Mitä jos nykyinen ei rakasta sinua yhtä paljon kuin exäänsä?

Rakastaa enemmän. Mutta hänen exänsä taitaa roikkua vielä exässä, vaikka hänellä nyxän kanssa lapsi.

Kaikki on suhteellista. En usko että tulen koskaan rakastamaan ketään yhtä paljon kuin exääni, joka oli myös ensirakkauteni, koska rakkauteen lähti silloin niin avoimin mielin ja ilman pelkoa tai painolastia. Itse ihmissuhde ei kuitenkaan loppujen lopuksi toiminut eikä kumpikaan meistä haikaile toisen perään. Jos rakastan vielä joskus toista ihmistä, en luultavasti rakasta yhtä "paljon", mutta rakastan taatusti paremmin. Jos kumppani sattuisi olemaan samanlaisessa tilanteessa, se olisi minusta enemmän plussa kuin miinus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kukaan ansaitsisi tuntea olevansa toiselle laastari tai kakkosvaihtoehto paremman puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaa enemmän. Mutta hänen exänsä taitaa roikkua vielä exässä, vaikka hänellä nyxän kanssa lapsi.

Tätäkö kysyttiin?

Mitäpä sitten? En koe että minua pitäisi rakastaa enemmän kuin eksää. Jokainen saa rakastaa ketä tahtoo, kunhan ei pidä toista laastarina, kuten edellinen kirjoitti.

Ei ole väliä. Uskollisuudella ja keskinäisellä sopimisella on väliä.

Voihan tuota miettiä, mutta exän kanssa viihtyi 6 kk ja pisti poikki, me olemme olleet yhdessä 20 v. En koe tarvetta spekuloida.

Miten rakkauden määrää muka mitataan? Ei se ole mikään suure. Vaikka exän kanssa on rakkautta ollut, niin se rakkaus on loppunut. Ja sitten tulee uusi suhde, jossa rakastetaan seuraavaa. En ymmärrä kysymystä ( eli rakastaa enemmän/vähemmän).

Vierailija kirjoitti:

Miten rakkauden määrää muka mitataan? Ei se ole mikään suure. Vaikka exän kanssa on rakkautta ollut, niin se rakkaus on loppunut. Ja sitten tulee uusi suhde, jossa rakastetaan seuraavaa. En ymmärrä kysymystä ( eli rakastaa enemmän/vähemmän).

Sitä mitataan ihan siten, että miltä se itsestä tuntuu. Toisten kanssa tuntee että melkein pakahtuu ja toisia kohtaan taas koetaan maltillisempaa lämpöä. Minulle on käynyt niinkin, että olen luullut rakastavani jotain, kunnes onkin seuraava kumppani herättänyt aivan eri kokoluokan tunteen. Olen silloin vasta tajunnut, että tältähän sen pitääkin tuntua ja eipä ihme ettei aiemmat suhteet ole lopulta kestäneet, kiinnostus on hävinnyt matkan varrella kun olen lähtenyt alunperin jo ihan liian laihoilla eväillä mukaan.

Minua kyllä häiritsisi jos tietäisin, että kumppani ei rakasta minua yhtä voimakkaasti kuin exäänsä. Tulisi tunne, että olisin kakkosvaihtoehto tai jotakin. Jos näin on, pitäköön omana tietonaan.

Se täytyy vielä sanoa, että pelkkä rakkauskaan ei lopulta riitä, jos kumppani ei ole muuten sopiva. Joten sitä ei kannata pelkästään tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaa enemmän. Mutta hänen exänsä taitaa roikkua vielä exässä, vaikka hänellä nyxän kanssa lapsi.

Hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Rakastaa enemmän. Mutta hänen exänsä taitaa roikkua vielä exässä, vaikka hänellä nyxän kanssa lapsi.

Mistä tiedät?

Nykyisyys on minulle ihan riittävää ja mies on minulle kyllin hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Rakastaa enemmän. Mutta hänen exänsä taitaa roikkua vielä exässä, vaikka hänellä nyxän kanssa lapsi.

