Mitä mieltä aikuisesta, joka pelaa?

Keski-ikäinen mieheni pelaa paljon. Meillä ei ole lapsia joten aikaa riittää. Mitäpä se minua haittaa, pelatkoon rauhassa.

Minä pelaan paljon. Olen 44 v nainen, sinkku ja lapseton. Aikaa riittää pelaamiseen lähes koko se aika jona en ole töissä tai nuku. 

Minä pelaan, mies pelaa. Lapsia ei ole. Ystävillä on lapsia ja vanhemmat pelaavat lasten nukkumaanmenon jälkeen tai harrastusten aikana. 

Todenäköisesti hyvin virkeä aivotoiminnaltaan ja osaa rentoutua muutenkin kuin katsomalla salkkareita ja kittaamalla kaljaa.

Lapsettomalta ihmiseltä tämän jotenkin ymmärrän, mutta perheelliseltä en.. jotain hän pakostakin laiminlyö pelaamalla niin paljon. Jos ei lapsiaan ni vähintään parisuhteensa..

Mitä mieltä ihmisestä, joka lukee ei-tietokirjallisuutta useita tunteja päivässä? Tai mitä mieltä ihmisestä, joka puhuu puhelimessa kavereidensa kanssa päivittäin? Onhan se aivan kauheaa, jos ihmisellä on joku harrastus, eikä hän ole keskittänyt 100% hereilläoloajastaan lapsiinsa? Kyllähän ne lapsi parat kasvavat nyt aivan kieroon! Kyllä sosiaalitoimeen tulisi kiireesti noutaa ne pois noin holtittomilta vanhemmilta?

Arvostan häntä, koska pelit ovat hieno taidemuoto ja on kiva että hän arvostaa sitä.

Mitä mieltä ihmisestä, joka käyttää lyhyitä kalsareita? Entä ihmisestä, joka käy teatterissa? Entä mitä ajattelette ihmisestä, joka syö kalaa?

Naisten tarve kysellä muiden ihmisten mielipiteitä on järjetön.

Juuli kirjoitti:

Lapsettomalta ihmiseltä tämän jotenkin ymmärrän, mutta perheelliseltä en.. jotain hän pakostakin laiminlyö pelaamalla niin paljon. Jos ei lapsiaan ni vähintään parisuhteensa..

Oletko sitä mieltä kaikista muistakin harrastuksista? Perheellisellä aikuisella ei voi olla harrastuksia tai hän laiminlyö perhettään?

Kyllä se av:lla hengailun pesee ap. 

Minä pelaan, niin myös mies. Pelaamme myös yhdessä, ja pelit ovat aina olleet osa parisuhdettamme, hitto me tavattiinkin Assemblyllä.

Lapsia ei tosin ole eikä tule, eihän niiden kanssa jäisi aikaa pelata.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ihmisestä, joka käyttää lyhyitä kalsareita? Entä ihmisestä, joka käy teatterissa? Entä mitä ajattelette ihmisestä, joka syö kalaa?

Naisten tarve kysellä muiden ihmisten mielipiteitä on järjetön.

Typerä on sinunkin yleistyksesi. Vai pitäisikö sinun tyyliisi sanoa että "miesten tarve yleistää"? Muuten olen samaa mieltä noista kysymyksistä.

On vastenmielistä katsella pelaajaa. Siinä uppoudutaan niin omaan maailmaan että tullaan ihan haamuiksi todellisuuteen. Ollaan ärtyneitä ja kiihtyneitä. Äkkiä vaan haetaan syötävää ja käydään kusella ja taas paetaan ruutuun ja kuulokkeet päähän. En menisi suhteeseen moisen kanssa.

Ei ole mielestäni aikuinen ollenkaan. Lapsen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestäni aikuinen ollenkaan. Lapsen tasolla.

Samaa mieltä. Ja todellakin: aika naurettava.

Isosiskon eksä pelasi/pelaa edelleen tietokoneella ja pelikonsoleilla. Yhteinen lapsi, vuorotellen hoitavat häntä. Kyseisen miehen sosiaalinen elämä on rajoittunut. Pidän itseäni paljon enemmän seurallisempana, vaikka introvertti olenkin. Joo, pelaan itsekin Playstation (1 - emulaattori, 2 ja 4 - ihan fyysinen kone) ja tietokoneella. Miehellä on peliriippuvuus. Minä en jaksa pelata sellaisia määriä päivässä. Yksi keino rentoutua ja nollata päätä.

N24

N40+ ja pelaan, paljon. Lapsia on, mies on, ei haittaa meidän elämäämme - me kaikki pelaamme enemmän tai vähemmän. Itse omassa naisporukassani peliä, jossa olemme tällä hetkellä Suomen ainoa naisjoukkue mm. ja hyvin menee. :D Lisäksi luen todella paljon, kokkailen, ompelen, entraan huonekaluja, mies pelaa (siis fyysisesti  urheilee...myös), lapsista toinen partioaktiivi ja toinen lukee myös ja harrastelee aika paljon samoja asioita kanssani. Joten; pelaaminen EI ole pahasta ja sen rinnalla voi olla paljon muutakin tekemistä. :)

Pelaan mieluiten tunnin päivässä, mutta välillä menee pari viikkoa ettei ehdi pelata, joskus viikonloppuna voin pelata 5 h. Olen n35 ja pelannut lukioiästä asti. Silloin julkaistiin pleikka 1. Nykyisin pleikka 4:lla. 

Todella surullista katsoa kyllä, kun lapset kasvatetaan konsoleiden äärellä. Mitä vanhemmat edellä, sitä jälkikasvu perässä. Sit ihmetellään, kun joka toisella esiintyy jos jonkinlaista ongelmaa ja sairautta. Pelaaminen on riippuvuus - siinä missä alkoholismikin.

Minulla on ap:n kuvailema puoliso. Meillä on pienet lapset myös, jotka sanovat lähes päivittäin isälleen, että ”laita se puhelin/toetokone jo pois”, mikä on mielestäni todella surullista ja sydäntäsärkevää :(

Minulle pelaaminen olisi ok jos se tapahtuisi niin, ettei se vaikuttaisi meihin muihin. Valitettavasti kuitenkin niin minun ja mihen kuin miehen ja lasten välit on kireät ja etäiset pelaamisen vuoksi. Olen asiasta miehelle sanonut lukuisia kertoja, mutta ei se tajua.

Pitäis varmaan erota ja etsiä mies, joka arvostaa perhettä ja yhteistä aikaa yhtä paljon kun minä. Pelaaminen varmaan sopii suhteeseen, missä ei ole lapsia ja jos kummallakin on omat menonsa. Lapsiperheessä velvotteita kuitenkin on ihan eri mittakaavassa enkä minä ainakaan suostu olemaan yksinhuoltaja avioliitossa.

Olisi vaan todella surullista sanoa lapsille, että erosimme, koska isi halusi antaa huomionsa mielummin peleille.. Enkä tuollaista mallia halua lapsilleni..

Olen tosiaan sanonut, huutanut ja itkenyt asiasta, ilman tulosta.

Tämän kun olisin tiennyt naimisiin mennessä ni olisin valinnut toisin..

Tyhmä ukko vielä ihmettelee miksi en enää halua häntä..