Lue keskustelun säännöt.
Luottamus mennyt koko ihmiskuntaan kun selvisi puolison epärehellisyys, laskelmoiva ja juonitteleva käytös ja petollisuus
Sinisilmäinen hölmö
29.01.2019 |
Kertokaa hyvät ihmiset miten päästä yli siitä, että on menettänyt luottamuksensa täysin?
Erosin vuosi sitten. Pikkuhiljaa on paljastunut miten massiivista ja kaiken kattavaa valehtelu, petos ja manipulaatio on vuosien varrella ollut.
Aikanaan, yli 20 vuotta sitten aloitin seurustelusuhteen henkilöön, johon en ollut ihastunut siinä mielessä, että olisin häneen käynyt erityisen "kuumana". Hän kuitenkin teki kaikkensa, jotta olen seurassa usein, käyttäytyi todella huomaavaisesti ja meillä oli mukavaa. Ajattelin, että "siinäpä hyvä ihminen".
Vuosien varrella kiinnyin häneen, rakastuin hyvään ja luotettavaan ihmiseen. Rakastin todella syvästi. Epäröin ensin sitoutua, mutta kun totesin, että hän on todella hyvä ja luotettava ihminen, jonka seurassa viihdyn, niin uskallan häneen sitoutua.
Naimisiin menin rakkaudesta ja olin varma valinnastani. Olin valmis vanhenemaan yhdessä; rakastavaisina, parhaina ystävinä, kumppaneina elämässä.
Elämä oli mielestäni hyvää ja tasaista, varjopuolina ajoittainen ilkeys puolison taholta. Hän saattoi toisinaan sanoa todella pahasti. Ihmettelin, miten hän voi, tuo hyvä ihminen sanoa minulle noin ikävästi. Aina hän pyysi anteeksi kuitenkin, kun "ei ollut tarkoittanut".
Keväisin oli aina maalis-toukokuussa jokin yhteenotto, jossa tuli jokin asia esille, mikä minussa ei häntä miellyttänyt, monesti ulkonäköön liittyvä tai sitten seksi olisi pitänyt olla enemmän "aikuisviihdetyyliä". Kaikkea on kyllä vuosien varrelta kokeiltu, niitäkin juttuja mistä minä en niin ole välittänyt. Riidan jälkeen aina sovittiin ja elämä taas jatkui. Myöhemmin kävi ilmi, että tulossa oleva kesä olisi ollut jännittävämpi sinkkukesänä, siitä se joka keväinen riitely juonsi juurensa.
Mielestäni elimme tavallista hyvää elämää. Uuden kodin hankinta oli suunnitteilla.
Kunnes.
Kommentit (26)
Jatkuu 2:
Myöhemmin kävi ilmi, että se mikä ei ole koskaan alkanut, ei voi loppua.
Viimeinen niitti ja todella silmät aukaiseva tilanne oli, kun hän tuli uuden kanssa kaupassa minua vastaan ja tuijotti minua niin vihaisesti silmiin, jotta minä ymmärtäisin olla tervehtimättä - se olisi vaarantanut illan saannin!
Minua tervehtivät puolitututkin. Tämä läheisin ihminen, joka on yli 20 vuotta ollut osa elämääni, ei tervehtinyt, koska saanti olisi voinut vaarantua. Vaikka ei oltu edes riidoissa.
Sillä hetkellä lopullisesti tajusin, että tuo ihminen ei ole kaverini saatikka ystäväni, eikä ole koskaan ollutkaan. Hän ei ole koskaan minusta välittänyt eikä tule välittämään.
Kaikki on ollut yksipuolista, tunteet ovat olleet aitoja vain minun puoleltani. Siinä hetkessä hänen tekemänsä arvovalinta kertoi kaiken (arvoja ei ole).
