Miten parannetaan masennus/uupumus?

Ei ainakaan kyykyttämällä ja kaltoinkohtelulla.

Sairaslomaa , lääkitystä , terapiaa, jotakin näistä tai kaikkia, riippuen  minkä asteinen tilanne on.

Elämällä normaalin vuorokausirytmin mukaan, herätään aamulla reippaasti ja pirteänä. Käydän nukkumaan niin että nukkumiselle jää noin kahdeksan tuntia ennen herätystä. Ulkoillaan ja käydään lenkillä tai pyöräillään eikä maata sohvalla tai sängynpohjalla. Hoidetaan päivän tehtävät reippaasti niitä kaihtelematta ja siirtämättä.

Näillä keinoilla minä olen selvinnyt masennuksista, uupumuksista ja muista vatutksista.

Vierailija kirjoitti:

Elämällä normaalin vuorokausirytmin mukaan, herätään aamulla reippaasti ja pirteänä. Käydän nukkumaan niin että nukkumiselle jää noin kahdeksan tuntia ennen herätystä. Ulkoillaan ja käydään lenkillä tai pyöräillään eikä maata sohvalla tai sängynpohjalla. Hoidetaan päivän tehtävät reippaasti niitä kaihtelematta ja siirtämättä.

Näillä keinoilla minä olen selvinnyt masennuksista, uupumuksista ja muista vatutksista.

No jopas jotakin, siinä ainakin ihminen jolla on omavoimaisuuden harha. Onnittelen sinua siitä, että tiedä mitä masennus on. _Lievän_ masennuksen  tai alakulon voi hoidella noin, hyvä että toimii!

Säännöllinen päivärytmi, kevyttä päivittäistä liikuntaa ulkoilmassa, kasvis-ja kalapainotteinen ruokavalio, ehdottomasti ei alkoholia. Rauhoita illat eikä ruutuaikaa pariin tuntiin ennen nukkumaanmenoa. Tietoista positiivista ajattelua - pakota otsesi keksimään kaikesta jotain hyvää. Ja sitten se tärkein: anna itsellesi lupa epäonnistua ja ala yksinkertaisesti välittämään vähennän.

Sillä lailla, että pistää itsensä syrjään. Ihan totta. Tekee ne tietyt pakolliset asiat ja keskittyy niihin muihin asioihin, eikä itseensä. Tehtävä on tehtävä ja se on tehtävä.. Vaikka itkun ja hammastenkiristyksen kautta.

Niin kauan kun pidät jääräpäisesti ylpeydestä ja omasta paremmuudestasi kiinni, edistystä ei tapahdu.

Essitalopraami ja lomaa vaatimuksista.

Toivo ja tavoitteet.

Lepäämällä

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun pidät jääräpäisesti ylpeydestä ja omasta paremmuudestasi kiinni, edistystä ei tapahdu.

häh? masentunut ajattelee olevansa huonompi kuin muut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun pidät jääräpäisesti ylpeydestä ja omasta paremmuudestasi kiinni, edistystä ei tapahdu.

häh? masentunut ajattelee olevansa huonompi kuin muut.

ap

Ei aina. Masentunut voi ajatella myös olevansa parempi kuin muut, muttei silti tarpeeksi hyvä. Ja uupuneille/uupuville tämä on tyypillistä.

Osa niin ja osa näin.

Vierailija kirjoitti:

Sillä lailla, että pistää itsensä syrjään. Ihan totta. Tekee ne tietyt pakolliset asiat ja keskittyy niihin muihin asioihin, eikä itseensä. Tehtävä on tehtävä ja se on tehtävä.. Vaikka itkun ja hammastenkiristyksen kautta.

Tämä on sellainen keino, joka pahentaa masennusta, koska kun tilanne on tarpeeksi paha, ihminen ei pysty toimimaan. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää? Kun tervehtyy, voi taas pakottaa itsensä, ja se on täysin eri asia kuin vakavan masennuksen ollessa päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun pidät jääräpäisesti ylpeydestä ja omasta paremmuudestasi kiinni, edistystä ei tapahdu.

häh? masentunut ajattelee olevansa huonompi kuin muut.

ap

.. juu, mutta kulissit täytyy silti pitää yllä. Se vie hirveästi energiaa, esittäminen ja itsensä piilottelu. 

Vierailija kirjoitti:

Elämällä normaalin vuorokausirytmin mukaan, herätään aamulla reippaasti ja pirteänä. Käydän nukkumaan niin että nukkumiselle jää noin kahdeksan tuntia ennen herätystä. Ulkoillaan ja käydään lenkillä tai pyöräillään eikä maata sohvalla tai sängynpohjalla. Hoidetaan päivän tehtävät reippaasti niitä kaihtelematta ja siirtämättä.

