Miksi kiittäminen on monelle niin vaikeaa?
Tympeää, kun yhä useammat aikuiset ihmiset eivät osaa kiittää tilanteissa, joissa pitäisi kiittää - esim. kun avaa toiselle oven. Vaan ehkä jotkut ovat niin kiireisiä tai ajatuksissaan. Mutta vaikeampi on ymmärtää ystävää tai kummilasta, joka ei kiitä lahjasta, tai naapuria, joka ei kiitä avusta. Tulee jotenkin sellainen fiilis, että se huomio, jota on toiseen kohdistanut, on ollut ihan yhdentekevä.
Kommentit (4)
Koska en ole pyytänyt toista avaamaan ovea.
Jotkut eivät edes tajua saaneensa lahjan tai jopa ihan erityisen lahjan tai palvelun toiselta, koska kokevat itsensä niin suurena ja merkittävänä ihmisenä ja palveluksen tehneen niin pienenä mitämmömyytenä, etteivät edes havaitse häntä. Tehty palveluihin on heille itsestäänselvyys ja kiitoksen sijasta saattavat jopa ruveta raivoamaan siitä jos palvelus ei ole täydellinen. Esim jos lastenvahtiapu jää yhtä iltaa vajaaksi eikä ole koko viikon mittainen, vaikka se mitättömyys on lomalla koko viikon! Siinä saa kuulla kunniansa miten itsekäs on ja miten ei osaa ikinä ajatella mitään muuta kuin itseään. Ja miten on vapaa menemään milloin vain (vaikka todellisuudessa työ estää menemiset täysin, eikä ole siten mitättömyydellä perheestä tai edes puolisoehdokkaasta tietokaan kun ei kerrassaan pysty liikkumaan ihmisten ilmoilla jo silkasta kroonisesta väsymyksestä ja unenpuutteesta). Jotkut vaan pitävät itseään niin korkea-arvoisina, ettei heillä ole mitään syytäkään kiittää ketään. Ainoa relevantti suhtautuminen heiltä on haukkua toine, jos mitä tyytymättömyyden aihetta saadussa palvelussa ilmenee. Siksi ei voi odottaa kiitosta, koska he eivät näe siihen mitään aihetta
Keitit hyvät perunat, halataan!