Ja ymmärsin, että tämä ihminen on kaikki nämä vuodet vain näytellyt tunteita, saadakseen sen mitä haluaa, ne eivät ole olleet aitoja. Olen ollut yksinäni suhteessa, jossa minulla on ollut käyttöesineen arvo. Ei molemminpuolista rakkautta, vain näytelmä siitä.
Olen muistellut tapahtumia ja merkkejä vuosien varrelta ja tullut siihen tulokseen, että tuo ihminen on ollut taitavin manipuloija, jonka olen koskaan tavannut.
Epärehellisyys on ollut kaiken kattavaa - ja minä luotin häneen! Ja uskoin kaiken.
Hän on lukemattomat kerrat katsonut minua silmiin ja valehdellut ilman pienintäkään vaikeutta - ja kaikki on mennyt läpi.
Nyt tuntuu, että en pääse tästä petollisuudesta yli. Näistä valheista, epärehellisyydestä. Ja se on ollut niin järjettömän pitkäkestoista, yli 20 vuotta!
Olen niin syvästi loukkaantunut, että minun on vaikea pukea tätä sanoiksi. Sielu on pirstaleina, täysin.
Luottamus paitsi tähän ihmiseen, niin koko ihmiskuntaan on mennyt. Miten tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa, eikö mikään merkitse mitään? Miten voi olla, että ei ole omaatuntoa?
Miten ei erota oikeaa ja väärää. Miten?
Miten ikinä voin keneenkään luottaa tämän jälkeen?
Minähän en tunnista epärehellistä manipulointia lainkaan, vaan uskon kaiken.
Miten selviän tästä, että en murehtisi sinisilmäisyyttäni ja tyhmyyttäni?
Miten voin olla välittämättä tuosta että minulle valehdeltiin yli 20 vuotta.
Jos joku teistä on joskus kokenut jotain vastaavaa, niin kertokaa miten päästä tästä yli.
Olen kiitollinen kaikista vastauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iiikkks!! En kestä! Tämä on ihan superjännää!
❤️
En tiedä mitä sanoa. Olen itse kokenut lähes vastaavaa. Kehenkään ei voi luottaa enää koskaan.
Joo, tuollaisia on olemassa, jotka huijaa kaikkia mennen tullen, eikä ikinä uskoisi. Näitä ihmisiä on yllättävänkin paljon. Mutta onneksi kuitenkin vain pieni vähemmistö ihmisistä, joten ei ole syytä koko ihmiskuntaa syyttää tuollaisen yksilön takia.
Jos sinä tekisit jotain väärin jollekin ihmiselle, niin olisiko se silloin koko ihmiskunnan syytä? Ei, se olisi vain ja ainoastaan sinun syytäsi.
Eipä se tuollaisessa tilanteessa auta kuin pyrkiä eteenpäin, antaa itselleen anteeksi sinisilmäisyys koska sinähän tässä olet ollut normaali ja hyvä ihminen, mies on mulkkero joka varmasti jossain vaiheessa saa palkkansa, vähintäänkin niin että ei kuitenkaan tunne elämänsä aikana itseään tyytyväiseksi, aina on jotain muuta vailla kuin se mitä on. Kunhan katsot että et samanlaiseen vipuun mene toista kertaa, ihmisellä on taipumus tehdä sama virhe usein monesti.
Voi hyvää päivää, en jaksanut lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
❤️
En tiedä mitä sanoa. Olen itse kokenut lähes vastaavaa. Kehenkään ei voi luottaa enää koskaan.
Siis et luota itseesi että et erota edelleenkään huijaria normaalien ihmisten joukosta. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin luotettavia, sinä vaan oletat että sinä törmäät vain epäluotettaviin.
Lähes sama tarina täällä.
Mutta ajattelen niin, että eksänihän ei koko ihmiskuntaa edusta. Hän ei myöskään saa päättää puolestani, että elämäni on pihalla.
