Haluaisin vaan jättää kaiken taakse, muita?

Itseäkin kyllä kyllästyttää tämä nykyaika, mutta en nyt sentään mihinkään metsään asettuis elämään. Niin vois ehkä tehdä jossain Afrikassa, missä on paljon lämpimämpää. Mutta täällä kylmillä seudyilla ei siitä tulisi mitään.

Jossain piilopirtissä missä on kaivo +polttopuuta, pystyisi jo elämään. Ainoa syy miksi en jättäydy pois yhteiskunnasta on se että vanhenemisen varalle on tienattava eläkettä. Vaikka sekin tulee olemaan niin pieni että joudun varmaan katuojaan. Miehellä on omaa maata, talo ja kaivo. Johonkin rahaa kuitenkin aina yhteiskunnassa tarvitsee. Ehkä 50vuotiaana kun lapset on kasvaneet ja omillaan, voin jäädä pois oravanpyörästä. Sitten ei tarvitse enää autoa.. voi elää maalla rauhassa poistumatta mihinkään. Jos mies ottaa eron muutan mökille, kyllä sielläkin pärjäisin. Talvi menee nopeasti ja ihminen pärjää sähköttä myös, kuhan on vettä ja lämmin ja valmis opettelemaan uusia taitoja ja kärsimään vähän hyvän asian vuoksi.

Hätkähdin nähtyäni otsikon, pari sekuntia mietin olenko tehnyt tällaisen aloituksen :)

Samat ajatukset. Ongelmat yhteiskunnassa ovat hyvä syy, itsellä suurin asia mikä ajaa pois on rakkaus luontoon. Minulla ikää 38 ja olen miettinyt joskus oikeasti toteuttavani asian siten kuin se on mahdollista. Ilman lottovoittoa töissä on pakko käydä, mutta esim osa-aikatyöllä pysyisi hyvin elämässä kiinni. Ravintoa voi lisäksi hankkia kalastamalla ja metsästämällä sekä itse kasvattamalla. Ihminen tarvii oikeasti paljon vähemmän mukavuuksia ja ravintoa kuin missä olemme tottuneet elämään hyvinvointimaissa. (poislukien oikeasti köyhät) Katsoimme varmaan aloittajan kanssa samaa tv-ohjelmaa. Siinä kerrottiinkin että ihminen pärjää kolmanneksella siitä ravintomäärästä mitä kulutamme. Olen viime aikoina tarkkaillut omaakin syömistä. Todella monta kertaa, oikeastaan voi sanoa että lähes poikkeuksetta kun totean että minulls on nälkä ja lähden hakemaan syötävää, ei oikeasti edes ole nälkä. Tekee vain mieli ja on tottunut.

Suomessa pakkaset ovat kuitenkin loppuviimein lyhytaikaisia, jopa pohjoisessakin vaikka siellä saattaa paukkua kovatkin lukemat.

Luulen, että olisi täysin mahdollista elää esimerkiksi asuntoautossa joka olisi vähän rempattu kotoisammaksi. Auton pitäisi tietysti olla lämmitettävissä. Maaplänttejä saa joskus ostettua ihan muutamalla tuhannella, joten jos elämästään ei suurempaa haloota tee, en näe mitään syytä miksen esimerkiksi minä voisi asua omalla maallani asuntoautossani. Jos pläntti sattuu olemaan vesistön äärellä, plussaa, jos ei, niin peseytyminen pitäisi järjestää toisin. Tosin, vaikkapa telttasauna ei ole kovin vaikea toteuttaa ja asuntoautolla kun hankkii kerralla aina kuukauden ruoka ja vesitarpeita niin voisi ottaa huomioon myös saunassa peseytymisen.

Tällä hetkellä asun isohkossa omakotitalossa ja kaiken mukavuuden ja ok palkkaisen työn keskellä voin sanoa, että olo on tyhjä. En tarvi mitään tästä. Nämä asiat ei tuo elämään iloa samoin kun toisi se, että saisin herätä jossain luonnonrauhassa kiireettömästi. Lämmitellä asumustani ja keittää hiljakseen liedellä vettä sormet ehkä vähän kohmeessa keskellä talvea. Siinä olisi kiva odotella kevään saapumista, käydä pilkillä ja välillä tehdä ne muutamat oikeat työtunnit. Sitä paitsi nykyään on hirveästi esim myyntityötä etänä, samoin kirjanpitäjille on etätöitä.

