Siis onko koko Handmaid's Talen ydin siinä, että naisen tärkein asia elämässä on lapsi?

Alussa päähenkilö luuli miehensä kuolleen.

Sarjassa ihmiset ovat valmiita mihin vain, että saataisiin syntymään lisää lapsia. Todellisuudessa länsimaissa on tapahtumassa sama syntyvyyden romahdus, ja ketään ei kiinnosta. Dystopiana sarja ei ole kovin osuva.

Ei ole. Katso vielä muutama jakso ja jos ei todellakaan ala pointti avautumaan niin unohda koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Katso vielä muutama jakso ja jos ei todellakaan ala pointti avautumaan niin unohda koko juttu.

No onko pointiksi yritetty sitten vääntää sitä naisten orjuuttamista? Ei ainakaan ekan jakson perusteella ihan toimi, kun korostetaan niin paljon sitä, että tässä on nyt omilla aivoillaan ajatteleva nainen, joka aikoo rikkoa systeemin, koska hänellä on lapsi jonka hän haluaa löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Katso vielä muutama jakso ja jos ei todellakaan ala pointti avautumaan niin unohda koko juttu.

No onko pointiksi yritetty sitten vääntää sitä naisten orjuuttamista? Ei ainakaan ekan jakson perusteella ihan toimi, kun korostetaan niin paljon sitä, että tässä on nyt omilla aivoillaan ajatteleva nainen, joka aikoo rikkoa systeemin, koska hänellä on lapsi jonka hän haluaa löytää.

Huoh. Ekan jakson perusteella et voi tietää sarjan pointtia. Päähenkilö on myös ristiriitainen hahmo. Tarinassa luodaan tietynlainen maailma ja yhteiskunta ja kuvataan, miten se vaikuttaa ihmisten toimintaan. Ei ole pakko katsoa.

Ei ole ap. Vaan se että yhteiskunta jatkuu vain lasten avulla ja miehille on tärkeää näyttää hedelmällisyytensä.Noiden miesten mielestä nainen on vain väline, jota käytetään lisääntymiseen ja oman hedelmällisyyden näyttämiseen.Muuta arvoa ei  naisella (poislukien ne lisääntymiskyvyttömät eliittirouvat, joiden arvo on heidän tuomassaan omaisuudessa/verkostoissa) tuossa sarjan kuvaamassa yhteiskunnassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Nainen vähät välittää miehensä kohtalosta, mutta ajatus lapsesta on ainut asia joka pitää hänet järjissään. Olen todella pettynyt... Jotenkin niin tylsä tämä alkuasetelma. Olen yhden jakson katsonut, ja tämä olikin siis jokin tarina naarasleijonaäidistä ja jostain ehtymättömästä äidinrakkaudesta?

Se on aika moniulotteinen ja monimutkainen tarina näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta. Ei siitä olisi mitään iloa sinulle, jos tässä nyt selittäisin siitä kaiken etukäteen auki. Lyhyt versio: ei ole ehkä sinulle sopiva sarja.

Mielestäni siinä on kyse ihmisen hirveydestä. Kuinka kauheita asioita voidaan toisille tehdä jonkun ismin varjolla. Katso lisää jaksoja ja tee oma analyysi. Minä en nähnyt sitä minään leijonaäiti-juttuna.

Ei vaan patriarkaalisessa yhteisössä naisessa tärkeintä on äitiys.

Kannattaa katsoa se vanha elokuvaversio. Itsekkin yritin tuota sarjaa, mutta parin jakson jälkeen ei millään auennut. Elokuvan sen sijaan tajusin heti alusta asti.

Sarjan (ja alkuperäisen kirjan) pointti on se, että ihmisoikeudet voidaan ottaa pois keltä tahansa, milloin tahansa. Nämä orjattaret ovat olleet korkeakoulutettuja naisia, joilla on ollut omat perheet, omat lapset, aviomies, rahaa jne. Nyt heillä ei ole edes omaa nimeä.

Meille ihmisille on kovin tyypillistä ajatella, että jos olet köyhä niin se on ihan oma vikasi, mitäs et ole opiskellut, jokainenhan voi valita itse puolisonsa ja elämäntilanteensa jne. Mutta sarjassa olevat asiat tulevat kaikki oikeasta elämästä. Ihan amerikassakin on lahkoja, joissa lahkon johtaja on ainoa joka saa siittää lapsia. Ja kaikkien naisten on alistuttava tähän. Ei ole mikään keksitty juttu siis.

Sarjassa on kyse yhteiskunnan rakenteista, ei yksilöistä. Tai yksilöiden kohtalot tietysti pääosassa, mutta arvostellaan yleisiä asenteita.

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen vähät välittää miehensä kohtalosta, mutta ajatus lapsesta on ainut asia joka pitää hänet järjissään. Olen todella pettynyt... Jotenkin niin tylsä tämä alkuasetelma. Olen yhden jakson katsonut, ja tämä olikin siis jokin tarina naarasleijonaäidistä ja jostain ehtymättömästä äidinrakkaudesta?

Se on aika moniulotteinen ja monimutkainen tarina näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta. Ei siitä olisi mitään iloa sinulle, jos tässä nyt selittäisin siitä kaiken etukäteen auki. Lyhyt versio: ei ole ehkä sinulle sopiva sarja.

En ole katsonut sarjaa mutta kirjassa oli mielestäni kantavina teemoina ensinnäkin se että totalitarismeissa hyvin harvalla riittää rohkeutta elää arvojensa mukaisesti vaan totalitarismi nimenomaan mahdollistuu sillä että suurin osa yksilöistä valitsee nk. helpon tien vaikka joutuukin sen vuoksi elämään tavalla joka sotii heidän arvojaan vastaan.

Toisekseen, eliitti tekee mitä lystää ja tarkkoja sääntöjä pidetään yllä että saadaan rahvas pysymään ruodussa. Eliitillä on omat piirinsä joissa eletään säännöistä piittaamatta mutta rivimiehiä uhrataan silmää räpäyttämättä jotta virallinen kuva säilyy halutunkaltaisena.

Kolmas, ehkä vähän positiivisempi, että aina löytyy järjestelmän ulkopuolisia rakenteita joilla saadaan epävirallista tietoa asioista ja verkostoja jotka mahdollistavat toimimisen järjestelmää vastaan.

Atwood on kai tunnettu feminismistään mutta tämä kirja oli mielestäni enemmän totalitaarisia kuin patriarkaalisia järjestelmiä analysoiva kirja.

Sarjahan on dystopia. Meillä kaikilla on oma käsitys siitä mitä se voisi olla. Mutta jo tällä hetkellä näyttää siltä, että yhä useampi laji on kuolemassa sukupuuttoon maapallolla. Ja ihminen on laji siinä missä eläinkin, joten ymmärrän hyvin, että sukupuuttoon viittaava teema on käytössä dystopia kuvauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Alussa päähenkilö luuli miehensä kuolleen.

Ja sitten kuitenkin rakastui toiseen mieheen tietäen aviomiehensä olevan hengissä. No, joskus sitä vaan käy niin.

Kannattaa lukea kirja.

Ei. Eikö ainakin kirjan ydinteema ole dystopian muodostuminen, ja toisaalta 70-80-luvun Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen ilmapiirin kuvaaminen (jotkut feministiset tahot liittoutuivat silloin oikeasti uskonnollisten fundamentalistien kanssa).

Tosin, se, että ne Vaimot haluaa lapsen millä hinnalla hyvänsä ja tuossa järjestelmässä on aina tuntunut minusta epäuskottavalta.