Ennen oli itsestään selvää ostaa lapsille sukset ja lukiokirjat
Nyt itketään netissä kun oman lapsen kuluja pitää ihan itse maksaa. Epistä ja yhyy. Kyllä on porukka parissa sukupolvessa muuttunut ihan käsittämättömäksi ”systeemi hoitaa” jengiksi. Ihan kuin ilmaiset neuvolat, halvat päivähoidot, koulujen uimahalliretket, lapsilisät sun asumistuet olis joku taivaasta tipahtava itsestäänselvyys ja lisää pitäisi saada. Ja ihan päiväkodin pitäis ostaa lukstelukypärätkin... hoh hoijaa.
Kommentit (19)
Etelän talvista ei koskaan tiedä. Emme harrasta hiihtoa muutenkaan, joten murtsikoita ei lapsille osteta. Mut ei sitä itketäkään.
Lukiokirjat sitävastoin ostetaan, mutta niistä kyllä valitan. Kirjat ovat törkeän kalliita. Edelliset painokset kelpaa huonosti paitsi nykyisen ekaluokkalaisen koulussa kelpaa pääasiassa vain digikirjat. Niistä ostetaan vain lukuoikeus (vain puoli vuotta tai 4 vuotta). Niitä ei pysty kierrättämään eikä todellakaan ole edullisempaa. Lukio-opinnot ovat kalliit eikä mitenkään kaikille enää mahdollisia.
Ennen oli lumi maassa talvisin ja lukio oli luokka-, ei kurssimuotoinen.
Tuli kyllä kieltämätä mieleen, että jos taloutta ahistaa ostaa yhdelle päiväkoti-ikäiselle tenavalle sukset, niin kannattaa kauhulla odottaa teini-ikää ja sitä lukiota....
Lukio toki on kallistunut läppärivaatimuksen vuoksi, mutta lukiolaisen vanhempana sanoisin, että on siitäkin tehty hiukan kärpäsestä härkänen. Ennakoimalla saa esim. Black Friday yms. tarjouksista todella hyvään hintaan ylppäreihin käyvän läppärin. Uusi OPS oli todellinen ongelma pari vuotta käytettyjen kirjojen osalta, mutta nyt niitäkin alkaa taas liikkua. 2016 aloittaneet lukiolaiset oli varmaan kaikista ahtaimmalla kun läppäri tuli pakolliseksi ja kirjat menivät uusiksi.
Itse kun olin ala-asteella, sukset maksoi 20 euroa ja lukioon menevän kirjat viisikymppiä. Nykyään suksista saa maksaa 200 euroa, lukiokirjoista toisen ja tietokoneesta kolmannen samanmoisen. Kyllä siinä otskettää kun 70 euron sijaan rahaa meneekin nyt 600 euroa. Hinnat ovat nousseet.
Perheessä tosiaan kaksi lukiolaista ja läppärin hankinta on melko pieni kuluerä kirjoihin verrattuna. Ja kyllä, esikoinen aloitti lukio-opinnot vuonna 2016. Heille kelpasivat painetut kirjat. Tämän 2018 aloitteen kohdalla lähes ainoastaan digikirjat. Joka toinen kk kirjoihin menee n. 300 euroa. Toki toi abi saa kohta lakin eli kulut sen osalta pienenevät. /2
Jep, ja nykyään mietitään keinoja, miten saisi edes vähän nyhdettyä Kelasta rahaa. Perheen työssäkäyvän osoitteena on poste restante, että työtön tai vanhempainvapaalla oleva voi nostaa tukia. Kuvottavaa. Ihmiset ei ole enää valmiita itse elättämään itseään.
Ennen olikin koulua ja lunta kesät ja talvet.
Ihmiset ei ole nykyisin yhtä lampaita kuin nykyisin. Typerää ostaa harrastevälineitä pelkästään koulun vuoksi.
Kaikki kustannukset ovat nouseet älyttömästi. Lukion opsikin uusitaan nykyisin muutaman vuoden välein ettei kirjoja voi myydä ja käytetään e-kirjoja, joita ei varsinkaan voi enää myydä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt itketään netissä kun oman lapsen kuluja pitää ihan itse maksaa. Epistä ja yhyy. Kyllä on porukka parissa sukupolvessa muuttunut ihan käsittämättömäksi ”systeemi hoitaa” jengiksi. Ihan kuin ilmaiset neuvolat, halvat päivähoidot, koulujen uimahalliretket, lapsilisät sun asumistuet olis joku taivaasta tipahtava itsestäänselvyys ja lisää pitäisi saada. Ja ihan päiväkodin pitäis ostaa lukstelukypärätkin... hoh hoijaa.
Kaikki lapsiin liittyvä on muuttunut huonommaksi ja kalliimmaksi viimesen 20 vuoden aikana.
Lasten suksipaketteja saa fb-kirppiksiltä 10-30 eurolla, ja kun jäävät pieniksi, ne voi taas myydä eteenpäin. Itsekin myin viime vuonna monta settiä, jotka olivat varaston täytteenä. Sitä ennen olivat käytössä kahdellakin lapsella. Vietiin suorastaan käsistä. Alunperin olivat uutena ostetut, koska silloin ei ollut mitään nettikirppiksiä.
