Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsenäinen, omillaan toimeen tuleva ja riippumaton nainen
Kommentit (21)
Kait se käy jotenkin itsetunnon päälle. Heti täytyy alkaa haukkumaan naista ties miksi jos hänellä ei ole miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla miesten vastauksia.
Ei ärsytä, sehän on hyvä juttu.
M40+
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä, sehän on hyvä juttu.
M40+
Kuitenkin näitä naisia haukutaan avoimesti tälläkin palstalla.
Minä olen mies eikä tuollainen nainen ole minulle punainen vaate. Muiden miesten puolesta en osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä, sehän on hyvä juttu.
M40+Kuitenkin näitä naisia haukutaan avoimesti tälläkin palstalla.
Ai feministejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä, sehän on hyvä juttu.
M40+Kuitenkin näitä naisia haukutaan avoimesti tälläkin palstalla.
Sekoitatko nyt ylimielisen, riippumattomaan ja itsenäiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne tajuaa, että niillä ei ole tuollaiselle naiselle mitään tarjottavaa. Enkä tarkoita tarjottavalla mitään materiaa, tiedätte kyllä.
Vierailija kirjoitti:
On punainen vaate miehille?
No kaipa sinä nyt kovasti toivot ja haluat olla 'punainen vaate' miehille. Mutta riippuu ihan iästäsi, ilkonäöstäsi ja kropastasi huomaavatko miehet sinua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa kun itselleni ei ole. Ja epäilenpä ei ole niin suurissa määrin että asiasta olisi tuollaiselle naiselle mitään konkreettista haittaa. Sehän on vain hyvä, että erilaiset arvot tulevat ilmi tavalla tai toisella mahdollisimman nopeasti.
No mihin tuollainen nainen sitä miestä tarvitsee? Ehkä seksiin mutta sekin puolen voi hoitaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein luulevat olevansa tasokkaampia kuin mitä oikeasti olevat, ja hakevat sen mukaisesti seuraa. Jollain korkeasti koulutetuilla, itsenäisillä, +30v naisilla on harha että miehet arvostavat naisessa samoja ominaisuuksia kuin mitä he miehessä arvostavat. Kuitenkaan naisen koulutuksella ei ole niinkään yhtä suurta merkitystä miehelle, kuin miten asia on päinvästöin. Itsenäisyys on korkeintaan heikosti positiivinen, kuitenkin useammin neutraali asia. Ja kun parhaat iät on jo eletty läpi, niin ei ole ihme ettei sitä korkeatasoista miestä löydy. Sitten kirjotetaan kolumneja siitä kuinka hyviä miehiä ei ole, kun ei parhaimpina vuosina osattu sitä miestä hakea.
Vierailija kirjoitti:
No mihin tuollainen nainen sitä miestä tarvitsee? Ehkä seksiin mutta sekin puolen voi hoitaa itse.
Sehän siinä onkin, että ei tuo nainen tarvitse ketään. Se voi silti haluta miehen. Hyvän miehen, sellaisen joka on aidosti tasavertainen kumppani. Huonolla miehellä tuo nainen ei tee mitään. Niille miehille tuo nainen on punainen vaate, koska ne tajuaa sen liiankin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä, sehän on hyvä juttu.
M40+Kuitenkin näitä naisia haukutaan avoimesti tälläkin palstalla.
Näitä naisia haukutaan avoimesti tälläkin palstalla jonka käyttäjistä varmaan yli 90% on naisia ja se on kuitenkin miesten vika?
Hyvä kysymys mutta vaikea vastata.
Minä olen ollut itsenäinen, omillani pärjäävä nainen reilut kolmekymmentä vuotta. Onhan tätä ihmetelty, ja erityisesti positiivisiksi tarkoitetut, hullut kommentit kuten "sinähän saisit ihan kenet tahansa" ovat jääneet mieleen. En tosiaankaan olisi saanut, enkä lopulta edes löytänyt ketään, jonka olisin halunnut saman katon alle. En kyllä kovin ahkerasti etsinytkään.
