pääsin noihin tutkimuksiin vihdoin, tulokset olivat selkeät ja heti diagnosoitiin MS-tauti.

Diagnoosin saamisen jälkeen kaikki on sujunut hyvin, hoitopolkua on noudatettu. Tuntuukin ihan omituiselta, kun ei koko ajan ole jotain epämääräistä meneillään, vaan asiat hoituvat rutiinimaisesti.

Juuri maanantaina soitin omaan terveyskeskukseen kiireetöntä (!!) lääkäriaikaa, ja kerroin että mahavaivoja, että välillä kuin kuukautiskivut, välillä sattuu vain vasemman munasarjan kohdalle, ja että ripulia on välillä. Ja että nukun huonosti. Minulle kerrottiin, että lääkärin aikoja ei ole, mene yksityiselle. Sanoin, että ei ole varaa mennä nyt. Siihen tyly hoitaja sitten huokaisi että tulet sitten päivystykseen kun sattuu liikaa. 

Voi vee. Näitä oireita on ollut pitkään. Tänään soitin uudestaan, ja olin jonossa ties kuinka mones. Sieltä olisi pitänyt soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulu. 

Hei mullakin on samoja vaivoja mahan kanssa. Ripulia, turvotusta, kipuja. Ollut jo kauan, en edes muista milloin olisi viimeksi ollut kiinteä tuotos. Nyt 2 viikkoa kuin mahatautia muttei ole. Illat ja yöt sattuu kovasti mahaan ja sisältö tulee vetenä ulos. Kipu enemmän vasemmalla ja ylävatsalla. En ole edes lääkäriä vielä harkinnut kun tiedän ettei apua tälläiseen saa.

Ja sitten kun alkaa olla jo myöhäistä ja potilas on kuolemassa syöpään, joku ylilääkäri valittaa että "olisi pitänyt kuule tulla aikaisemmin jo hoitoon!"

Taidan, jos ikinä lääkäriin asti pääsen, pitää kirjaa kaikesta mitä minulle on sanottu ja missä olen käynyt. Ja velvoitan jäljelle jääneet taistelemaan loppuun asti että kohdallani sattui hoitovirhe. 

Vierailija kirjoitti:

Hei mullakin on samoja vaivoja mahan kanssa. Ripulia, turvotusta, kipuja. Ollut jo kauan, en edes muista milloin olisi viimeksi ollut kiinteä tuotos. Nyt 2 viikkoa kuin mahatautia muttei ole. Illat ja yöt sattuu kovasti mahaan ja sisältö tulee vetenä ulos. Kipu enemmän vasemmalla ja ylävatsalla. En ole edes lääkäriä vielä harkinnut kun tiedän ettei apua tälläiseen saa.

Mene sitten vaikka sisätautilääkärille, josko olisi jotain vakavampaa.

Kokemusta on. Kuinka tämä on ihan lyhyessä ajassa mennyt tähän? Tämä asettaa ihmiset todella eri arvoiseen asemaan ja silti siitä ei edes juurikaan puhuta!

Lapsella on diagnosoitu perussairaus, jota varten ravasin viisi vuotta lääkärissä. Lapsen viisi ensimmäistä vuotta meni siis enemmän tai vähemmän hänen kärsiessä asiasta!

Enkä usko että silloinkaan oltaisi päästy eteenpäin ilman lähete sääntöjä rikkovaa tk-lääkäriä ja tiedoissa näkyvää yksityisen lääkärin vuosia aimmin antamaa arviota tilanteesta.

Jos lapsilla on näin, mites aikuiset?

Hoitoa saa, mutta tutkimuksiin pääsy on kiven alla. Minua yritettiin tuupata toiseen tk:een ja toiseen erikoisairaanhoitoyksikköön eri paikkakunnalle.

Kävin sitten yksityisesti hakemassa todisteita olettamastani sairaudesta, toimitin dokumentit kunnalliseen yksikköön ja johan irtosi aika sinnekin. Suorastaan yllättävän nopeasti. Saattoi k.o. lääkäriä alkaa kuumottaa mahdollisuus hoitovirheestä ja huolimattomuudesta, sillä olin ollut hänen potilaanaan aiemmin, eikä papereista ollut mitään mainintaa löydöksistä. Silloinhan ei tarvi hoitaa ja kuluttaa resusseja, kun mitään epäilyttävää ei -muka- löydy. Eli ei kirjata potilaan tietoihin.

Usein olisi muutenkin hyvä hakea second opinion, toisen lääkärin mielipide, mutta kalliiksi tulisi. Luottamukseni suomalaiseen terveydenhuoltoon on kyllä romahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Juuri maanantaina soitin omaan terveyskeskukseen kiireetöntä (!!) lääkäriaikaa, ja kerroin että mahavaivoja, että välillä kuin kuukautiskivut, välillä sattuu vain vasemman munasarjan kohdalle, ja että ripulia on välillä. Ja että nukun huonosti. Minulle kerrottiin, että lääkärin aikoja ei ole, mene yksityiselle. Sanoin, että ei ole varaa mennä nyt. Siihen tyly hoitaja sitten huokaisi että tulet sitten päivystykseen kun sattuu liikaa. 

Voi vee. Näitä oireita on ollut pitkään. Tänään soitin uudestaan, ja olin jonossa ties kuinka mones. Sieltä olisi pitänyt soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulu. 