Legendaarista.

Hänestä tulisi nopeasti exä. Minulla on sen verran suuri ego (pohjalaista sukua), etten tyydy olemaan kellekkään kakkosvaihtoehto.

MietinpäVain kirjoitti:

Niin. Mitä mieltä olisit, jos nykyisesi ei rakasta sinua yhtä paljon, kuin on joskus rakastanut exäänsä?

Mitäpä siinä voisi  muuta kuin joko hyväksyä asia tai häipyä. Uskoisin, että se olisi minulle ok, sillä minä itsekin olen ex, jota minun exäni rakastaa lastemme ohella eniten maailmassa ja minä rakastan häntä. Aina yhteiselo vaan ei onnistu, vaikka kuinka rakastaa. Silloin on parempi erota, pelastaa ystävyys ja perheen sopu.

Enpä edes itse osaisi arvioida rakastanko nykyistä yhtä paljon kuin eksääni silloin, kun eksääni vielä rakastin. Missään tapauksessa en nyksääni eksään kuitenkaan vaihtaisi, koska se mitä tällä hetkellä tunnen eksääni kohtaan on lähinnä ihmetys siitä, että häntä olen joskus voinut rakastaa. 43343En siis taida tuhlata aikaani asian pohtimiseen.

MietinpäVain kirjoitti:

Niin. Mitä mieltä olisit, jos nykyisesi ei rakasta sinua yhtä paljon, kuin on joskus rakastanut exäänsä?

Todennäköisesti olisin niin heikkomielinen etten pystyis elämään asian kanssa ja lopulta tulis ero, vaikka olisin korviani myöten rakastunut tähän nykyiseen.

Oireilisin asiasta kunnes mut jätettäisiin.

Niin se menis.

Jos taas en olis vielä ehtinyt rakastumaan, mulla menis kyseiseen ihmiseen fiilikset hyvin nopeasti, koska en vaan pystyis olemaan kakkonen.

Minulla on jostain syystä ihan käsittämätön suuri ongelma tuon asian kanssa. En ymmärrä miten voi näitä ajatuksia päivittäin tulla päähän, vaikka tiedän kyllä että nyt mies on minun kanssani. Ja eksän kanssa oli tosiaan yhdessä vain vajaat 2v, erosta lähemmäs 10v aikaa.

Tämä eksä oli kirjoitellut nettiin paljon elämästään heidän suhteensa aikana, uteliaana piti päästä lukemaan. Ei olisi pitänyt.

Olen kateellinen siitä, kuinka syvää heidän rakkautensa tuntui olevan. Mies on hemmotellut naista, kehunut maasta taivaisiin, tehnyt kaikkensa tämän eteen. Kyllä hän minullekin hyvä on, mutta ei tuolla tavoin.

Lisäksi tuntuu, että he ovat kokeneet jo kaiken. Muuttaneet yhteen, kihlautuneet, saaneet lapsen. Mekin olemme nämä asiat kokeneet, mutta vain minä koen sen ensi kerran riemun. Mies vielä joskus riidan yhteydessä meni sanomaan, että "heitä vaan se sormus mäkeen, ei kiinnosta. Ensimmäinen meni jo". Tuntui pahalta, ja tuntuu edelleen. Ikuinen kakkonen -olo.

Tulipas nyt pitkä teksti. Jos joku on samassa tilanteessa ollut, neuvoja otetaan vastaan itsensä kehittämiseen ja asiasta ylipääsyyn.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaa enemmän. Mutta hänen exänsä taitaa roikkua vielä exässä, vaikka hänellä nyxän kanssa lapsi.

Oletko ihan varma lapsen isästä?

Ihan sama minulle nykyisen edelliset suhteet. Pääasia että olemme onnellisia ja saan suhteelta, mitä tarvitsen. Tuntuisi aika hiton oudolta olla mustasukkainen jollekulle, joka ei enää ole edes kuvioissa.

Täysin yhdentekevä asia minulle.