MIehillä on ollut mielenkiintoisia ajatuksia elämäntavastani. Nuorempana olin miesten mielestä tosi kiinnostava, koska olin sinkkunainen, jolla varmasti oli hirveä halu saada miestä. Selkäni takana arveltiin, että olin kokenut pettymyksiä miesasioissa ja olin särkyneisyyttäni yksin. Hölmöimmät ilmeisesti uskoivat, että olisin ollut kenen tahansa kaadettavissa. En ollut, ja seurasi melkeinpä vihaa: kuinka kehtasin torjua lähestymisyritykset, vaikkei minulla edes ollut miestä. Tätä vertaisin siihen, miten jotkut uskovaiset suhtautuvat uskonnottomiin: muiden uskontojen seuraajat ovat siedettävissä, mutta ateistille ei mikään jumala kelpaa, mikä on suuri loukkaus. Kyllä on kummallinen nainen, kun ei mies kelpaa.
Minä olin pitkään astetta kummallisempi itsellinen nainen: olin yrittäjä. Sinkkunainen yrittäjänä tuntuu olevan joillekin (sukupuoleen katsomatta) käsittämätön asia, ilmeisesti siksi, että hänen yritystoimintansa on riskinottoa ilman taustalla suojaverkkona olevaa aviomiestä. Miesten yrittäjyys ei "vaadi" aviopuolisoa varmistuksekseen.
Useimmat miehet ovat suhtautuneet minuun ongelmitta kuten omillaan pärjääviin miehiinkin. Hyväntahtoista ihmettelyä ja uteliaisuutta ei pidä harmitella, koska useimmat ihmiset pyrkivät parisuhteeseen ja pitävät sitä luonnollisena vaiheena elämässä. Aika moni ei voi edes kuvitella elävänsä yksin, joten kyllähän sellaiseen päätynyt ihminen askarruttaa.
Minä en halua parisuhdetta. Olin naimisissa 10 vuotta ja erosin. Päätin etten enää ota miestä itselleni, enkä ole ottanut.
15 vuotta sinkkuna.
Ei minua häiritse. Elä ja anna toisten elää.
Luulen että tulevaisuudessa tuo on kasvava trendi, että ihmiset eivät hae mitään elämänkumppania vaan elävät enemmin yksin ja omistavautuvat työlle ja vapaa-ajalle.
Nainen lakkaa haluamasta seksiä, kun hänen asiansa ovat pääosin kunnossa. Tämä nyt on kärjistys, mutta kuitenkin perustuu omaan kokemukseeni.
Mies haluaa naisen, joka tarvitsee häneltä edes jotakin. Täydellisen itsenäinen ihminen on... no, täydellisen itsenäinen. Parisuhteet ovat meidän huonojen, tarvitsevien, läheisriippuvaisten, alempiarvoisten sosiaalista paskaa, koska emme voi valita mieleistämme seksikumppania ainakaan kovin usein jne...
Hyvähän se on, että nainen, tai mies, ei ole suorastaan riippuvainen, mutta jos ihan mahdottomasti korostaa omaa itsenäisyyttään, saa sitten varmaan olla itsenäinen ihan rauhassa. Monillahan on käsitys, että täydellisen parisuhteen muodostaa kaksi täydellisen vapaata ihmistä, jotka ovat yhdessä täydellisen romanttisesta rakkaudeesta täydellisen vapaaehtoisesti. Kun toinen sairastuu tai juuttuu työttömyyskierteeseen, parisuhde alkaa rakoilla...
Minusta olennainen kysymys kuuluu, että minkä ongelman AP tässä näkee. Hänhän kuitenkin näki aiheelliseksi kirjoittaa aloituksensa. Vai olisiko hän vähitellen heräämässä siihen realismiin, että jos kaikkien olisi tarkoitus elää täydellisen itsenäisesti, emme olisi saavuttanut edes kivikautta vielä? Että harva meistä sittenkään on ihan tykkänään luonut itseään ja elämäänsä?
Aina löytyy joku jota ärsytyää se että nainen ei varsinaisesti tarvitse miestä tullakseen toimeen.