Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen avioliitossa
05.01.2019 |
Aluksi pitää sanoa, että mieheni on todella hyvä isä. Ja hyvä kumppanikin; tekee kotitöitä ja huolehtii asioista.
Mutta olen henkisesti jotenkin yksinäinen; niin yksinäinen, että nytkin itkettää.
Olemme erilaisia vuorokausirytmiltämme ja kiinnostuksen kohteiltamme. Fyysistä vetovoimaa on ollut, ja on edelleen. Se on asia, joka meitä lasten lisäksi pitää yhdessä. Myös huumori osuu samoihin kohtiin.
Mutta kaipaisin kuitenkin, että voisi jonkun kanssa kokea sellaista sielujen sympatiaa. Ja etten olisi niin yksin, kun toinen on harrastuksissaan tai vaikka vain nukkuu.
Minulla ei ole paljon ystäviä, mistä tuntemukseni osittain varmaan johtuvat. Voiko aviomieheltä vaatia kaikkea?
N34
Kommentit (15)
On TIETENKIN miehen syytä, ettei sinulla ole ystäviä ja omaa elämää. Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mies kehtaa nukkua kun sinä olet hereillä??? Miten joku voi olla noin itsekäs? Jätä se nukkumatti sika.
Inhottavia kommentteja saat. Mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin nyt miettiä, mistä nuo omat tunteesi johtuvat? Kirjoitat todella isoja asioita, joissa arvostat miestäsi, joten ei kuulosta, että mies olisi tässä se syy yksinäisyyden tunteellesi, vaan ongelma on jossain toisaalla. Joten kysynkin, miten voit ap? Olethan muistanut huolehtia itsestäsi?
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Lisäksi menneisyydessä paljon vääryyksiä miehen taholta, joista en oikein pääse yli, kun niitä ei ole koskaan käsitelty. Henkistä yhteyttä ei ole ollut koskaan. Ei se ole miehen syy. Ollaan jotenkin tosi erilaisia siinä mielessä. Silti koen, että mies ei ole oikein koskaan yrittänytkään löytää tuota yhteyttä. En tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Lisäksi menneisyydessä paljon vääryyksiä miehen taholta, joista en oikein pääse yli, kun niitä ei ole koskaan käsitelty. Henkistä yhteyttä ei ole ollut koskaan. Ei se ole miehen syy. Ollaan jotenkin tosi erilaisia siinä mielessä. Silti koen, että mies ei ole oikein koskaan yrittänytkään löytää tuota yhteyttä. En tiedä...
Henkistä yhteyttä ei ole koskaan ollut ja se ei ole miehen syy. Mutta kuitenkaan mies ei ole koskaan yrittänyt löytää tuota yhteyttä. Oletko varma, ettet syytä miestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Lisäksi menneisyydessä paljon vääryyksiä miehen taholta, joista en oikein pääse yli, kun niitä ei ole koskaan käsitelty. Henkistä yhteyttä ei ole ollut koskaan. Ei se ole miehen syy. Ollaan jotenkin tosi erilaisia siinä mielessä. Silti koen, että mies ei ole oikein koskaan yrittänytkään löytää tuota yhteyttä. En tiedä...
Henkistä yhteyttä ei ole koskaan ollut ja se ei ole miehen syy. Mutta kuitenkaan mies ei ole koskaan yrittänyt löytää tuota yhteyttä. Oletko varma, ettet syytä miestäsi?
Olin epäselvä. En syytä siitä, ettei sitä luonnostaan ole (joidenkin kanssa yhteys vain on heti). Mutta kyllä vähän syytän siitä, ettei hän ole edes yrittänyt. Toisaalta voihan olla, ettei hän ehkä ymmärrä, että sellaista voi ollakaan. Mutta olisi nyt voinut edes jotain kiinnostusta osoittaa minun avauksiani ja ajatuksiani kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavia kommentteja saat. Mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin nyt miettiä, mistä nuo omat tunteesi johtuvat? Kirjoitat todella isoja asioita, joissa arvostat miestäsi, joten ei kuulosta, että mies olisi tässä se syy yksinäisyyden tunteellesi, vaan ongelma on jossain toisaalla. Joten kysynkin, miten voit ap? Olethan muistanut huolehtia itsestäsi?
