Mies ei halua puhua lastenhankinnasta

Jätä se sika!

Ei se halua lapsia, varaudu eroon; kello tikittää.

Mies ei halua lapsia ja tietää, että noin iso näkemysero johtaa eroon. Siksi ei suostu puhumaan.

Mies siis pari kertaa sanonut sivulauseessa että haluaa "joskus" tai "myöhemmin" mutta tuntuu että asian käsittelyä lykätään koko ajan koska sopivaa hetkeä ei tule / aihe on niin herkkä / mies ei halua puhua / keskustelu johtaa aina riitaan. Pahinta siis se, että mies ei ole kokonaan tyrmännyt ajatusta mutta ilmeisesti ajankohta, kun ratkaisu pitäisi tehdä tulee hänelle liian nopeasti. En missään nimessä halua erota, se ei tule kysymykseenkään. Sovimme toisillemme ja olemme samaa mieltä asioista paitsi tämän lapsiasian suhteen. Rakkautta ei puutu eikä mies haikaile sinkkuelämääkään. Mitä hänestä olen saanut irti niin hänen köyhä lapsuus sekä rikkonainen perhe ovat asioita, jotka ilmeisesti asiassa mietityttävät. Hän haluaisi että meillä olisi raha-asiat kunnossa ja tarpeeksi säästöjä siinä vaiheessa kun lapsi tulisi. Myös lievä ylipainoni on hieman aiheuttanut hänessä huolta, koska minun täytyisi olla terve ja hyvinvoiva ennen kun lasta edes aletaan miettiä.

Ja kyllä tiedän, että kohta on myöhäistä, mietin sitä joka päivä! Ap

Noin suuressa asiassa ei saa olla tabuja. Et varmaan voi muuta kuin antaa miehelle ns. uhkavaatimuksen, että hänen on suostuttava keskustelemaan asiasta tai muuten suhde ei voi jatkua.

Sinun täytyy päättää, kuinka tärkeää lapsen yrittäminen on sinulle, ja jos se on ylittämättömän tärkeää ja mies ei siihen suostu, loogista olisi, että lopetat suhteen. Jos olisin vastaavassa tilanteessa, varmaan kertoisin tämän miehelle ystävällisesti ja rauhallisesti. Voihan olla, että hän suostuukin lapsen yrittämiseen.

Joskus/myöhemmin = ei koskaan

Mies roikkottaa sinua löysässä hirressaä paremmaan puutteessa.

Se ei uskalla sanoa sinulle ettei halua lasta. Usko pois, hän ei halua lasta mutta on liian vellihousu myöntämään sitä. Olen vastaavia tapauksia seurannut tuttavapiirissäni. Mies antaa ymmärtää, että joskus ja nainen roikkuu suhteessa ja sitten sitä joskusta ei ikinä tule. Kaksi tuttavaani on jäänyt tämän takia lapsettomaksi. Yksi erosi juuri miehestään 38 vuoden iässä ajatuksella, että jos vielä ehtisi perheytymään jonkun muun kanssa.

Nyt sun on vain mietittävä kuinka tärkeää sinulle on saada lapsi. Tämä lapsiasia on sellainen, että siinä ei voi oikein kompromisseja tehdä. Lasta haluamaton saa olla lapseton. Mutta myös lasta haluavan on oikeus yrittää perustaa perhettä. Mieti, että olisitko vilpittömästi tyytyväinen elämääsi jos et saisi lasta. Mieti rehellisesti, että pystyisitkö elämään muuten hyvässä suhteessa katkeroitumatta jos jäät toisen tahdon vuoksi lapsettomaksi. Jos koet, että lapset ovat se mitä elämässäsi todella haluat, silloin kannattaa lyödä suhde pakettiin ajoissa. Ei kannata odotella lähemmäs 40 ikävuotta, sillä silloin voi olla jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus/myöhemmin = ei koskaan

Mies roikkottaa sinua löysässä hirressaä paremmaan puutteessa.

Tämä. Mies tietää ettei halua lasta. Epämääräisillä lupauksilla roikottaa sinua suhteessa. Tietää, että ero tulee muuten heti. Jos päädytty lapsen kuitenkin saamaan, jättää sut ja muksunsa heti kun lapsiperhe elämä ei mielytäkkään. Tee palvelus itsellesi ja jätä mies ja etsi sellainen joka itse haluaa perheen.

