Kun viet lapset päiväkotiin aamulla - mitä tapahtuu?

Osastolla aina tervehditään lasta ja vanhempia. Tarvittaessa otetaan syliin.



Meidän pk:ssa näin. T: lastenhoitaja

Ei meillä ainakaan tulla lasta eteisestä ulkovaatteissa hakemaan, vaan oletetaan vanhemman tuovan lapsi ryhmätiloihin ja siellä tervehtivän hoitajia.

ainakin aina hoitajat ottaa lapsen vastaan, ehkä jopa syliin jos sattuu harmittamaan, kyselevät kuulumisia jos vaan aikaa äidillä jäädä

heti kun ääni kuuluu aulasta, tulee joku hoitaja juttelemaan jo riisumisen aikana. Pari kertaa kun olen ollut tosi jumissa aikataulun kanssa (=palaveri klo 8.00), olen jättänyt suukkojen jälkeen lapsen hoitajelle riisuttavaksi, mutta yleensä riisutaan yhdessä siinä hoitajan kanssa jutellessa ja yleensä joku kaveri jo tulee siihen tilanteeseen mukaan pyytämään leikkiin. Sitten suukot ja halit ja " yön kuulumiset" hoitajan kanssa (nuorin 2 vee). Jos näyttää eroaminen hankalalta, niin hoitaja ottaa syliin ja lähjtevät käsien pesulle, yleensä menee itsekseen hoitajan kanssa pesemään kädet ja täysin kivuttomasti siitä suoraan leikkeihin.

mutta kun se on NIIIIN flegmaattista!!!! Eteinen on aivan vieressä - olisiko liikaa vaadittu, että kun joku tulee niin joku hoitajista tulee ihan sinne eteiseen tervehtimään ja toivottamaan hyvät huomenet?? Mielestäni kuuluu ihan hyviin tapoihin, on se sitten kotona tai hoitopaikassa.



Olen itse ollut pk:ssa töissä ja silloin pidettiin itsestäänselvänä sitä, että kun joku tulee mennään HETI vastaan ja otetaan kädestä kiinni ja toivotetaan hyvää huometa ja jutellaan pikkuisen lapsen ja vanhempien kanssa. Sama juttu kun lapsi haetaan, kätellään ja kiitetään tästä päivästä ja sanotaan moikat.



Tässä pk:ssa, jossa lapseni nyt ovat ei ole mitään tapoja. Hyvä jos joku jostain jaksaa nostaa katseensa ja moikata kun lapsi lähtee... Ihme löllöä meininkiä.



ap

sta ryhmätilassa;) t.lh

Olen antanut palautetta, että olisi kiva, jos joku heistä tulisi ja ohjaisi lapsen jonkin leikin ääreen. On hankalaa, kun lapsi alkaa roikkua kädessä, kun tätöset eivät vastaanota lasta. Oonkin ajatellut, että joku kerta pimahdan, ja levitän lapselleni kaikki helmet, palapelit jne pitkin lattiaa, " kas tässä kultaseni, äippä lähteekin nyt töihin" . On vähän vaikea tietää, mitä leluja he haluavat lapsen ottavan hyllystä, kun kuitenkin ovat siirtymässä aamupäivystyksestä omiin ryhmiin melko pian. (Ikkunasta ulkoa näkee, kuinka nukkarin puolella isommat lapset leikkivät niin että hyppivät kirjahyllyissä jne eikä kukaan työntekijä valvo heitä. Kaikki vaan istuu toisessa huoneessa. En tajuu. Ite ku olin lto:na, mentiin aina eteiseen vastaan, jos vain oli mahdollista, ja aina otettiin pienet syliin, annettiin leluja, yhdessä vilkuteltiin jne.

riisutaan vaatteet, laitetaan sisäkengät, pestään kädet ja sitten vien lapseni aamiaispöytään, missä yhteydessä toivotetaan hoitajille hyvät huomenet ja ehkä vaihdetaan pari sanaa.



Meille on sanottukin, ettei pk:n henkilökunnasta kukaan ehdi tulla eteiseen vastaan, koska aamuvuorossa miehitys on vielä vajaa ja kaikki aika menee hoitajilla lasten aamupalan tarjoiluun. Ymmärrän sen ihan hyvin.



En siis odota sen kummempaa aamuvastaanottoa, mutta toki odotan, että toivottaessani hyvät huomenet henkilökunta vastaa toivotukseeni. Niin he tekevätkin, ja ilmeisesti ihan OK sävyllä, koska en ole kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota



Tärkein mielestäni on, että minulla ja lapsella on hyvä hetki aamulla yhdessä vielä ennen töihin lähtöäni. Ja hyvin on mennytkin, lapset 4,5 ja 3 v. Jos on itkuinen aamu, hoitaja kyllä tulee vastaan, ottaa syliin, ohjaa pöytään tms., jotta vanhemman on helpompi lähteä pois.

Olen antanut palautetta, että olisi kiva, jos joku heistä tulisi ja ohjaisi lapsen jonkin leikin ääreen. On hankalaa, kun lapsi alkaa roikkua kädessä, kun tätöset eivät vastaanota lasta. Oonkin ajatellut, että joku kerta pimahdan, ja levitän lapselleni kaikki helmet, palapelit jne pitkin lattiaa, " kas tässä kultaseni, äippä lähteekin nyt töihin" . On vähän vaikea tietää, mitä leluja he haluavat lapsen ottavan hyllystä, kun kuitenkin ovat siirtymässä aamupäivystyksestä omiin ryhmiin melko pian. (Ikkunasta ulkoa näkee, kuinka nukkarin puolella isommat lapset leikkivät niin että hyppivät kirjahyllyissä jne eikä kukaan työntekijä valvo heitä. Kaikki vaan istuu toisessa huoneessa. En tajuu. Ite ku olin lto:na, mentiin aina eteiseen vastaan, jos vain oli mahdollista, ja aina otettiin pienet syliin, annettiin leluja, yhdessä vilkuteltiin jne.