Unelma ei ole todellakaan mahdoton, se vaatii vaan suunnittelua ja oikeaa ajoitusta. Ihmisen historia tällaisessa yhteiskunnassa minkä nyt tunnemme, on kovin lyhyt. Vielä meillä on perimässä kaipuu takaisin yksinkertaisempaan elämään. Ehkä joku sisimmässämme tunnistaa sen meille paremmaksi vaihtoehdoksi.

Vierailija kirjoitti:

Hätkähdin nähtyäni otsikon, pari sekuntia mietin olenko tehnyt tällaisen aloituksen :)

Samat ajatukset. Ongelmat yhteiskunnassa ovat hyvä syy, itsellä suurin asia mikä ajaa pois on rakkaus luontoon. Minulla ikää 38 ja olen miettinyt joskus oikeasti toteuttavani asian siten kuin se on mahdollista. Ilman lottovoittoa töissä on pakko käydä, mutta esim osa-aikatyöllä pysyisi hyvin elämässä kiinni. Ravintoa voi lisäksi hankkia kalastamalla ja metsästämällä sekä itse kasvattamalla. Ihminen tarvii oikeasti paljon vähemmän mukavuuksia ja ravintoa kuin missä olemme tottuneet elämään hyvinvointimaissa. (poislukien oikeasti köyhät) Katsoimme varmaan aloittajan kanssa samaa tv-ohjelmaa. Siinä kerrottiinkin että ihminen pärjää kolmanneksella siitä ravintomäärästä mitä kulutamme. Olen viime aikoina tarkkaillut omaakin syömistä. Todella monta kertaa, oikeastaan voi sanoa että lähes poikkeuksetta kun totean että minulls on nälkä ja lähden hakemaan syötävää, ei oikeasti edes ole nälkä. Tekee vain mieli ja on tottunut.

Suomessa pakkaset ovat kuitenkin loppuviimein lyhytaikaisia, jopa pohjoisessakin vaikka siellä saattaa paukkua kovatkin lukemat.

Luulen, että olisi täysin mahdollista elää esimerkiksi asuntoautossa joka olisi vähän rempattu kotoisammaksi. Auton pitäisi tietysti olla lämmitettävissä. Maaplänttejä saa joskus ostettua ihan muutamalla tuhannella, joten jos elämästään ei suurempaa haloota tee, en näe mitään syytä miksen esimerkiksi minä voisi asua omalla maallani asuntoautossani. Jos pläntti sattuu olemaan vesistön äärellä, plussaa, jos ei, niin peseytyminen pitäisi järjestää toisin. Tosin, vaikkapa telttasauna ei ole kovin vaikea toteuttaa ja asuntoautolla kun hankkii kerralla aina kuukauden ruoka ja vesitarpeita niin voisi ottaa huomioon myös saunassa peseytymisen.

Tällä hetkellä asun isohkossa omakotitalossa ja kaiken mukavuuden ja ok palkkaisen työn keskellä voin sanoa, että olo on tyhjä. En tarvi mitään tästä. Nämä asiat ei tuo elämään iloa samoin kun toisi se, että saisin herätä jossain luonnonrauhassa kiireettömästi. Lämmitellä asumustani ja keittää hiljakseen liedellä vettä sormet ehkä vähän kohmeessa keskellä talvea. Siinä olisi kiva odotella kevään saapumista, käydä pilkillä ja välillä tehdä ne muutamat oikeat työtunnit. Sitä paitsi nykyään on hirveästi esim myyntityötä etänä, samoin kirjanpitäjille on etätöitä.

Unelma ei ole todellakaan mahdoton, se vaatii vaan suunnittelua ja oikeaa ajoitusta. Ihmisen historia tällaisessa yhteiskunnassa minkä nyt tunnemme, on kovin lyhyt. Vielä meillä on perimässä kaipuu takaisin yksinkertaisempaan elämään. Ehkä joku sisimmässämme tunnistaa sen meille paremmaksi vaihtoehdoksi.

