Te, jotka haluatte jakaa menot tulojen suhteessa

Oikein menee, sinä miehenä maksat.

En itse kyllä pitkään kattelisi tuollaista töistä vieroksujaa. Nyt kehotat naista ryhdistäytymään.

Olisiko vastaus sama, jos kyseessä olis mies joka makaisi sohvalla=?

Kun meillä mies oli useamman vuoden työtön (tai no välillä opiskeli tai lyhyitä keikkahommia) niin kyllä ne menot jaettiin ihan molempien kesken. Tottakai enemmän tienaavana maksoin suurempaa osuutta, mutta kyllä miehen tuista osa meni asumiseen, vuokraan ym. yleishyödylliseen. Tottakai osuudet oli huomioitu myös siten, että hänen tuistaan jäi aina myös jotain "omaan käyttöön". Kun sitten mies pääsi töihin ja itse jäin äitiyslomalle/hoitovapaalle, kääntyi tilanne toisinpäin ja siten tasapainotti tilannetta. Itsehän olin hoitovapaalla huomattavasti lyhyemmän ajan, mitä mies aikanaan työttömänä muttei se harmita eikä tässä niin tarkkaan päiviä ole laskettu :D

Eihän sitä kaikki työttömyydelleen mitään voi, mutta kyllä ainakin minua "helpotti" suuresti miehen aito pyrkimys saada mitä töitä tahansa. Siivelläeläjää en olisi kovin kauaa jaksanut katsella...

Minkä ikäiset on lapset?

Minulla oli tuo tilanne miehen kanssa. Palkkani ei tosin noin suuri ollut, mutta 1400-1900e/kk. Hänellä jäi tt-tuesta vuokran jälkeen käteen n. 400e.

Aina tukien tullessa lähti kaupoille, osti itselleen kaikkea roinaa ja uusia vaatteita koko rahalla. Sitten minun piti maksaa kummankin ruuat ja eläminen.

Olen aina ollut sitä mieltä, että se maksaa kummalla on rahaa, kun yhdessä eletään. Toiminut aina hyvin edellisissä suhteissa, enkä ajatellut että noin voisi edes käydä.

Miestä en heittänyt pihalle, koska oli tärkeä ajattelemattomasta ja itsekkäästä käytöksestä huolimatta.

Monet riidat aiheesta käytiin, lopulta tajusi vähän kohtuullistaa menojaan.

Jäin itsekin hetki sitten työttömäksi, nyt menee 50/50 menot.

Menot jaetaan tulojen suhteessa silloin, kun molemmat ovat sitoutuneet tekemään parhaansa niiden tulojen hankkimiseksi. Jos toinen päättää heittäytyä toimettomaksi ilman toisen hyväksyntää, niin ei sellaisen puolesta kenenkään mitään tarvi maksaa. Nainen pihalle vaan, ehkä työt maistuu sen jälkeen. On eri asia, jos ei vain löydy työtä, vaikka kaikkensa yrittää.

Unohtui sanoa, että nyt on kolmas vuosi menossa tätä samaa kuviota. Tuntuu, että työttömyys, vaikkakin vapaaehtoinen, on hieman masentanut vaimoa. Toisaalta hän voi toteuttaa itseään ja se hyvä asia.

AP

Ihan sama kumpi tuollaisessa kuviossa on mies js kumpi nainen, jos toista ei työnteko huvita niin sitten kyllä hänellä ei ole myöskään yhtään huvirahaa. Ts. koko tuet menee ruokaan ja asumiseen. Ehkä jonkun 50€/kk voi hänelle jättää.

500 on suunnilleen aikuisen toimeentulotuki asumis- ja lääkäri/lääkekulujen jälkeen. Ehkä sä voit asumisen tarjota, sitten maksaa tuosta rahastaan ruokansa ja muut menonsa....alkaa se töiden löytyminenkin kiinnostaa.

Kyllä se alkaa ottamaan päähän, kun vain toinen kerryttää yhteistä varallisuutta. Jos olisi molemmat töissä, olisi mahdollista muuttaa isompaan asuntoon, käydä lomilla tai tehdä jotain kivaa. Nyt säästöön jää vain vähän.

Jos kyseessä ei ole masennus, josta YRITETÄÄN päästä yli tai muu terveydellinen syy niin pihalle vain. Tietysti jos teillä on lapsia joita hän hoitaa kotona niin se muuttaisi asiaa.

Meillä oli aikanaan sama juttu, vaimo ei halunnut töihin eikä edes yrittänyt. Ensin ehdotin että tehdään avioehto. Ei siihen suostunut niin otin eron. Kalliksi tuli mutta nyt on parempi olla kun loinen on poissa.

Meillä mies tienaa suurimman osan tuloista. Itse olen puolikkaalla eläkkeellä sairauden takia (ei masennus tms). Miehelleni on ok elättää perhettämme mutta minä häpeän sitä etten maksa osuuttani.

Yritän kyllä kivuista huolimatta tehdä niin paljon kotitöitä kuin mahdollista ja näin hoitaa oman osuuteni. Tällähetkellä kerään voimia jos pystyisin tekemään vaikka parin kuukauden työjakson ja saisimme siitä vähän lisää rahaa. Varsinaista puutetta ei ole, vain se että tietenkin mun on hoidettava osuuteni

Normimeininki. Miehen tulot ovat yhteisiä ja naisen tulot  hänen omaa shoppailurahaa. Ota tai jätä.

Porvoossa taidatte asua, mutta itse olisin tuossa tilanteessa jo eronnut. Tosin en usko, että olisin sellaiseen koskaan joutunutkaan, koska yritteliäisyys ja työnteko olivat ratkaisevia arvoja elämänkumppanissani. Jos hän yhtäkkiä olisi muuttunut tuollaiseksi niin se olisi edellyttänyt sairastumista masennukseen tai jotain. Silloin haetaan apua.

Meillä ei myöskään jaeta kuluja tulojen suhteessa vaan tasan. En edes tiedä puolisoni tuloja eikä hän minun.

ReiluPeli kirjoitti:

Meillä oli aikanaan sama juttu, vaimo ei halunnut töihin eikä edes yrittänyt. Ensin ehdotin että tehdään avioehto. Ei siihen suostunut niin otin eron. Kalliksi tuli mutta nyt on parempi olla kun loinen on poissa.

Tämän vuoksi avioehto on syytä tehdä samassa yhteydessä kun mennään naimisiin. Jos silloin ei suostu avioehtoon, ei mennä naimisiin.

Avioehto on. t. N48

Itse olen ajatellut niin, että silloin kun ollaan ja asutaan yhdessä, ei ole enää mun rahoja ja sun rahoja vaan on meidän rahat. Tietysti se on törkeää, jos toinen työttömänä käyttää omat vähät rahansa omiin menoihinsa ja olettaa että puoliso maksaa kaiken muun. Myöskään se ei ole oikein, että työssäkäyvä päättää mihin toinen rahat käyttää/antaa vain vähän käyttörahaa per kk, koska kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset eikä mitkään teinit joille täytyy antaa viikkorahaa. Taloudellista väkivaltaa voi olla se, että toisen rahankäyttöä hallinnoidaan, mutta toisaalta myös se että toinen vastentahtoisesti joutuu kustantamaan kaiken. 

Eli tilanne itseäni ärsyttäisi, mutta olisin valmis tukemaan puolisoani rahallisesti tarvittaessa. Voisin pitkittyneessä tilanteessa ajatella toisinkin. Ei ole mikään mustavalkoinen asia tämä, ja tämäkin on kiinni siitä mihin itse vetää rajansa.