Olet aivan oikeassa, kiitos kommentistasi.
Olen kokenut kovia lapsuudessani ja nuoruudessani ja oma äitiyteni (ja vaimona oleminen) on hankalaa. Ja en luota ihmisiin. Yritän olla vähemmän ankara itseäni kohtaan mutta yllätän itseni aina halveksimasta itseäni. Luulen,etten tarvitse ystäviä, mutta ehkä se helpottaisi avioelämää, kun miehen ei tarvitsisi olla kaikkea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän sama juttu. Olemme olleet kauan yhdessä, ja kumpikin on hakenut omaa tilaa myös henkisesti. Mutta jotenkin sitä on tullut jo liikaakin. Olemme monessa asiassa hyvin samanlaisia, mutta välillä turhauttaa huomata sellaisia kuiluja, joiden yli ei vain pääse. Molemmin puolin. Kuitenkin haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Olen aika epäsosiaalinen ihminen, enkä usko löytäväni tässä iässä enää myöskään uusia tosiystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Lisäksi menneisyydessä paljon vääryyksiä miehen taholta, joista en oikein pääse yli, kun niitä ei ole koskaan käsitelty. Henkistä yhteyttä ei ole ollut koskaan. Ei se ole miehen syy. Ollaan jotenkin tosi erilaisia siinä mielessä. Silti koen, että mies ei ole oikein koskaan yrittänytkään löytää tuota yhteyttä. En tiedä...
Henkistä yhteyttä ei ole koskaan ollut ja se ei ole miehen syy. Mutta kuitenkaan mies ei ole koskaan yrittänyt löytää tuota yhteyttä. Oletko varma, ettet syytä miestäsi?
Olin epäselvä. En syytä siitä, ettei sitä luonnostaan ole (joidenkin kanssa yhteys vain on heti). Mutta kyllä vähän syytän siitä, ettei hän ole edes yrittänyt. Toisaalta voihan olla, ettei hän ehkä ymmärrä, että sellaista voi ollakaan. Mutta olisi nyt voinut edes jotain kiinnostusta osoittaa minun avauksiani ja ajatuksiani kohtaan.
Nyt on IHAN pakko kysyä että mssä mielenhäiriössä sinä haksahdit mieheen jonka kanssa sulla ei ole henkistä yhteyttä? Oisko kannattanu miettiä tätä asiaa? Ei se ole miehen vika että olet vääränlaisen miehen kanssa vaan ihan omasi.Lika barn leka bäst.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottavia kommentteja saat. Mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin nyt miettiä, mistä nuo omat tunteesi johtuvat? Kirjoitat todella isoja asioita, joissa arvostat miestäsi, joten ei kuulosta, että mies olisi tässä se syy yksinäisyyden tunteellesi, vaan ongelma on jossain toisaalla. Joten kysynkin, miten voit ap? Olethan muistanut huolehtia itsestäsi?
Olet aivan oikeassa, kiitos kommentistasi.
Olen kokenut kovia lapsuudessani ja nuoruudessani ja oma äitiyteni (ja vaimona oleminen) on hankalaa. Ja en luota ihmisiin. Yritän olla vähemmän ankara itseäni kohtaan mutta yllätän itseni aina halveksimasta itseäni. Luulen,etten tarvitse ystäviä, mutta ehkä se helpottaisi avioelämää, kun miehen ei tarvitsisi olla kaikkea.
