Pekka Heikkisen elämä vuonna 2035

Pekka Heikkinen on tavallinen nuoriaikuinen. Peruskoulussa hän oli lahjakas ja sai hyviä numeroita. Pekka kärsii periytyvästä työttömyydestä. Pekan vanhemmat köyhtyivät 1990 -luvun lamassa ja Pekan isovanhemmat 1970 -luvun öljykriisissä. Valmistuminen ammattiin vuonna 2015 johti Pekan kuitenkin pitkäaikaistyöttömyyteen. Sen jälkeen Pekka on vain tehnyt lyhytaikaisia keikkoja ja käynyt pupupajoilla pystyäkseen maksamaan edes itselleen vuokraa. Monen sairaan ja vanhuksen tavoin Pekka käy käy hakemansa ruokansa salaisista ruokapankeista. Hallitus kielsi leipäjonot koska ne aiheuttivat kansassa tyytymättömyyttä. Pekalla ei ole käytössä julkista liikennettä koska kaikki resurssit on keskitetty Suomessa Helsinkiin. Pekka itse asuu huonokuntoisessa slummissa Tampereella, 1990 -luvuilla rakennetuissa lähiökerrostaloissa. Hänellä ole ollut varaa ostaa polkupyörää. Pekka kulkee kaikki matkat kävellen. Talvisin Pekalla on kylmä, hiilineutraaliuden takia lähes kaikki sähköt ohjataan pääkaupunkiseudulle. Joskus ilman sähköjä joutuu viettämään useita päiviä. Kehakolmosen ulkopuolella sähkönhinta on erittäin korkeaa. Siksi Pekka pesee vaatteensakkin pesualtaassa käsin silloin kun on varaa. Älypuhelin Pekalla on kerran, joskus nuoruudessa. Sitä samaa puhelinta Pekka käytti kunnes se sanoi vanhuuttaan itsensä irti. Sen jälkeen Pekka on vain saanut jaaveilla puhelimesta. Viime talvena Pekka sai keuhkokuumeen, tauti ei ole paha mutta on jo pitkittynyt toista vuotta. Pekka käy ilmaisella sairaanhoitajan tarkistuksella kerran vuodessa, mutta lääkäriin ja lääkkeisiin Pekalla ei ole varaa. Vakuutukseen Pekalla ei ole oikeutta. Kirjastossa pekka käy lukemassa uutisia media näytöltä, hän lukee juuri uutisen jossa kerrotaan Helsingissä asuvasta Fahima Jamasta. Fatimalla on onnellinen ja turvallinen elämä. Tämä kuluu korkeampaa keskiluokkaan toisin kuin Pekka. Pekka Heikkinen tulee surulliseksi ja huokaisee.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005970372.html