Se että pystyy rakastamaan ja luottamaan on upeaa. Sinulla on syy olla siitä ylpeä ja tiedät että jos olisi sinusta ollut kiinni, avioliittonne olisi kestänyt. Mutta kun se ei ollut sinusta kiinni. Sinä luulit että exäsi on hieno ihminen, mutta totuus on nyt paljastunut: se hieno ihminen teidän liitossa olitkin sinä. Siksi sinulla on edelleen kaikki mahdollisuudet elää hyvä loppuelämä. Eksälläsi ei ole- hän on kieroon kasvanut, patologinen valehtelija ja joutuu elämään sen kanssa. Hyvää onnea vaan sille tielle.
Ei kukaan voi nuorena nähdä millainen ihmisestä kasvaa vuosien myötä ja millaisia valintoja hän tulee tekemään. Useimmat -ei toki kaikki- yrittävät parhaansa, mutta viime kädessä elinikäisessä avioliitossa on myös paljon silkkaa onnea.
KAIKKI syy on siinä lierossa joka luottamuksen pettää. Älä anna hänen pilata sitä herkkää, hienoa ihmistä joka sisimmässäsi olet. Silloin vain alat muistuttaa enemmän häntä.
Minä ajattelen niin, että vaikka erossa moni asia sattuu ihan hirveästi ja suututtaa vielä enemmän, pohjimmiltaan se on hyvä asia. En minä olisi halunnut elää loppuikääni sen ihmisen kanssa joksi ex paljastui. Olisin halunnut elää sen ihmisen kanssa joksi häntä luulin, enkä koskaan tule tietämään oliko hän joskus kauan sitten sellainen vaiko ei. Se mikä oli todellista, oli minun rakkaus ja minun luottamus. Tiedän olleeni sellainen puoliso että toista yhtä hyvää hän ei koskaan voi löytää. Sen sijaan luulisin että minun on täysin mahdollista löytää ihminen joka ei ole ihan sataprosenttinen kusipää, kuten ex on ollut. Lisäksi, oltuani 20 vuotta hyvä, luotettava elämänkumppani, minulla on vielä paljon annettavaa jos joskus haluan niin tehdän. Exällä taas ei ole mitään mikä häntä jatkossa kannattelisi. 20 vuotta on pitkä aika olla yhdessä. Koska en kuitenkaan ONNEKSI tuhlannut koko elämääni eksän kanssa, minulla on vielä paljon aikaa löytää se kumppani joka ansaitsen. Ja jos en löydä, olen paljon parempaa seuraa itselleni kuin ex on iljettäville ajatuksilleen.
t. kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiskunnan vikahan tuo on, ei kyseisen yksilön tai oman sokeutesi. Jepjee.
Pari vuotta sitten näin että vaimoni oli todella väsynyt taaperomme kanssa niin ehdotin että hän lähtisi kotimaahansa lomalle kun minä jään katsomaan taaperon perään. No, hänellä olikin ollut joku nettisuhde jo pidemmän aikaa ja siellä sitten pantiin jne. Oli kovasti hylkäämässä lastaan ja muuttamassa takaisin kotimaahansa. Sain puhuttua järkeä hänen päähänsä ja yritin todella saada suhteemme kuntoon. Hän ei ikinä edes pyytänyt tuota tapausta kunnolla anteeksi. No, syntyi toinenkin lapsi. Vauvan ollessa vain 3kk ikäinen vaimo päätti lopettaa imetyksen koska oli pakko päästä johonkin konfferenssiin. Uusi suhdehan se sieltä paljastui. Näistä molemmista tapauksista hän tietenkin valehteli loppuun asti. No, eipä muuta kun ero ja palasten keräily. Tämä nainen niin kovasti aikoinaan selitti kuinka rakastaa minua niin paljon ettei voisi ikinä satuttaa jne. Hänen takiaan jäin Suomeen enkä ottanut tohtoripaikkaa vastaan Kaliforniasta. Se sitten siitä unelmasta ja yleisesti ulkomailla asumisesta. Paska ihminen on, en silti oleta että kaikki muut olisivat yhtä