Taisi tosiaan tulla katsottua sama ohjelma! Melkein kuin itse olisin kirjoittanut tuon sun kommentin. Olen itsekin miettinyt, että voisin elää mahdollisimman omavaraista elämää mökillä, se ei olisi todellakaan niin vaikeaa kuin oikeasti luonnon armoilla. Voisin esim. kasvattaa kanoja ja kaneja. Saisin munia ja lihaa välillä, ja ennenkaikkea tietäisin millaisissa oloissa eläin on kasvanut, miten tapettu yms. ja voisin syödä hyvillä mielin. Lisäksi voisin kasvattaa omia kasveja ja kerätä luonnosta... ap

Samaa täällä, kun katsoo heimojen elämä niin tuntee oikein katkeruutta, syvää surua. Heidän ihanat hymyt ja vaiston varassa eläminen lohduttavat.

Itse olen alkanut suunnittelee elämää pois tästä mätäpaiseesta nimeltä yhteiskunta. Vielä 20v sitten oli ok.

Kuka sydämetön raakalainen voisi syödä kaneja????? He ovat kuin perheenjäseniä! Seurallisia, hellyttäviä, ihania persoonia ❤

Ihan ensin poistat tuosta listasta sen että tyttöys olisi jokin erityinen este. Mä luulin että te nuoret olette tasa-arvoisempia!?

Menkää aikuisten partiolippukuntaan oppimaan erätaitoja ym. Tekee hyvää sekä mielelle että kropalle. Tämä on ihan vakavissaan tehty ehdotus, itsekin suunnittelen tätä. 

Nykyajassa ei ole mitään muuta vialla kuin liika informaatio, jota kenenkään aivot eivät jaksa käsitellä ja joka saa jotkut peräti tilttaamaan. Infotulvaa on helppo rajoittaa sulkemalla telkku ja tietokone. On asioita, joille ei murehtimalla yhtään mitään voi, joten on viisasta suojella itseään.

Palstan perzutrolleista näkee, mitä liika informaatio tyhmälle tekee. Ne pimahtavat. Kiikkuvat psykoosin partaalla vaikka vaaleihin on vielä kuukausia.

Youtubeen tekee videoita jotkut metsään muuttaneet. He tosin ovat ostaneet metsästä tontin ja rakentaneet sinne oman pienen mökin.

Joskus on kiva katsella noita videoita, kun niissä on ihania metsän ääniä ja elämä tosi yksinkertaista.

Yksinkertaisuutta elämään minäkin kaipaan. Tai, siis että kaiken kaikkiaan yhteiskunta olisi rakenteeltaan ja arvoiltaan erilainen. Ihmiskunta tuhoaa itse itsensä ja se on surullista.

t. N46

Vierailija kirjoitti:

Kuka sydämetön raakalainen voisi syödä kaneja????? He ovat kuin perheenjäseniä! Seurallisia, hellyttäviä, ihania persoonia ❤

Niitä voi syödä, kun ne eivät ole perheenjäseniä. Sinäkin syöt luultavasti kanaa ja muuta lihaa yhtään surematta, sillä kyseinen eläin ei ole saanut sinulta perheenjäsen asemaa, etkä ole kiintynyt siihen.

Kaikilla eläimillä on sielu ja henki. Eihän me ihmisetkään olla vain jonkun ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa täällä, kun katsoo heimojen elämä niin tuntee oikein katkeruutta, syvää surua. Heidän ihanat hymyt ja vaiston varassa eläminen lohduttavat.

Itse olen alkanut suunnittelee elämää pois tästä mätäpaiseesta nimeltä yhteiskunta. Vielä 20v sitten oli ok.

Samaa katkeruutta täällä, hädin tuskin pystyn edes katsoa. Kuitenkin toivon niin kovasti että niiden heimojen kulttuuri ja mahdollisuus elää sillä tavalla säilyy aina.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla eläimillä on sielu ja henki. Eihän me ihmisetkään olla vain jonkun ruokaa. 