Ei halua myöhemmin sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Mies siis pari kertaa sanonut sivulauseessa että haluaa "joskus" tai "myöhemmin" mutta tuntuu että asian käsittelyä lykätään koko ajan koska sopivaa hetkeä ei tule / aihe on niin herkkä / mies ei halua puhua / keskustelu johtaa aina riitaan. Pahinta siis se, että mies ei ole kokonaan tyrmännyt ajatusta mutta ilmeisesti ajankohta, kun ratkaisu pitäisi tehdä tulee hänelle liian nopeasti. En missään nimessä halua erota, se ei tule kysymykseenkään. Sovimme toisillemme ja olemme samaa mieltä asioista paitsi tämän lapsiasian suhteen. Rakkautta ei puutu eikä mies haikaile sinkkuelämääkään. Mitä hänestä olen saanut irti niin hänen köyhä lapsuus sekä rikkonainen perhe ovat asioita, jotka ilmeisesti asiassa mietityttävät. Hän haluaisi että meillä olisi raha-asiat kunnossa ja tarpeeksi säästöjä siinä vaiheessa kun lapsi tulisi. Myös lievä ylipainoni on hieman aiheuttanut hänessä huolta, koska minun täytyisi olla terve ja hyvinvoiva ennen kun lasta edes aletaan miettiä.

Ja kyllä tiedän, että kohta on myöhäistä, mietin sitä joka päivä! Ap

Myöhemmin=ei koskaan

Ja naiset ihmettelevät miksi mies ei sano suoraan ettei halua lapsia,onpas vaikea päätellä...

Komppaan kommentoijaa joka kehoitti miettimään, olisitko oikeasti tyytyväinen elämään lapsettomana. Tuo miehen "joskus" kertoo siitä, ettei ymmärrä kellon tikittävän ja sitä että pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa yrittämään jos niitä lapsia joskus haluaa, voi mennä vuosia ennenkuin tärppää. Jos tärppää.

Toinen vaihtoehto on että mies ei uskalla myöntää ettei halua lapsia.

Joka tapauksessa asiasta on pakko puhua. Kokeile vaikka niin, että annat miehelle aikaa valmistautua kunnolla. Esim ilmoitat että puolen vuoden päästä keskustellaan tästä kunnolla, ja silloin pitää sanoa muutakin kuin "joskus". Perustelet pakollisuuden sillä että biologia lyö kohta seinät eteen kun jahkaillaan.

Kyllä mies voi halutakin lapsen vaikka viiden vuoden päästä ja sitten huolestuu ap:n iästä ja ottaa nuoremman. Joten jos haluat lapsen niin älä tuon miehen vuoksi jätä tekemättä.

Esikoista voi joutua yrittelemään parikin vuotta. Se on aika yleinen harhaluulo, että se lapsi tulee heti. Olette seurustelleet jo aika pitkään ja yleensä 30+ suhteissa voidaan edetä hieman nopeamminkin, sillä molemmat yleensä tietävät, mitä haluavat. 

Sinulla ei ole mielestäni yhtään kuukautta aikaa odottaa. Mahdollisuutesi saada lapsi luonnollisesti heikkenevät joka päivä.

Etenkin, jos haluat useamman lapsen, niin aikaa ei vaan ole. Me yritimme kolmatta lasta, kun olin 36 v. ja ei enää tullut. Esikoista yritimme 10 kk, kun olin 27 v. ja kuopusta 1,5 vuotta, kun olin 32 v.

Tämä on nyt aika karua tekstiä, mutta tämä on biologinen fakta eli jos mies ei lasta halua, niin hän toimii sinua kohti todella väärin. Hänellä itselläänhän on hyvät mahdollisuudet isäksi vielä yli 40-kymppisenä, jopa 50-kymppisenä eli hän tosiaan voi vielä odottaa "sopivaa aikaa". Mutta jonkun muun - nuoremman naisen kanssa. Jätä mies, jos hän ei halua lasta nyt.

Tämä lapsiasia on kyllä todella tärkeä asia käsitellä heti suhteen alkumetreillä. Varsinkin jos ikää alkaa olemaan 30 ja sen yli. Se on ihan yhtä tärkeää haluaa niitä lapsia tai ei halua. Koska niin kuin joku edellä kirjoitti, se on yksi niitä harvoista asioista missä ei suhteessa oikein voi tehdä kompromisseja. Kumpaankaan suuntaan ei voi ihmistä pakottaa.