paskoja vaikka naimisiin en enää uudestaan aiokkaan mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavaksi, kun tulee kaipassa vastaan uuden saaliinsa kanssa, moikkaa oikein iloisen maireasti. Pääset tilanteen yläpuolelle. Mulkoilkootkin vihaisesti. Ei sinulla ole mitään hävettävää. Parhaiten pääset eteenpäin antamalla anteeksi ja jatkamalla elämää. Ei se kaikki 20 vuotta ole valhetta voinut olla. Kukaan ei niin kauaa jaksa valehdella. Siihen on hyvä tuudittautua. Muistat vain kulkea kiukkusista katseista huolimatta pää pystyssä ja älä missään nimessä välttele. Pian huomaat, että hengittäminen on päivä päivältä helpompaa. Näillä keinoin minä selvisin vastaavasta tilanteesta. Ymmarsin ja hyväksyin. Vaiķka vihasin alkuun sitä ihmistä, otin toisen kannan asioihin ja opettelin tunnistamaan mitä liitto ja ero minulle oli antanut ja opettanut. Mies vihaa ja mulkoilee minua edelleen, jos samaan paikkaan päädytään, mutta ei se minua häiritse, päin vastoin, lähinnä huvittaa ja säälittää. Minullakin on jo uusi elämä ja uusi kumppani, olen päässyt aikoja sitten yli, mutta hänellä on jotain hampaan kolossa, kun käyttäytyy kohdatessa hyvinkin vihamielisesti.
Ei ap sussa ole vikaa, et ollut hölmö, vaain oikean narsistin uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista ja myötätunnosta.
Olette oikeassa, kaikki eivät ole samanlaisia kuin tämä rehellisyysrajoitteinen, eivät voi olla.
Ja tähän ihmiskuntaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, niitä kylmiä, julmia ja epärehellisiä, mutta myös muita.
Vielä tässä vaiheessa minusta tuntuu, että on vaikeaa edes ajatella, että päästäisin jonakin päivänä jonkun enää lähelle. "Altistaisin" itseni jollekin ihmiselle. Ja samalla altistaisin itseni taas surulle ja tuskalle.
Mutta, ehkä tämä tunne lievittyy ja elämä alkaa taas kantaa.
Se on selvää, että varovaisempi olen, sen verran syvä epäluottamuksen tunne on läsnä ainakin vielä. Toivottavasti "näen" jatkossa paremmin ja tunnistan tämäntyyppiset ihmiset hyvissä ajoin.
Sinisilmäinen hölmö kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja myötätunnosta.
Olette oikeassa, kaikki eivät ole samanlaisia kuin tämä rehellisyysrajoitteinen, eivät voi olla.
Ja tähän ihmiskuntaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, niitä kylmiä, julmia ja epärehellisiä, mutta myös muita.
Vielä tässä vaiheessa minusta tuntuu, että on vaikeaa edes ajatella, että päästäisin jonakin päivänä jonkun enää lähelle. "Altistaisin" itseni jollekin ihmiselle. Ja samalla altistaisin itseni taas surulle ja tuskalle.
Mutta, ehkä tämä tunne lievittyy ja elämä alkaa taas kantaa.
Se on selvää, että varovaisempi olen, sen verran syvä epäluottamuksen tunne on läsnä ainakin vielä. Toivottavasti "näen" jatkossa paremmin ja tunnistan tämäntyyppiset ihmiset hyvissä ajoin.
Jos ajatus jonkun päästämisestä lähelle tuntuu nyt pahalta, niin sitten sinun ei vielä ole aika miettiä sitä asiaa ollenkaan. Myöhemmin sitten.
En kyllä jaksa uskoa että "näen" jatkossakaan paremmin exäni tyyppiset mädät omenat. Minun lisäksi hän onnistui huijaamaan kaikkia muitakin jotka hänet tuntevat, omasta äidistään alkaen. Totuuden paljastuminen on ollut vaikea paikka koko lähipiirille.