Ihmsetkin olisivat jonkun ruokaa ellei elettäisi niinkuin nyt eletään. Ei se tarkoita etteikö sielua tai henkeä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Menkää aikuisten partiolippukuntaan oppimaan erätaitoja ym. Tekee hyvää sekä mielelle että kropalle. Tämä on ihan vakavissaan tehty ehdotus, itsekin suunnittelen tätä. 

Nykyajassa ei ole mitään muuta vialla kuin liika informaatio, jota kenenkään aivot eivät jaksa käsitellä ja joka saa jotkut peräti tilttaamaan. Infotulvaa on helppo rajoittaa sulkemalla telkku ja tietokone. On asioita, joille ei murehtimalla yhtään mitään voi, joten on viisasta suojella itseään.

Palstan perzutrolleista näkee, mitä liika informaatio tyhmälle tekee. Ne pimahtavat. Kiikkuvat psykoosin partaalla vaikka vaaleihin on vielä kuukausia.

Taas palstan persufobinen psykootikko projisoi hulluttaan ilman vähäisintäkään sairaudentuntoa.

Sääli käy niitä heimolaisia, kun meidän takiamme ilmaston muutos tuhoaa heidän elintavat.

Ap, ala harrastaa retkeilyä. Siinä opit tarvittavia taitoja ja ahdistuksesi lievenee. Saatat sitä kautta saada jopa ammatin.

Tyttöys ei ole mikään este, kysy vaikka Cecilie Skogilta, Norjalaiselta seikkailijalta.

Sen minkä taakseen jättää niin sen aina edestä löytää. Kriittisyys tarkastella ja parantaa. Aseeettaa tavoitteita, mietttiä miten saavutta askel askeleeelta ja pyrkiä kohti päämääriää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ala harrastaa retkeilyä. Siinä opit tarvittavia taitoja ja ahdistuksesi lievenee. Saatat sitä kautta saada jopa ammatin.

Tyttöys ei ole mikään este, kysy vaikka Cecilie Skogilta, Norjalaiselta seikkailijalta.

Olen lähivuosina unelmoinut vaelluksesta, kohtuu isossa ryhmässä. Perheen kanssa olen ollut kaikennäkösillä marja ja sienestys retkillä ja muilla, mutta perheen kanssa se vaan on jotenkin mälsää.

Haluaisin erityisesti vaeltamaan monta päivää pitkiä matkoja, enkä mitään letun paistoa ja leikkejä metsässä leirejä.

Edelleen on se asia etten varmasti uskaltaisi mennä yksin yöksi telttaan. Ketään ketä tunnen ei voisi vähempää luonto kiinnosta (yksi pelkää eksyvänsä keskuspuistoon, jos menisi sinne yksin...:/) Olen tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin, ryhmässä se on tosin paljon helpompaa.

Mun ikäisille ei vaan ole mitään kunnollisia vaellus kesäretkiä. On sellaisia että mennään päiväretkelle ja illaksi takaisin, tylsää!

ap hjdk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hätkähdin nähtyäni otsikon, pari sekuntia mietin olenko tehnyt tällaisen aloituksen :)

Samat ajatukset. Ongelmat yhteiskunnassa ovat hyvä syy, itsellä suurin asia mikä ajaa pois on rakkaus luontoon. Minulla ikää 38 ja olen miettinyt joskus oikeasti toteuttavani asian siten kuin se on mahdollista. Ilman lottovoittoa töissä on pakko käydä, mutta esim osa-aikatyöllä pysyisi hyvin elämässä kiinni. Ravintoa voi lisäksi hankkia kalastamalla ja metsästämällä sekä itse kasvattamalla. Ihminen tarvii oikeasti paljon vähemmän mukavuuksia ja ravintoa kuin missä olemme tottuneet elämään hyvinvointimaissa. (poislukien oikeasti köyhät) Katsoimme varmaan aloittajan kanssa samaa tv-ohjelmaa. Siinä kerrottiinkin että ihminen pärjää kolmanneksella siitä ravintomäärästä mitä kulutamme. Olen viime aikoina tarkkaillut omaakin syömistä. Todella monta kertaa, oikeastaan voi sanoa että lähes poikkeuksetta kun totean että minulls on nälkä ja lähden hakemaan syötävää, ei oikeasti edes ole nälkä. Tekee vain mieli ja on tottunut.

