Millaista on elämä "vanhana piikana"?

En usko, että moista naista Suomesta löytyy. Mietin, että ehkä nunnien joukosta, mutta eivätköhän hekin ole nuorena kokeilunsa kokeilleet.

vapaata

Ihan ok, vähän tylsää. Suosittelen jos olet sen verran sosiaalinen, että saat pidettyä kohtalaisen kokoista ystäväpiiriä, itselläni tuo ei ole oikein onnistunut. Kun ystävät perheellistyvät heillä ei ole oikein enää aikaa tapailla joten kannattaa olla useampia. Voit saada kummilapsia tai muuten läheisiä suhteita jotka kannattelevat vanhanakin eli ei tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Myös muut mielenkiinnon kohteet vaikuttavat kuten mielekäs työ tai harrastukset, lemmikit jos sellaisista tykkää. Jos vanhemmiten menen huonoon kuntoon ja tulen riippuvaiseksi muista otan luultavasti hengen itseltäni ennen sitä.

Täällä ollaan. Olen yli viisikymppinen lapseton nainen, en ole koskaan ollut parisuhteessa. Joitakin muutaman tapaamisen suhteita on ollut, mutta nekin viime vuosituhannella.

Kannattaa pikkuhiljaa kerätä kaveripiiri, jossa kaverit eivät ole riippuvaisia toisistaan eli eivät kaikki katoa samaan aikaan; kavereita nimittäin tulee ja menee. Minulla oli yllin kyllin puuhaa viisikymppiseksi asti, olin ihan tyytyväinen melkein kaikkeen enkä ehtinyt kaipailla seuraa, kun työ oli tien päällä olemista ja ihmisten kanssa puhumista. Kun jäin työttömäksi ja muutuin köyhäksi, ei itsekseen oleminen ensin ollut ollenkaan vierasta, mutta parin vuoden kuluessa minulle valkeni, että olin tosiaankin yksin. Kuvittele sitä, että perjantai-iltana (tai minään muunakaan viikonpäivänä ja kellonaikana) haluaisi jutella tai puhua vakavammin jonkun kanssa, mutta ei voi soittaa ja häiritä ihmisiä, joilla on muutakin tekemistä. Sukulaiset lasketaan näihin ihmisiin, joilla on muutakin tekemistä.

Lapsia ei kannata kaipailla sen vuoksi, että heillä olisi mitään vaikutusta vanhempansa yksinäisyyteen. Monilla ihmisillä on lapsistaan seuraa, mutta tunnen (tai tunsin) myös paljon niitä, joiden lapsista ei koskaan kuulunut mitään tai joiden kanssa ei tultu toimeen. Suuri joukko on myös niitä jälkeläisiä, jotka kyllä pitävät yhteyttä mutta yhteydenpito on vain kyläily kerran vuodessa. Ennen oli piirongin päällä ylioppilaskuvia ja nyt kuvat ovat Facebookissa. Siis siellä omilla sivuilla, joilla mummu saa käydä niitä katsomassa.

Tiivistetty vastaus: hanki riittävän suuri kaveripiiri kaikenlaisia ihmisiä. Moni häipyy perheellisten maailmaan. Vielä tässäkin iässä voi vanha sinkkukaveri löytää kumppanin ja kadota sen siliän tien. Kärjistäen ja kokemuksella sanoisin, että panosta sekä määrään että laatuun, jotta joku jää jäljelle.

Minä olen ollut aivan tyytyväinen sinkkuelämään, vaikka olisin mielelläni ottanut miehen, jos olisi joku sopiva ja kiinnostunut tullut vastaan. Seksin puute on ollut suurta ja jatkuvaa kaikki nämä vuosikymmenet, mutta siitä sinä et ole kiinnostunut, joten en selitäkään enempää.

Jos elän niin pitkään, että joudun vanhainkotiin tai vastaavaan paikkaan, tulen varmaankin olemaan sosiaalisemmissa ympyröissä kuin koskaan siihenastisessa elämässäni. Jos viereisessä kiikkustuolissa istuu jo ennestään tuttu kaveri räpläämässä kaukosäädintä tai älypuhelinta, ihan positiivinen juttu. :)

Tsemppiä. Pelko pois. :)

Ajan mittaan on vain vahvistunut, että en halua miestä. Olen tyytyväinen valintoihini, akateeminen ja onnellinen. Minulla on mukavia harrastuksia ja elämä on nautinnollista :)

Kiitos vastauksista! Mukava kuulla etten ole yksin. Tuo oli hyvänkuuloinen neuvo että kannattaa koota laaja kaveripiiri, pitää yrittää.

- ap