Tuo ajan saaminen on muuten oma ongelmansa. Asuin Porissa (ei siis mikään ihan tuppukylä) niin kun soitin ma aamuna (klo 8 aukes linjat), kaikki oli varattuna ja sieltä soitettiin 12 aikoihin takaisin ja sanottiin että kaikki ajat oli siltä viikolta mennyt, soita ensi viikon ma uudelleen. Tein näin 3 viikkoa ja kun taas kerrottiin että kaikki ajat on mennyt, soita ma uudelleen, kysyin onko mun mahdollista saada joku aika jollekin lääkärille vaikka 1-3 viikon päähän. Tämä ei kuulemman ole mahdollista kun ajat suunnitellaan aina viikoksi kerrallaan.

Sain reumaani heti apua ja kunnon hoidon, kun menin suoraan yksityiselle lääkärille jonka erityisalaa tälläiset vaivat olivat (virallinen titteli katosi päästä), sanoi että selvää reumaa ja laittoi lähetteen keskusairaalan reumapolille. Olen saanut pelkästään hyvää hoitoa, esim. kerran kun polveni kipeytyi ja turposi en joutunut menemään päivystykseen vaan pääsin reumapolille ja sain kortsisonipiikin.

Samoin äitini rintasyöpä hoidettiin hienosti sen jälkeen, kun se joukkomammografiassa todettiin. Mitään oireita äidillä ei siis ollut vaan pahanlaatuinen kasvain löytyi sattumalta

Mutta iskä ei meinaa saada apua kipuilevan ja turvoksissa olevan pohkeensa kanssa .( 

Käytännössä ihmiset siis ajetaan yksityiselle ja ne joilla ei ole varaa saa apua vasta kun tilanne on niin paha että täytyy mennä ensiavun kautta tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä ihmiset siis ajetaan yksityiselle ja ne joilla ei ole varaa saa apua vasta kun tilanne on niin paha että täytyy mennä ensiavun kautta tai jotain.

Tämä on osa nykyisen systeemin rapauttamis suunnitelmaa jotta soten saa helpommin läpi.

Tähän ei pidä missään nimessä suostua, sillä mitä enemmän käytetään yksityistä, sitä varmemmin soten saa läpi.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Voisitko kertoa, miten diagnosoimatonta vaivaa voitaisiin hoitaa, paitsi kipua särkylääkkeellä, tulehdusta levolla ja haava laastaroimalla?

Pitäisikö lyödä vaikka insuliinia tai sytostaattia lihakseen tai laskimoon samantien, ennen diagnoosia?

Ei minun ole tarvinnut taistella. Menen lääkäriin, kerron oireet, hän kuuntelee ja määrää kokeita, joissa käyn. Hän soittaa tulokset ja sovitaan ehkä uusi aika, tehdään lisää kokeita ja tutkimuksia jne.

Ei lääketiede ole yhtään eksaktimpaa kuin sinun itseilmaisun kykysi. Ehkä sinä "taistelet" vähän liikaa ja vähän liian sekaisena, jotta sinua voisi diagnosoida muilla kuin F-luokan diagnooseilla.

Päivän täydellinen (id iootti) löydetty. "Onnittelut".

Onpa ikävää. Minun kaupungissani saa terveyskeskuksesta hyvää hoitoa tutkimuksineen. Äkillisesti sairastuttuani olen saanut aina ajan samalle päivälle. Harmi, ettei sinun kohdallasi ole käynyt samoin. Ainoa ongelma meillä on se, että usea lääkäri on virolainen tai venäläinen eikä heidän suomen kielen taitonsa ole kovin hyvä ja aikaa tuhraantuu siihen, kun yrittää selkokielellä selittää, mikä on vikana.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Voisitko kertoa, miten diagnosoimatonta vaivaa voitaisiin hoitaa, paitsi kipua särkylääkkeellä, tulehdusta levolla ja haava laastaroimalla?

Pitäisikö lyödä vaikka insuliinia tai sytostaattia lihakseen tai laskimoon samantien, ennen diagnoosia?

Ei minun ole tarvinnut taistella. Menen lääkäriin, kerron oireet, hän kuuntelee ja määrää kokeita, joissa käyn. Hän soittaa tulokset ja sovitaan ehkä uusi aika, tehdään lisää kokeita ja tutkimuksia jne.

Ei lääketiede ole yhtään eksaktimpaa kuin sinun itseilmaisun kykysi. Ehkä sinä "taistelet" vähän liikaa ja vähän liian sekaisena, jotta sinua voisi diagnosoida muilla kuin F-luokan diagnooseilla.

Entä jos ei oireista huolimatta saa lähetettä tutkimuksiin joista sen diagnoosin voisi saada? Sehän se ongelma on.

Järkyttävän usein lähetetään särkylääkkeiden kanssa kotiin ja kuulostelemaan oloa. Siinähän sitten lopulta  syöpä leviää ja kuolemankielissä saa vielä haukut, että olisit tullut hoitoon aiemmin !

Jokainen kolotus ei ole syöpä, mutta syöpää on paljon. Ymmärrän, ettei jokaista jolla vähän särkee voi lähettää magneettikuviin ym, mutta jos oireet ovat jatkuneet pitkään niiden syy pitäisi selvittää muuten kuin juttelemalla.