Jos on rakkautta, tuntuuko elämä silloin paremmalta?

Ei se muuta mitään, jos päättää vaihtaa miestä. Pitää rakastua. Itselläni oli täysin kuollut liitto myös. Ihastuin ja rakastuin ja erosin avioliitosta. Tällaista onnea ei ole ennen ollut. Elämä on ihanaa oikean ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ihmisen kanssa jota en enää rakasta ja arki tuntuu todella ankealta. Tuntuuko se ankealta siksi, kun ei ole ketään jota rakastaa, ei ketään jonka kanssa jutella ja nauraa, olla lähekkäin tai halata?

Meillä ei ole suuria riitoja (jos en satu sanomaan väärällä hetkellä jotain väärin), mutta ei meillä ole oikein mitään muutakaan. Ei puhuta mistään eikä läheisyyttä tai seksiä ole ollenkaan.

Olen miettinyt, että jos olisin sellaisen kanssa jota aidosti rakastaisin, niin tuntuisiko tavallinen arkikin silloin mukavammalta? Nyt kaikki on vain yhtä harmaata massaa.

Muuttaisiko se loppujen lopuksi mitään jos nyt yhtäkkiä päättäisinkin vaihtaa miestä?

Taatusti. Onko jo parempi kiikarissa? Jos ei, niin väriä ja vaihtelua elämään tulisi sitten seuranhausta pitkäksikin aikaa mahdollisesti. Yhtä kaikki, aina se uuden ihmisen kanssa hetken aikaa on taatusti kiinnostavampaa elää. Riippuu sitten tapauksesta, iskeekö sama kyllästyminen uudestaan vai osuuko sillä lailla kohdilleen, että kipinä säilyy pitkään, kenties loppuelämänkin. 

Sinänsä tylsä harmaa massa on vielä siedettävää. Harmillista siinä on se, että siedettävyyden vuoksi sitä saattaa mukavuussyistä jämähtää. Jos kaikki on katastrofaalisen huonoa, on helpompi lähteä ja samalla helpompi saada parempi kumppani tilalle, kun jo keskimääräinenkin pesee huonon kirkkaasti.

Olen itse miettinyt paljon sitä, että arki rakastamani ihmisen kanssa olisi varmasti ihanaa. Hän olisi väriläikkä kaikessa arjen harmaudessakin, elämän sulostuttaja ja päivieni ilo sekä öitteni himo. Kun se kipinä olisi alati läsnä, kun aina olisi mieluisaa odotettavaa ja kivaa sanottavaa ja mukavaa kuultavaa, päivästä toiseen, siinä ihan vieressä.

Yhtäkkiä miehen vaihto kuulostaa tuhoon tuomitulta.

Minä olen ollut aina onnellinen, oli mies tai ei. Sitä paitsi romanttinen rakkaus ja huuma ei kauaa kestä. Arki on arkea sen ihanankin kanssa.

Aika pahan kuuloinen liitto jos ei ole läheisyyttä. Vaihda miestä mutta en tiedä onko se niin helppoa. Itse olen sinkku ja tämä vasta onkin ankeaa.

Vain rakkaus merkitsee. Ilman sitä ei ole mitään.