Miksi et ryhtyisi kumppanisi omaishoitajaksi vakavan sairastumisen tai vammautumisen osuessa kohdalle?
Kommentit (57)
Se on ihan älyttömän raskasta hommaa ja siinä pitäisi ottaa lopputili ja karenssi päälle. Ei kestäisi pää eikä talous.
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen kumppanini ei ole elämänkumppanini.
Mitä tämä tarkoittaa?
Jonkun tarvii tienata leipä taloon hänelle sekä kolmelle lapsellemme.
Koska en ole valmis uhraamaan elämääni kenenkään toisen puolesta.
Olisin huono hoitaja, siksi on parempi, että ammattilaiset hoitaisivat.
Jollain pitää kumppanin ja minun elääkin. Samoin lasten. Joten siksi kävisin edelleen mieluummin töissä.
Toki siltä osin mitä olen vapaana, vastaisin puolison hoidosta, jos se ei edellytä esimerkiksi nostelua (mitä en fyysisesti kykene tekemään).
En ryhtyisi omaishoitajaksi, jos se edellytäisi palkkatyöstä luopumista. Jostain pitää saada rahaa elämiseen.
Koska en jaksaisi sellaista arkea, missä minä teen yksin kaiken.
Liian kovaa touhua henkisesti ja fyysisesti mulle olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen kumppanini ei ole elämänkumppanini.
Mitä tämä tarkoittaa?
Poikaystäväni on rakastajani ja olemme yhdessä, koska se on meistä antoisaa. Emme asu yhdessä emmekä jaa arkea. Jos suhde ei voi jatkua tällaisena, se loppuu ennemmin kuin muuttuu aivan toisenlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jollain pitää kumppanin ja minun elääkin. Samoin lasten. Joten siksi kävisin edelleen mieluummin töissä.
Toki siltä osin mitä olen vapaana, vastaisin puolison hoidosta, jos se ei edellytä esimerkiksi nostelua (mitä en fyysisesti kykene tekemään).
Kyllähän apuvälineyksiköstä järjestyisi apuvälineet nosto-/siirtymätilanteita varten. Ei se ainakaan siitä kiinni olisi.
Minä halusin ja yritin, mutta vuosien jälkeen jouduin toteamaan, etten vain jaksa.
Riippuu siitä, millaista apua tarvitsee. 24/7 hoitajaksi minusta ei ole. Enkä edellytä, että jos minä olisin kovin huonossa jamassa, että mieheni hoitaisi minua.
En pitäisi sitä mielekkäänä tapana käyttää ainutkertaists elämääni.
Omaishoidontuki on ylimmilläänkin niin mitättömän pieni, että tuskin pärjöisimme sillä ja puolison työkyvyttömyyseläkkeellä. Eli mikäli vamman laatu olisi sellainen, että vaatisi jatkuvaa valvontaa eikä puoliso pärjäisi yksin kotona minun työpäivieni ajan, niin en ryhtyisi. Jos saisin työnantajan kanssa sovittua, että teen lyhennettyä työaikaa ja puoliso pärjäsisi kotona sillä aikaa niin ehkä sitten voisin ryhtyä. Sairauksia/vammoja ja tarpeita on niin monenlaisia, joten vaikeaa sanoa ennakkoon. Kuitenkin on taloudellisesti melko haastavaa ryhtyä omaishoitajaksi, jos ei ole itsekin jo eläkkeellä.
En halua pitää huolta kenestäkään.
Hoitajan rooli ei ole yhteensopiva seksisuhteen kanssa. Romantiikka kuolee ennen pitkää.
Koska romanttinen kumppanini ei ole elämänkumppanini.