Suomessa pakkaset ovat kuitenkin loppuviimein lyhytaikaisia, jopa pohjoisessakin vaikka siellä saattaa paukkua kovatkin lukemat.

Luulen, että olisi täysin mahdollista elää esimerkiksi asuntoautossa joka olisi vähän rempattu kotoisammaksi. Auton pitäisi tietysti olla lämmitettävissä. Maaplänttejä saa joskus ostettua ihan muutamalla tuhannella, joten jos elämästään ei suurempaa haloota tee, en näe mitään syytä miksen esimerkiksi minä voisi asua omalla maallani asuntoautossani. Jos pläntti sattuu olemaan vesistön äärellä, plussaa, jos ei, niin peseytyminen pitäisi järjestää toisin. Tosin, vaikkapa telttasauna ei ole kovin vaikea toteuttaa ja asuntoautolla kun hankkii kerralla aina kuukauden ruoka ja vesitarpeita niin voisi ottaa huomioon myös saunassa peseytymisen.

Tällä hetkellä asun isohkossa omakotitalossa ja kaiken mukavuuden ja ok palkkaisen työn keskellä voin sanoa, että olo on tyhjä. En tarvi mitään tästä. Nämä asiat ei tuo elämään iloa samoin kun toisi se, että saisin herätä jossain luonnonrauhassa kiireettömästi. Lämmitellä asumustani ja keittää hiljakseen liedellä vettä sormet ehkä vähän kohmeessa keskellä talvea. Siinä olisi kiva odotella kevään saapumista, käydä pilkillä ja välillä tehdä ne muutamat oikeat työtunnit. Sitä paitsi nykyään on hirveästi esim myyntityötä etänä, samoin kirjanpitäjille on etätöitä.

Unelma ei ole todellakaan mahdoton, se vaatii vaan suunnittelua ja oikeaa ajoitusta. Ihmisen historia tällaisessa yhteiskunnassa minkä nyt tunnemme, on kovin lyhyt. Vielä meillä on perimässä kaipuu takaisin yksinkertaisempaan elämään. Ehkä joku sisimmässämme tunnistaa sen meille paremmaksi vaihtoehdoksi.

Taisi tosiaan tulla katsottua sama ohjelma! Melkein kuin itse olisin kirjoittanut tuon sun kommentin. Olen itsekin miettinyt, että voisin elää mahdollisimman omavaraista elämää mökillä, se ei olisi todellakaan niin vaikeaa kuin oikeasti luonnon armoilla. Voisin esim. kasvattaa kanoja ja kaneja. Saisin munia ja lihaa välillä, ja ennenkaikkea tietäisin millaisissa oloissa eläin on kasvanut, miten tapettu yms. ja voisin syödä hyvillä mielin. Lisäksi voisin kasvattaa omia kasveja ja kerätä luonnosta... ap

Huomaa ettette ole olleet 1km pitemmällä lähimarketista.

Asuntoauto on kallis, polttoaineet, sähkö, kaasu mitä se tarvitsee lämmitykseen.

Vettä ja lasketteko likavedet vaan maahan? Eikä as-auto kestä pitempää yhtäjaksoista asumista pohjolan oloissa.

Tiedättekö mikä homma on viljellä koko talven, vihannekset, perunat ym. Rehut, missä säilytätte ne? Pimeässä/viileässä.

Mistä hankitte pupulle/kanoille heinät,jyvät,rehut.

Metsästää ei saa kuin metsästysaikana metsästys-seuroissa, mistä hankitte aseet ja aseeseen luvat?

Lähdetään hiihtolomalla meidän mökille saimaanrannalle kokeilemaan tuollaista elämää, mökillä ei sitten ole turhia mukavuuksia mutta netti toimii hyvin.

N38 voi olla äiti, t15v meidän lapsi ja minä isä M43v