Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko teille ulkoilmaa/valoa katsoessanne mieleen tosi voimakkaita muistoja kaukaa lapsuudestanne?
31.01.2019 |
Mulle tietty valon määrä laukaiseen ihan mielettömän voimakkaita muistikokemuksia lapsuudesta. Tänään katsoin vähän harmaata säätä ikkunan läpi ja muistin, kuinka joskus 5-vuotiaana oli tosi kylmä ja pilvinen vappuaatto. Kävelin kotipihalla ja katsoin, kuinka satunnaiset taivalta tippuvat vesipisarat täplittivät hiljalleen asvalttia.
Keväämmällä taas auringonvalo saattaa paistaa tavalla, joka saa minut lähes siirtymään päiväkoti-ikäiseksi ja tilanteeseen, jossa minulle on kaivettu pyörä esiin ja ajelen ensimmäistä kertaa sinä keväänä asvaltilla, josta ei ole vielä ehditty poistaa hiekoitushiekkoja.
Varmaan kaikilla jotakin vastaavaa mutta on jotenkin ihanaa, että nämä muistot ovat niin voimakkaita. Ja minulla auringonvalon määrä tuntuu olevan se laukaiseva tekijä. Eivät niinkään hajut, äänet, ihmiset.
Kommentit (6)
Ei valo erityisesti mutta miljoona muuta asiaa tuo päivittäin hyviä ja huonoja flashbackeja lapsuudesta ja/tai nuoruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tulee mieleen pätkiä kuin suoraan lapsuudesta. Aurinko, lämpö, mullan tuoksu, syreenin tuoksu, liplattava vesi. Voi, olispa jo kesä. (:
Millähän aivokemialla tunnelmat nykyään selitetään?
Oikein kirkas alkukevään auringonpaiste hangella saa minut aina huonovointiseksi, koska muistan kerran lapsena olleeni todella pahassa oksennustaudissa juuri tuollaisena aurinkoisena kevättalven päivänä.
Viime kesä, joka oli niin kuuma ja kirkas, aiheutti vähän tuota. Tuli sellainen olo kuin kaikki olisi ollut pitkästä aikaa värikästä ja kirkasta, kuin lapsuuden muistoissa. :)
Samoin tänä talvena tuli lapsuus mieleen kun oli tosi kaunis pakkasyö ja pehmeä paksu puhdas lumikerros joka puolella.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ihan sama juttu. Varsinkin kevättalven tai alkukesän aurinko vie muistoissa suoraan lapsuuteen, joskus myös nuoruuteen. Mieleen ei tule mitään tiettyä muistoa vaan tulee vain sellainen olo niin kuin olisin lapsuudessa. Se ei tule kaikissa tilanteissa. Se on jännä tunne. Tuntuu kuin olisi unenomaisessa tilassa.