Tuleva etä-äitikö

Meillä on exän kanssa 2 lasta, 8-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Erosimme jo kuopuksen odotusaikana, mutta välit ovat hyvät. Lapset ovat asuneet luonani, mutta nähneet isänsä säännöllisesti. Nyt isä on pakottavista syistä muuttamassa kauemmas, joten tapaamiset eivät enää onnistuisi yhtä usein. Vanhempi lapsista on erityislapsi ja hänen kanssaan on aina ajoittain todella hankalaa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen kokenut välillä, että voimani alkavat loppua kokonaan. Saamme tukea ja apua, mutta arki on silti hyvin haastavaa. Isä on kuitenkin ollut kasvatuksessa tukena ja olen saanut aina jostain voimia ja uskoa siihen, että saan lapsen kasvatettua. Nyt olen todella vaikean kysymyksen äärellä. En tiedä, kykenenkö selviämään yksin, kun lasten isä ei enää pystyisi ottamaan lapsia kuin joka toinen viikonloppu ja lomilla. Esikoinen on niin haastava ja on muutenkin tullut aina paremmin isänsä kanssa toimeen. Isällä on lisäksi uusi puoliso, joka pystyy jakamaan arjen haasteet isän kanssa. Pitäisikö minun antaa lasten muuttaa isänsä mukana? Tämä tarkoittaisi sitä, että kykenisin itse näkemään lapsia vain joka toinen viikonloppu. En tiedä, kestänkö ajatusta siitä, koska olen tottunut näkemään heitä lähes päivittäin. Isä on myös ehdottanut sitä, että toinen lapsista jäisi luokseni. Tämä tuntuu kovin raadollista lapsille. Sisarussuhde on hyvin haastava, mutta ovat kuitenkin toisilleen tärkeät.

Miten te etä-äidit olette selvinneet surusta ja ikävästä? Ovatko lapset kärsineet erosta?