Jotenkin hirveet paineet pariutua ja mennä naimisiin?
Vaikka oon suht nuori vielä ni tuntuu että pitäis jo mennä naimisiin tässä parin vuoden sisällä viimeistään ja siitä hirveet paineet jotenki. En tiedä mistä tää johtuu, onko kellään samanlaista? Ois kiva saada keskustelua aiheesta.
Kommentit (29)
Älä nyt suinpäin suhteeseen heittäydy kiireellä. Ota edes pikkasen iisimmin. :)
Miksi? Mä en haaveillut avioliitosta tai lapsista koskaan. Mulle riitti kun seurusteltiin, asuttiin yhdessä ja oltiin onnellisia. Mies kosi ekan kerran neljän vuoden jälkeen, toisen kerran kuuden vuoden jälkeen ja kolmannen kerran kahdeksan vuoden jälkeen, jolloin vihdoin suostuin koska halusin myös itse perheenlisäystä. Hyvä tässä on olla, rakastan perhettäni.
n-25 kirjoitti:
Älä nyt suinpäin suhteeseen heittäydy kiireellä. Ota edes pikkasen iisimmin. :)
En todellakaan heittäydykään, mutta ahdistaa ettei ole sellaista kunnon suhdetta. Pelkään että sellanen tulee vasta ku oon menettäny "nuoruuteni".
Älä mee.
Lihot parissa vuodessa JennyPlussaksi.
Keskity opiskeluun ja uraan. Vaimous ja äitiys ovat vain sivujuonia elämän käänteissä. Eivät ole ammatti eikä pääsisältö elämässä, ainakin jos olet opiskellut siedettävän tutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Keskity opiskeluun ja uraan. Vaimous ja äitiys ovat vain sivujuonia elämän käänteissä. Eivät ole ammatti eikä pääsisältö elämässä, ainakin jos olet opiskellut siedettävän tutkinnon.
No ei se avioliitto sitä estä, haluaisin vaan että olisin jo naimisissa enkä vasta sit yli 25-vuotiaana yms.
Minulla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Mutta jostain syystä menin naimisiin.
En itsekään enää muista miksi.
Vierailija kirjoitti:
Alkaako seinä tulla vastaan?
Mikä seinä?
Vierailija kirjoitti:
Älä mee.
Lihot parissa vuodessa JennyPlussaksi.
Miten niin? Sillon sitä vasta tuntuu ettei saa lihota kun on mies siinä.
No etsi itsellesi mies ja mene naimisiin, sillähän siitä pääsee. Joudut tietty olemaan suhteessa myös nuoruutesi menettämisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No etsi itsellesi mies ja mene naimisiin, sillähän siitä pääsee. Joudut tietty olemaan suhteessa myös nuoruutesi menettämisen jälkeen.
Se kun on kuin neulan heinäsuovasta etsimistä :) ja tottakai, sitä haluankin mutta olisin halunnut että se alkaa jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mee.
Lihot parissa vuodessa JennyPlussaksi.
Miten niin? Sillon sitä vasta tuntuu ettei saa lihota kun on mies siinä.
Parisuhteessa lihominen on hyvin yleistä. Sitten kun tunteet tasaantuu niin ei kummallakaan ole päällimmäisenä mielessä kumppanin miellyttäminen ulkoisesti.
Muutenkin parisuhteet on paskaa. En sinuna ottais mitään paineita loppuelämän sitoutumisesta alle kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mee.
Lihot parissa vuodessa JennyPlussaksi.
Miten niin? Sillon sitä vasta tuntuu ettei saa lihota kun on mies siinä.
Parisuhteessa lihominen on hyvin yleistä. Sitten kun tunteet tasaantuu niin ei kummallakaan ole päällimmäisenä mielessä kumppanin miellyttäminen ulkoisesti.
Muutenkin parisuhteet on paskaa. En sinuna ottais mitään paineita loppuelämän sitoutumisesta alle kolmekymppisenä.
Kyllä mulla ainakin on, sinkkuna ei oo mitään väliä mut sitku oon suhteessa ni ollu hirveet paineet et pitää olla täydellinen jne.
Hääilmoituksia ei ole ollut vuosiin paikallislehdessä,tuskin tuo kaikille vakiosuunnitelma on.
Vierailija kirjoitti:
Hääilmoituksia ei ole ollut vuosiin paikallislehdessä,tuskin tuo kaikille vakiosuunnitelma on.
No minulle on.
Vierailija kirjoitti:
n-25 kirjoitti:
Älä nyt suinpäin suhteeseen heittäydy kiireellä. Ota edes pikkasen iisimmin. :)
En todellakaan heittäydykään, mutta ahdistaa ettei ole sellaista kunnon suhdetta. Pelkään että sellanen tulee vasta ku oon menettäny "nuoruuteni".
Nuoruuttaan ei voi säästää, mutta sen voi tuhlata!
Ota iisisti, mä oon mennyt kahdesti naimisiin, niin voidaan sopia että olen tehnyt sen sunkin puolestasi. :)
Nuorena on altis kaikenlaisille sosiaalisille paineille. Kädet korville ja teet niin kuin haluat.