Tuijotus, miehet?

On eräs mies. Me ei tunneta, mutta hän tuijottaa. Usein pitkään, hämmentyneen näköisena suu hieman raollaan.
Usein tunnen hänen läsnäolon vaikka en katsoisikaan siihen suuntaan. Potkin omaa agoa jota mahdollisesti ihan turhaan hivelee tällainen huomio. Mutta ei, tämä tunne ei mene pois.

Kyllä, tätä on jatkunut pitkään. Ja minä olen toistakymenta vuotta kestäneessä parisuhteessa, mutta olen saanut itseni kiinni miettimästä tämän vieraan ihmisen huulia (!?) Oikeasti, ei ei ei. Ei tällainen tunteella fiilistely ole sallittua.
Miksei hän sano mitään, kun näyttää että ne sanat on jo melkein tulossa sieltä suusta ulos?

ps. Olen ujo. Ei toivoakaan että puhuisin tuntemattomille, tai edes tuijottaisin kuten hän.