Lukiokirjojen kanssa ollaan myös pärjätty kohtuudella. Mitä ei löydy käytettynä, ostetaan Adlibriksesta. Ne, mitä ei tarvita jatkossa, myydään eteenpäin. Tytär saa opintotukea 97€/kk, ja sillä hän on saanut ostettua mukavasti lähes kaikki. Toki maksan, jos tuki ei riitä. Toinen vuosi menossa. Myöskään wanhojen päivä ei syökse meitä perikatoon. Mekko on serkulta lainattu, meikin osaa tehdä itse, ja kampaajan maksan minä, sekä olen kuskina.
Olen siis yksinhuoltaja, työssäkäyvä sellainen. Perheeseen kuuluu myös 15v. poika, joka harrastaa jääkiekkoa. Aina on hommattu sopivat varusteet, aika monta vuotta käytettyjä, mutta tietyssä vaiheessa on pakko siirtyä uusiin, koska käytettyjä ei ole enää järkevää hankkia, esim. luistimia. Vanhat hyväkuntoiset varusteet tietenkin myytiin eteenpäin.
Juu, ja silloin ennen vanhaan, esim. äitini aikaan, oli itsestään selvää että köyhien lapset ei kouluja käy, jotain lukiota nyt varsinkaan. Joten eipä myöskään kuulunut marinoita kun ei ole kirjoihin varaa.
Vai olisiko niin, että ennen niistä varattomista perheistä suunnattiin amikseen ja kauppakouluun ei lukioon. Oli perheitä, joista kaikki lapset eivät menneet lukioon. Ja kirjat ovat ilmeisesti suhteessa nykyään kalliimpia kuin ennen. Onhan niitä syitä.
Ja mitä suksiin tulee, niin niitä on vaikea ostaa etelä-Suomessa kun hiihtokausi on käynnissä. Omaa kokoa ei löydy välttämättä edes kaupasta ja jos kaupasta löydät suksisetin, niin se ei ole se alesetti, jota mainostetaan vaan yl. kalliimpi.
Mutta suksien puute ei ole ongelma. Ne, joilla sukset hiihtävät, muut oppilaat kävelevät.
Kun itse kävin 80-luvulla lukiota, opintituki riitti kattamaan kirjaostokset. Sisaren lasten käydessä lukionsa 2000- ja 2010-luvuilla, opintotuki riitti kuulemma muutamaan kirjaan.
Vielä joskus 80-luvulla ihmiset olivat aika tasavertaisia, koska ei ollut suurta työttömyyttä. Ihmisillä oli siis varaa ostaa lapsille sukset, kirjat, mailat ja urheiluvaatteet. Tänä päivänä on perheitä, joissa on todella vähän rahaa. Pitää ostaa kännyköitä ja läppäreitä, joita ei ollut pari vuosikymmentä sitten vielä olemassa. Toki hinnatkin ovat nousseet.
Sukset ovat kyllä etelässä asuville turhat, kun ei luntakaan yleensä tule paljon. Kannattaako lapsille opettaa hiihtämistä, jos eivät voi sitä koskaan harrastaa?
Nykyään pitäisi olla itsestään selvää, että perheet panostavat siihen minkä katsovat tarpeelliseksi. Lukiokirjat ovat niitä tarpeellisia, mutta päiväkotilasten sukset eivät.
Toki voidaan käydä keskustelua siitä, pitääkö kirjat ostaa viidesti vuoden aikana, kuten nyt kurssimuotoisessa lukiossa. Samoin se että tietokone on nykyään henkilökohtainen pakosti.
Meillä on kaksi lasta ja molemmille säästöjä tulevaisuutta varten. Mutta ei me siltikään, rahasta huolimatta, osteta heille suksia siksi että pääsisivät kaksi kertaa vuodessa hiihtämään koulun kanssa. Kannattavampa olisi ostaa koululle suksia että mahdollisimman moni pääsisi hiihtämään. Eikä osteta mitään nokkahuiluja tai muuta tavaraa, joita ei enää ikinä käytetä sen kerran jälkeen.
Opiskeluun panostetaan ja harrastusten jälkeen siihen onkin jo säästynyt mukavasti rahaa, ainakin jos tämän hetken tilanteeseen ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli lumi maassa talvisin ja lukio oli luokka-, ei kurssimuotoinen.
Eikös tässä ole ollut aika monta lumista talvea
viime vuosina, nimenomaan etelässä. Lisäksi on hiihtoputkia ja hiihtokeskuksia. Luistimiakaan vanhemmat eivät viitsi hankkia, vaikka jäähalleissa on yleisöluisteluvuoroja viikonloppuisin koko kauden ajan. Lisäksi on vielä ulkojäät.
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olin ala-asteella, sukset maksoi 20 euroa ja lukioon menevän kirjat viisikymppiä. Nykyään suksista saa maksaa 200 euroa, lukiokirjoista toisen ja tietokoneesta kolmannen samanmoisen. Kyllä siinä otskettää kun 70 euron sijaan rahaa meneekin nyt 600 euroa. Hinnat ovat nousseet.
Eletään ilmeisesti eri universumissa.
Täällä voi katsoa googlesta suksipakettien hiinat:
https://www.prisma.fi/fi/prisma/osasto/urheilu-hiihto-sukset-ja-suksipa…;
Just ostin läppärin verkkokaupasta hintaan 399.
On se meidän perheessä ainakin ihan normaalia, että lapsille ostetaan kaikenlaista ja maksetaan harrastukset. Eikä tarvi itkeä onko varaa. Me tiedettiin paljon menee rahaa, kun perustaa perheen ja alettiin säästämään ja sijoittamaan. Nyt ei tarvi miettiä raha-asioita.