Ja ihan iloisesti siis :) Sitten sanovat missä ryhmässä ollaan (aamulla kun me tullaan, kaikki lapset on aina yhdessä kolmesta ryhmästä. Sitten kun olen auttanut lapsia riisumaan ulkovaatteet vien huoneeseen, jossa hoitajat (pari kappaletta) tervehtivät vielä ilosesti. Jos joku lapsi itkee tullessaan ottavat syliin ja menevät yhdessä vilkuttamaan ikkunaan. Omani eivät ole koskaan itkeneet, ja luulen itse asiassa että heitä kiusaisi, jos tädit tulisivat heti kättelemään ovesta tullessamme. Iloinen tervehdys riittää. Sitten kun lapseni ovat kurkanneet leikkihuoneeseen, juoksevat yleensä kaksin ikkunalle vilkuttamaan minulle.

En edes vastaanottamaan lapsia eteiseen, siksipä toivon että ymmärrät, ja tuot lapsesi ryhmätilaan.



Toisaalta, oma lapsenikin on töissä aika flegmaattisessa päiväkodissa. Mutta siellä minua eniten ärsyttää se askarrellaan, paskarrellaan meininki. Eli aikuinen askartelee, paskartelee ja lapsi seuraa vierestä. Sitten kirjotetaan työhön lapsen nimi. No, kiva kun ryhmässä on sitten seinällä 12 " Maijan" tekemää työtä.

siis se, että hoitaja tulisi VASTAAN ja juttelee siinä vähän niitä näitä, osoittaa edes JOTAIN kiinnostusta!!!



Joku LTO kirjoitti, että riisuminen on lapsen ja vanhemman omaa aikaa eikä siihen tungeta väliin. Tuota en nyt oikein ymmärrä??? Tottakai riisun itse lapseni, mutta miksi ei kukaan tule " ottamaan lapsen vastaan" ? Siinä olisi loistava hetki rupatella.



Ja toki - tervehdin aina iloisesti kaikkia hoitajia heti kun vain näe heidät. Toivoisin myös heiltä vähän reippaampaa tervehdystä sieltä kahvikupposten ääreltä...

Sitten viemme lapset leikkimään muiden kanssa ja sanomme tädille huomenet. Huomautetaan jos on jotain sanottavaa. Suukotellaan lapset ja toivotetaan kaikille hyvät päivät ja juoksujalkaa töihin...

Meidän varahoito pk:ssa pienten ryhmässä hoitaja vaan huikkaa heit ja sitten jätät lapsen sinne töröttämään. Oma pph aina on eteisessä lattialla polvillaan ja 3v. lapsi menee suoraan syliin, josta heiluttaa. Minusta hieno tapa, eikä voi vaatia liikee edes pk:n hoitajilta ottaa ne " omat" lapset lämmöllä vastaan.

Tai itse asiassa yleistä, ilmeisesti.



Minä en pidä siitä, mielestäni ei anna lapselle sellaista oloa, että on tervetullut ja että ollaan innoissaan alkavasta pk-päivästä. Hyviin tapoihin kuuluu tulla vastaan ja toivottamaan pirteästi hyvät huomenet (varsinkin kun lapset aina tulevat ennen aamupalaa ja hoitajia on riittävästi tähän!).



Päiväkodilla on mieletön merkitys lapsen elämässä, harmittaa tällainen ryhditön meininki.

lemaan kanssasi. Kyllä meilläkin lapset oetaan vastaan ryhmätilassa j a eteistila on rauhoitettu hoitoon tuleville ja käsiään peseville lapsille vanhempineen.

Itse en kokenut niin vaan mentiin aina ryhmän kanssa tervehtimään uutta tulijaa jne.

Ei me mitään ihmeitä aamulla ennen aamupalaa tehty..

Näköjään meillä on eri oletukisia..



Itse koen tervetulleeksi toivotuksen todella tärkeänä samoin hyvästit..

Ei toki eteiseen tulla vastaan enkä edes haluaisi. Saa rauhassa riisua lapsen ja viedä tämän käsipesulle.

Sitten kun mennään ryhmätilaan on lähes aina joku hoitaja vastaanottamassa. Alkuun kun lapsi itki jäi useimmiten hoitajan syliin.

minä olen samoilla linjoilla niiden kanssa, jotka pitävät aamun tervehtimistä (ja iltapäivän moikkaamista) todella tärkeänä. Olisi paljon kivempaa lapsille jos joku viitsisi tulla sen kahvikuppinsa ääreltä tervehtimään ja juttelemaan siksi aikaa kun vanhemmat lapsensa riisuvat.



Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, miedän päiväkodissa " tätejä" olisi aivan varmasti tarpeeksi paikalla tähän ja lapseni tulevat hyvissä ajoin ennen aamupalaa, joten tämäkään ei voi olla syynä, ettei resursseja ole.



Kulttuurikysymys ehkä? Suomalaiset eivät ole koskaan olleet mitenkään superkohteliaita noin keskimäärin... Ilmeisti mallit opitaan jo pk:ssa. Kotona saakin sitten tehdä tuplasti töitä, että lapset oppivat ihmisten tavoille.



ap

mulle ei lapsen ekasta yksinolopäivästä kerrottu yhtään mitään. yritin kysyä, mutta tädit suorastaan juoksivat karkuun. lapsi oli tuolloin puolitoista-vuotias.