Välillä ihmettelen kun ihmiset lyövät hynttyyt yhteen ja sitten siinä vasta 35 tienoilla vasta herätään, että mikä se sinun kantasi lastensaantiin olikaan. Ja hups, se onkin aivan vastakkainen kuin minulla. Että miten ihmeessä se asia ei ole muka tullut puheeksi aikaisemmin? Sitten erotaan ja jäädään lapsettomiksi kun ei ehdikään löydä uutta kumppania ja ei tullakaan enää raskaaksi kun ikää on lähemmäs 40. Minäkin tiedän valitettavan monta tällaista tapausta ja kaikissa on niin, että nainen olisi halunnut lasta mutta mies ei halunnutkaan.

AP, nyt vain pakotat sen asian keskusteluun. Tuommoinen asia ei voi olla parisuhteessa tabu. Kerrot miehellesi mitä haluat ja vaadit vastausta mitä mies asiasta ajattelee. Kaikki tämä rauhallisesti ja järkevästi jutellen. Mutta perheenperustamisesta puhuminen ei voi olla tabu parisuhteessa.

Mies ei halua lapsia. Sinä haluat lapsia.

Pääasia on että kumpikaan ei painosta/pakota/kiristä toista omalle kannalleen millään uhkavaatimuksilla. Pahin tilanne on jos saat jollain vänkäyksellä hänet heikkona hetkenä suostumaan kannallesi. Sitten oletkin kusessa monen monta vuotta - ja vedät samaan käsimysnäytelmään mukaan tilanteeseen täysin syyttömän lapsen/lapsia.

Ap, miehesi suhtautuminen kuulostaa samalta kuin omani silloin, kun olin suhteessa josta halusin pois mutten rohjennut tunnustaa sitä oikein itsellenikään. Lykkäsin lapsiasiaa tekosyiden varjolla, koska lapset olisivat sitoneet minut mieheen lopullisesti. Lopulta uskalsin sanoa että haluan erota. Nykyään olemme kumpikin tahollamme uudessa suhteessa ja meillä on kummallakin lapsia uuden kumppanin kanssa.

Täällä sama. Naimisiinmeno on aina "kyllä sen aika vielä tulee". Lapsista ei vuosiin suostunut puhumaan, mutta nyt on itse asiassa alkanut ottamaan nekin puheeksi ja sovittiin että vuoden päästä kartoitetaan tilanne ja mietitään josko alettaisiin yrittämään. Että pikkuhiljaa :) Sanot vaan miehelle reippasti, että joko puhuu asiasta ja sovitaan jotain tai ovi on tuolla.

IkuisestiKatkeraElämänsäMenettänytIsä kirjoitti:

Mies ei halua lapsia. Sinä haluat lapsia.

Pääasia on että kumpikaan ei painosta/pakota/kiristä toista omalle kannalleen millään uhkavaatimuksilla. Pahin tilanne on jos saat jollain vänkäyksellä hänet heikkona hetkenä suostumaan kannallesi. Sitten oletkin kusessa monen monta vuotta - ja vedät samaan käsimysnäytelmään mukaan tilanteeseen täysin syyttömän lapsen/lapsia.

Mikä sitten on uhkavaatimus?

Minulla oli sama tilanne kuin ap:lla ja sanoin lopulta, ettei meidän kannata jatkaa yhdessä jos meillä on niin erilaiset tulevaisuudentoiveet. Mies alkoi kitistä kuin pikkulapsi ja väitti että kiristän, kun sanon että haluan erota mikäli mies on varma ettei halua lapsia. Itse ajattelin että tuo oli vain rationaalinen ratkaisu, sellaista yhteiselämää ei olisi tiedossa, jossa kumpikin olisi tyytyväinen.

Uhkavaatimusta on kaikki "jos ei tehdä X, niin joudumme eroamaan"-jossittelu. Aikuinen ja kypsä tapa on sanoa suoraan: "haluan erota, koska...", eikä varsinkaan lähteä tuolla hetkellä mukaan jos toinen hädissään alkaa pehmetä ja alkaa tarttua oljenkorsiin vain säilyttääkseen parisuhteensa.