Ap
Suosittelen sulle terapiaa jottei lapsuutesi ja nuoruutesi pilaisi loppuelämääsi. Turvallinen ja luotettava parisuhde antais sulle mahiksen itse käsitellä noita mutta nyt et siihen kykene, koska sulla ei ole sellaista parisuhdetta ja miestä joka oikealla tavalla osais sua tukea. Itse tuossa tilanteessa joskus olleena voin todeta että turvallisuus on se avainsana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Lisäksi menneisyydessä paljon vääryyksiä miehen taholta, joista en oikein pääse yli, kun niitä ei ole koskaan käsitelty. Henkistä yhteyttä ei ole ollut koskaan. Ei se ole miehen syy. Ollaan jotenkin tosi erilaisia siinä mielessä. Silti koen, että mies ei ole oikein koskaan yrittänytkään löytää tuota yhteyttä. En tiedä...
Henkistä yhteyttä ei ole koskaan ollut ja se ei ole miehen syy. Mutta kuitenkaan mies ei ole koskaan yrittänyt löytää tuota yhteyttä. Oletko varma, ettet syytä miestäsi?
Olin epäselvä. En syytä siitä, ettei sitä luonnostaan ole (joidenkin kanssa yhteys vain on heti). Mutta kyllä vähän syytän siitä, ettei hän ole edes yrittänyt. Toisaalta voihan olla, ettei hän ehkä ymmärrä, että sellaista voi ollakaan. Mutta olisi nyt voinut edes jotain kiinnostusta osoittaa minun avauksiani ja ajatuksiani kohtaan.
Nyt on IHAN pakko kysyä että mssä mielenhäiriössä sinä haksahdit mieheen jonka kanssa sulla ei ole henkistä yhteyttä? Oisko kannattanu miettiä tätä asiaa? Ei se ole miehen vika että olet vääränlaisen miehen kanssa vaan ihan omasi.Lika barn leka bäst.
No sitä sopiikin kysyä. Ja olen kysynytkin. Olin kokematon ja epätoivoinen. Ehkä enemmänkin pitäisi kysyä, miksi jatkoin. Joskus vieläkin kysyn, miksi vieläkin jatkan. Mutta nyt vaakakupissa on jo himpun verran enemmän asioita jatkamisen puolella. Tai siinä se keikkuu vaihtelevasti. En tiedä. Siksi kai tähän avaukseen tartuinkin, jos vaikka jotain oivaltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä ollaan, paitsi kirjoittamasi perusteella teillä on vielä paljon paremmin asiat kuin meillä. Meillä ollaan henkisesti niin kaukana, ettei huumorintaju oikein osu - tai osuu se silloin kun sitä on, mies on jäyhä ja melko tosikko, ja minä olen hervoton hekottaja mutta en vitsinkertoja. Henkisestä etäisyydestä johtuen myös fyysinen läheisyys / vetovoima on kadonnut jo vuosia sitten ja nukummekin eri huoneissa. Minulle on hyvin tärkeää kokea sielujen sympatiaa ja saada ymmärrystä ja henkistä lohtua. Sen puute saa minut tuntemaan itseni näkymättömäksi, hukkaan itseni. Tässä vaiheessa elämää ei kellään ole oikein aikaa perheen ulkopuolella, varsinkaan, jos on jäänyt sivuun kavereista jo aiemmin. Jos mulla olisi läheinen ystäväpiiri, en surisi tätä parisuhteet onttoutta varmastikaan yhtään näin paljon kuin nyt teen. Eli, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kannattaa varmaan panostaa muihin ihmissuhteisiin ja antaa toimivan perhe-elämän mennä omalla painollaan, ilman sitä "vuosisadan rakkaustarina-tunnetta".
Ihanaa, että tulit tänne hakemaan sympatioita miehen syyllistämiselle. Otat tietenkin eron siitä siasta! Miten voikin olla noin itsekäs mies, ettei ole sinun sielunkumppanisi! Kaikki on miehen syytä, sinä olet viaton. Voimia!