Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei kiinnitä huomiota lapsen keskittymisvaikeuksiin?
31.01.2019 |
Olen näistä kertonut koulussa, sosiaalityöntekijälle, perheneuvojalle... Kaikki vaan hymähtelee. Tänään oli sellainen päivä, että lapsi unohti kotiavaimensa kotiin aamulla ja reppunsa kaverille. Tänä vuonna on (lopullisesti) hukkunut ainakin parit rukkaset, pipot, ja polkupyörä, väliaikaisesti kadonneita ja etsittyjä tamineita kuten bussikortti on toki enemmän. Joudun muistuttelemaan paljon, jos en kysyisi onko se ja tämä mukana niin läheskään aina ei ole. (ja on kokeiltu antaa lapsen tehdä itse, se johtaa siihen, että tarvittavia tavaroita ei juurikaan ole mukana). Reppunsa ja koulukirjansa pakkaa itse, mutta unohduksia Wilmaan tulee. Nyt lapsi on 10, aiemmin unohtelu oli lähes päivittäistä. Koulutehtävissäkin on ongelmia, ja olen sanonut, että tukiopetus kelpaisi, mutta koulun puolesta ei ole järjestetty. Ihmettelen, mitä apua siitä avun ja tuen hakemisesta on. Kauhea rumba, haastattelut ja kyselyt, mutta mitään konkreettista hyötyä ei kumminkaan ole. En voi ostaa lapselle mitään yhtään rahanarvoista, kun ei se säily kumminkaan, esim. linkkukorttia lataan kympillä kerrallaan. Harmitti oikein, kun mummu osti hyvät nahkarukkaset ja mietin hiljaa mielessäni, että nuo ei kauan säily. Viikon ne oli. Eikä sillä että manaisin, että mitään se ei pidä kumminkaan tallessa, mutta kun olen havainnut sen monta kertaa, että tavarat katoaa.
Kommentit (5)
Minun esikoiseni. On nyt Ressun lukiossa. Ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun esikoiseni. On nyt Ressun lukiossa. Ihan normaalia.
Amiksessa se oikeasti on, sinun haavemaailmassa tietysti kohta päässyt jo Harvardin yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä konkreettisia toimenpiteitä sinä lapsen vanhempana olet tehnyt sen eteen että lapsi oppisi pitämään huolta tavaroistaan? Ei kai nyt kaikkea voi vaan kuitata sillä että asiasta on kerrottu koulussa ja pyydetty apua, päävastuu lapsen kasvattamisesta on vanhemmilla!
No ei nyt ole kyse siitä, että lapsi ei haluaisi oppia tai en osaisi opettaa. Lapsi vaikuttaa stressaantuneelta silloin, kun muistettavaa on paljon. Vanhempana olen mm. suhteuttanut vastuuta lapsen kykyihin (ei kalliita tavaroita, ei paljon vaativia harrastuksia) ja auttanut muistamaan, antanut myönteistä palautetta ja mitä nyt muuta kaikkea, huolehdin, että nukkuu paljon. Ei se mikään synti ole koulusta haluta tukiopetusta, jos koulunkäynnissä on vaikeutta. Ap
Tympii, miksiköhän edes jaksoin avautua. Tottakai se on vanhemman syy, jos lapsella joku on vaikeaa. Ap
Ja mitä konkreettisia toimenpiteitä sinä lapsen vanhempana olet tehnyt sen eteen että lapsi oppisi pitämään huolta tavaroistaan? Ei kai nyt kaikkea voi vaan kuitata sillä että asiasta on kerrottu koulussa ja pyydetty apua, päävastuu lapsen kasvattamisesta on vanhemmilla!