Lapsi ei pidä yhteyttä, koska ei kuulemma jaksa kaltaistani juoppoa

Todennäköisesti olet aiheuttanut lapsuuden traumoja juomisellasi, joten turha arvostella tämän ratkaisua. Ei hänellä ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan ihan vain sen takia, että olet synnyttänyt tämän.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti olet aiheuttanut lapsuuden traumoja juomisellasi, joten turha arvostella tämän ratkaisua. Ei hänellä ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan ihan vain sen takia, että olet synnyttänyt tämän.

Tai siittänyt. Itse oletan juoppovanhemman olevan aina isä. On niitä naisiakin mutta harvemmin. Miksiköhän..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti olet aiheuttanut lapsuuden traumoja juomisellasi, joten turha arvostella tämän ratkaisua. Ei hänellä ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan ihan vain sen takia, että olet synnyttänyt tämän.

Tai siittänyt. Itse oletan juoppovanhemman olevan aina isä. On niitä naisiakin mutta harvemmin. Miksiköhän..

Koska miehet pääsääntöisesti eivät pihtaa ja nalkuta, mikä saattaa ajaa miehen juomaan. Poikkeuksia löytyy varmasti, mutta jotenkin näyttäisi että mies tarttuu pulloon helpommin kuin nainen.

Kiitollinenko pitäisi olla juoposta vanhemmasta? Hyvä lapsi sinulle on kasvanut, pitää hyvin huolen itsestään ja hyvinvoinnistaan. Ottaisit oppia. 

Minäkään en varsinaisesti pidä yhteyttä juoppovanhempiini. Jos he selvinpäin soittavat tai tulevat käymään, ok. Mutta itse en vaivaudu, tarpeeksi monta kertaa sitä sössötystä oon kuunnellu, kiitos riittää.

Oiski tässä nyt vakava vihje siitä että sitä juomista ois syytä vähentää. Ei kukaan tollasia päätöksiä äkkiseltään tee, vaan tilanne on jatkunut jo pitempään ja lapsesi mitta tuli täyteen. Herää ees sen verran että jos itse otat lapseesi yhteyttä, niin tee se selvinpäin.

Koita saada itsesi raitistettua, selkeästi välität kuitenkin lapsestasi.

Tsemppiä raitistumiseen. Siihen lienee syytä.

Oli vanhempi juoppo tai ei, niin aikuistuneet lapset eivät usein pidä vanhempiinsa yhteyttä syystä tai toisesta. Siitähän saa välillä lukea tältäkin palstalta.

Ensimmäiset muistikuvat äidin krapulatuoksusta , olin ehkä 4 v. Sen jälkeen lauantai-iltapäiviä, kun äidin silmät kiilsivät, hän touhusi ja puhui paljon isolla äänellä.  Oli ihan erilainen .Eikä pystynytkään viemään  voimisteluharkkioihin sunnuntai aamuisin. Bussilla tai isä vei. Tosin olivat eronneet jo silloin, äidin runsaan juomisen takia. Äiti oli työssä käyvä kiva nainen, jolle viina ei  mielestään ollut ongelma, mutta meille muille se oli.  Jos äiti joi kolme, oli se sitten menoa. Baariin ja aamupuolella vielä loivistellen. . Sääliksi vähän käy, meni hyvä elämä ja avioliitto hällä pilalle, Mut  oli hänen oma valinta. Joten eipä yhteys kiinnosta  kun olen tuosta kasvuympäristöstä päässyt eroon. Ja samaa virhettä en lasteni kanssa tee. Lapsella on oikeus selväpäiseen vanhempaan, joka ei kännissä sönkötä rakkauttaan.  Isä oli mun pelastus. Sain mallia paremmasta elämämäntavastakin.

Joten ap tai provo, sitä saa mitä tilaa. Sympatiat lapsellesi.