Kuuntele sydäntäsi. Anna sille aikaa levätä ja toipua jos se sitä haluaa- tai jos haluat vähän rellestää, tee niin. Kuuntele itseäsi, älä ulkopuolisia. Etsi elämästäsi ihan pieniäkin asioita jotka ovat hyviä, kauniita ja mielenkiintoisia. Jos pystyit elämään eksäsi kanssa niin hienona ihmisenä kuin näköjään pystyit, mihin kaikkeen vielä pystytkään kun hänen myrkyllisyytensä on pois vierestä?
Koita tietoisesti pyrkiä siihen ettei sinusta tulisi entistä varovaisempaa, arempaa ja katkerampaa. Se on vaikeaa, mutta muista että jos sinusta sellainen kehittyy, olet sitten sellainen ihminen joksi ex sinua muovasi. Minulle se on vastenmielinen ajatus, joten ihan silkkaa piruuttani koitan tehdä juuri päinvastoin. Minä aion "ottaa kokemuksesta opiksi" sillä lailla että muistan tulevaisuudessa miten vahva olin pahassa paikassa, miten pystyin selviytymään pahimmasta, miten hyvältä oma rehellisyyteni ja aitouteni näyttikään exän mädännäisyyden rinnalla. Ero on perseestä, mutta samalla lailla kuin minä, sinäkin päätät mitä siitä opiksesi otat. Exäsi pientä limaista itsetuntoa varmaan hivelisi ajatus, että sinuun jää ikuisia merkkejä siitä ettet päässyt hänestä täysin yli. Entäs jos pääsisitkin?
Eikö olisi aika hykerryttävä ajatus, että sillä välin kun ex koittaa selvitä elämästä jatkossa tunnettuna persläpenä, sinä tiedät olevasi se vahvempi. Sinä pystyt vielä jonakin päivänä vaikka rakastamaan, luottamaan ja "altistamaan itsesi surulle ja tuskalle" jos niin haluat. Jonain päivänä näet että koit pahimman mutta selvisit siitäkin. Mihin hän on pystynyt, muuhun kuin pilaamaan perhe-elämänsä?
t. Kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex vaimo osoittautui samanlaiseksi. Valehteli 20 vuotta ihan kaikesta. Minulla oli vain hyväksikäyttöarvo.
No höh. Tsemppiä kuitenkin sinulle!
Tuollaisia ihmisiä todella on. Ja parisuhteisiin heidän kanssaan päätyvät eivät ota tosissaan merkkejä, jotka kertovat, ettei toinen todella rakasta kuten ulkonäön moittiminen ja tyytymättömyys. Tämä antaa ko. ihmistyypille kokemuksen siitä, että tuolle voi tehdä mitä tahansa.
Jos et koskaan hyväksy mieheltä yhtään ainoaa loukkausta, vaan lopetat suhteen siihen, et joudu tuollaisen kohteeksi. Siis nollatoleranssi huonolle kohtelulle. Ja tietysti se, että myös omat tunteet pitää olla alusta asti mukana. Sinulla ei ollut, vaan kiinnityit tyhjiin sanoihin, vaikka vain käytös merkitsee, eivät sanat. Ja tietysti oma tunne siitä, että aina on tämän ihmisen kanssa hyvä olla. Ei vain välillä.
Saman kohtalon minä olen kokenut. Ex- puolisoni valehteli, petti ja oli epärehellinen koko avioliittomme ajan..Minä rakastin häntä ja uskoin hänen puheitaan. Tunsin, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, mutta uskoin häntä. Huomasin kyllä, että minua ei kunnioitettu eikä arvostettu , mutta työnsin ne syrjään. Lopulta tuli tilanteita, joissa pelkäsin häntä ja lähdin. Lähtöni jälkeen olen saanut monelta suunnalta tietää ex- mieheni touhuista, jopa lähimpiä ystäviämme käytti alibinaan ja hyväkseen..Olen ollut aika riekaleina, minä uskoin ja luotin eikä mikään ollut sitä miksi sitä luulin.