Näillä keinoilla minä olen selvinnyt masennuksista, uupumuksista ja muista vatutksista.

Tässähän luetellaan ylemmän keskiluokan elämäntapaa ja -asennetta. Ollan reippaita ja tuotteliaita. Positiivisuus on seurausta helposta elämästä. Mahdolliset ongelmat ovat olleet selvitettävissä.

Kirjoittajalla on kuitenkin vielä matkaa yläluokkaiseen, sivistyneeseen käytökseen. Sivistyksen puute paistaa tästä kirjoituksesta ja jätän nyt kertomatta miksi. Olen iloinen että masennuksesi on väistynyt reippaudella.

Asenne kuntoon niin masennuskin paranee. Ei se ole kuin ottaa itteä niskasta kii.

Itse paranin vaikeasta masennuksesta. Ei se helppoa ollut.

Pakotin itseni pienryhmäliikuntaan, jossa sain opastusta (ja kannustusta) kuntosalilla. Sitten lähdin kokeilemaan muitakin lajeja (luistelu, sulkapallo, jooga, pilates). Kävin pian säännöllisesti kuntosalilla, joogassa ja pilateksessa kerran viikossa. Pystyin tekemään näin, koska Helsingissä on nuorille työttömille suunnattua ilmaista liikuntaa tarjolla.

Viikkojen kuluessa sain itseluottamusta onnistumisista ja liikunta sai aivojen luontaiset mielihyvähormonit liikkeelle. Jaksoin käydä liikkumassa vain siksi, että ryhmässä tavallaan "odotettiin" minua paikalle joka viikko eli pieni sosiaalinen paine sai minut paikalle.

Seuraavaksi aloin varovasti laittaa kunnon ruokaa, koska elin leivällä ja nuudeleilla masentuneena. Ruuan tekeminenkin alkoi pian tuntua mielekkäältä.

Kuitenkin tärkeintä oli se, että sain samoihin aikoihin psykiatrian polilla keskusteluapua, koska mikään kokeilluista lääkkeistä ei sopinut minulle. Polin kautta pääsin vuodeksi psykoterapiaan ja tässä sitä nyt ollaan, terveenä parin vuoden masennuksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itse paranin vaikeasta masennuksesta. Ei se helppoa ollut.

Pakotin itseni pienryhmäliikuntaan, jossa sain opastusta (ja kannustusta) kuntosalilla. Sitten lähdin kokeilemaan muitakin lajeja (luistelu, sulkapallo, jooga, pilates). Kävin pian säännöllisesti kuntosalilla, joogassa ja pilateksessa kerran viikossa. Pystyin tekemään näin, koska Helsingissä on nuorille työttömille suunnattua ilmaista liikuntaa tarjolla.

Viikkojen kuluessa sain itseluottamusta onnistumisista ja liikunta sai aivojen luontaiset mielihyvähormonit liikkeelle. Jaksoin käydä liikkumassa vain siksi, että ryhmässä tavallaan "odotettiin" minua paikalle joka viikko eli pieni sosiaalinen paine sai minut paikalle.

Seuraavaksi aloin varovasti laittaa kunnon ruokaa, koska elin leivällä ja nuudeleilla masentuneena. Ruuan tekeminenkin alkoi pian tuntua mielekkäältä.

Kuitenkin tärkeintä oli se, että sain samoihin aikoihin psykiatrian polilla keskusteluapua, koska mikään kokeilluista lääkkeistä ei sopinut minulle. Polin kautta pääsin vuodeksi psykoterapiaan ja tässä sitä nyt ollaan, terveenä parin vuoden masennuksen jälkeen.

Kiitos, tästä kirjoituksesta on varmasti monelle apua.

Vierailija kirjoitti:

Elämällä normaalin vuorokausirytmin mukaan, herätään aamulla reippaasti ja pirteänä. Käydän nukkumaan niin että nukkumiselle jää noin kahdeksan tuntia ennen herätystä. Ulkoillaan ja käydään lenkillä tai pyöräillään eikä maata sohvalla tai sängynpohjalla. Hoidetaan päivän tehtävät reippaasti niitä kaihtelematta ja siirtämättä.

Näillä keinoilla minä olen selvinnyt masennuksista, uupumuksista ja muista vatutksista.

Saatana mikä apina. Tuollainen yhteiskunnan aivopesemä kuvotus. Masennus kun kaltaisiasi on noin ylipäätään olemassa.