Vierailija kirjoitti:
Lähes sama tarina täällä.
Mutta ajattelen niin, että eksänihän ei koko ihmiskuntaa edusta. Hän ei myöskään saa päättää puolestani, että elämäni on pihalla.
Se että pystyy rakastamaan ja luottamaan on upeaa. Sinulla on syy olla siitä ylpeä ja tiedät että jos olisi sinusta ollut kiinni, avioliittonne olisi kestänyt. Mutta kun se ei ollut sinusta kiinni. Sinä luulit että exäsi on hieno ihminen, mutta totuus on nyt paljastunut: se hieno ihminen teidän liitossa olitkin sinä. Siksi sinulla on edelleen kaikki mahdollisuudet elää hyvä loppuelämä. Eksälläsi ei ole- hän on kieroon kasvanut, patologinen valehtelija ja joutuu elämään sen kanssa. Hyvää onnea vaan sille tielle.
Ei kukaan voi nuorena nähdä millainen ihmisestä kasvaa vuosien myötä ja millaisia valintoja hän tulee tekemään. Useimmat -ei toki kaikki- yrittävät parhaansa, mutta viime kädessä elinikäisessä avioliitossa on myös paljon silkkaa onnea. <
Olipa hieno kommentti, todella.
Jatkuu…
Puoliso vaihtoi työpaikkaa.
Saman tien hän muuttui vältteleväksi, etäiseksi, pahantuuliseksi.
Kännykkä aina mukana. Näppäinlukon kuvio vaihtui uuteen.
Ei kuulemma ollut mikään huonosti. "Väsyttää".
Lounaalla kävi vastakkaista sukupuolta olevan työkaverin kanssa kahdestaan.
Sekään ei ollut kuulemma mitään.
Ei tehnyt kanssani enää mitään, baariin lähti yksin "kun oli jo ehtinyt sopia". Yhden kerran kun ei sieltä alkanut kuulua kotiin ja asiasta seuraavana päivänä riideltiin, niin hän sanoi, että "tuntuu niin kuin oltais vain kämppäkavereita ja vain tottumuksen vuoksi yhdessä" (minusta ei ole koskaan tuntunut siltä). Kiukuissaan lähti pois paikalta.
Seuraavana päivänä kyselin eikö tule takaisin kotiin, niin ei tullut ja asia oli hänen mielestä sillä kuitattu. Yli 20 vuoden yhdessäolo. Ei tarvitse keskustella eikä mitään.
Kun kysyin, niin uutta ei kuulemma ollut, ei ollut ihastunut keneenkään, haluaa olla yksin, en kuulemma tule näkemään häntä kenenkään kanssa. Kävi ilmi, että nämä asiat eivät pitäneet paikkaansa - eli viriiliä sinkkuelämää ja uutta nuoruuttaan.
Eropaperit oli tuonut kun olin pois kotoa. Kävi ilmi, että tarkkaan oli selvittänyt milloin olen pois. Tavaroita oli hakenut kun olin pois. Asioita yritettiin hoitaa yhdessä (luulin, että olemme ystäviä erosta huolimatta), mutta käytös oli hänen puolelta vihamielistä. Taloudellisestikin hän yritti hyötyä minusta ja jonkin verran hyötyikin, osan suunnitelmistaan sain estettyä.
Heti hän alkoi elää sinkkuelämää täysillä, vielä naimisissa ollessaan.
Minulle hän esiintyi yksin olevana. Ihmettelin, että miten hän voi lakata rakastamasta yhtäkkiä. Vielä jonkin aikaa ennen eroa oli kertonut, että "rakastaa enemmän kuin ketään koskaan".