Lue keskustelun säännöt.
Iskä joka ei jaksa enää
03.01.2019 |
Mistähän tätä alkaa purkamaan. Yhteiseloa takana 12vuotta, lapset 1v ja 6v. Jo toisen ollessa mahassa olin onneton, tuntuu vaan että en saa tästä parisuhteesta sitä onnea, mitä tarvitsen. Ollaan erilaisia ihmisiä.
Käytän mun kaiken työn ulkopuolelta jäävän ajan tähän perheeseen, olen läsnä ja leikin lasten kanssa suunnilleen koko ajan.
Olen alkanut epäilemään itselläni masennuksen merkkejä. Väsynyt, vittuuntunut ja innostumaton olo. Töissä siis vietän aikaa n. klo 7-15, lapset nukkuu klo 20-20.30 ja koko tämä aika on hektistä. Pahinta tässä lienee, että kotiutuessa vaimon myrtsi naamakin alkaa nakertamaan. Vaikka se varmaan johtuu osittain minun innottomuudesta. Alkaa vaan tuntumaan että joku aamu en enää jaksa nousta sängystä.
Mietin vain että onko nämä kaikki ongelmat minun väsymyksestä johtuvia ja onko ero täysin väärä ratkaisu, jos olenkin tällä hetkellä vain onneton itseni kanssa. Ja en kestä ajatusta, että lapset asuis vaikka joka toisen viikon pois minun luotani.
Taloudellisia ongelmia meillä ei ole, sinällään hauskaa että nuorempana se oli ainut asia joka aiheutti huolta :D
Ketään vastaavassa tilanteessa olevia / vastaavan selättäneitä? Mitä teitte? Liikun kohtalaisesti ja syön suhteellisen terveellisesti, niin en usko että noilla saan tätä ratkaistua. Tuli kyllä sekava vuodatus, kiitos ja anteeksi :)
Kommentit (11)
Kannattaisi mennä työterveyslääkärin juttusille. Sieltä sain itse aikoinaan apua ja vyyhti alkoi purkautua. En tiennyt sairastavani masennusta, oireeni olivat paljon samankaltaiset kuin sinulla. Lisäksi laihduin, nukuin huonosti ja itkeskelin vähän väliä milloin mistäkin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan mun mieheltä. Alkuvuosina meillä oli todella hauskaa yhdessä. Nykyään mies on todella nuiva tyyppi ja eroa mietin lähes päivittäin. Jos minä tai lapset keksitään jotain mukavaa tai hauskaa, niin mieheltä tulee heti joku kommentti, mikä pilaa ilon. Huokailee ja valittaa, on väsynyt ja aloitteeton. Jos yrittäisit huomata niitä positiivisia asioita arjessa? Kai niitä jotain on kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ottaa omaa aikaa, levätä, tehdä asioita mistä oikeesti nautit. Ja sanoa myös sille naiselles, että nyt et vaan jaksa enää olla töissä ja kotona töissä. ( lasten kanssa oleminenkin käy välillä työstä )
Kuulostaa vähän tökeröltä, kyllä se nainen tekee varmasti osansa. Omia juttuja pitää toki olla. Myös vaimolla.
Onko sinulla omia ystäviä ja/tai harrastuksia?
Onko sukulaisia, jotka vois auttaa esim lastenhoidossa ?
Lomamatka koko perheen voimin ?
Entäs laatuaika vain toisen lapsen kanssa, kun heillä ikäeroakin on ja isäkaveri lapsensa kanssa mukaan?
Kyllä pitäisi jaksaa kun on säännöllinen työaika ja "vain" kaksi lasta etkä ole yksinhuoltaja. Mättääkö jokin asia töissä ??
Mun mielestä vaimosi pitäs olla tyytyväinen kun vietät aikaa lasten kanssa eikä taloudellisia ongelmiakaan ole.
Minä ainakin olisin.
Kukaanhan ei voi tehdä toista onnelliseksi, vaan se kumpuaa sisältä päin. Itse sain sen kuvan, että vastaus löytyy jo tuosta tekstin alusta: "Jo toisen ollessa mahassa olin onneton, tuntuu vaan että en saa tästä parisuhteesta sitä onnea, mitä tarvitsen. Ollaan erilaisia ihmisiä."
En tietenkään kehota eroamaan, jos toivoa on! Mutta kysy itseltäsi nämä asiat:
Rakastatko vaimoasi, romanttisella tavalla?
Oletko valmis tekemään töitä suhteen eteen, että se muuttuisi onnellisemmaksi?
Ja tietääkö vaimosi tunteesi?
Tsemppiä, toivon että saisit olosi kohenemaan. Selvitä ensin nuo tunteet ja puhu vaimosi kanssa, että hän varmasti ymmärtää miltä sinusta tuntuu. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaapa lapset vkl hoitoon ja menkää minilomalle. Sitten sen näkee onko kipinää jäljellä. Itse olen mieheni kanssa välillä pohtinut samaa mutta se johtuu aika pitkälle siitä, että lasten kanssa on kuormittavaa. Ne vaativat/tarvitsevat niin paljon. Vapaa-aikaa myös molemmille.
Minulla ei sinänsä olen samanlaista tilannetta, että lapsia ei ole. Nyt vain sellainen erittäin tympåääntynyt vaihe elämässä, että tuntuu että tämä on vain pelkkää työtä. Mikään pienikään kiva ei piristä, kun ei jaksa. Energiat melkoisen vähissä. Reissuja on kyllä tulossa, mutta aikaisemmasta tiedän, että vaikka kuinka arjessa on tulossa mukavaa vaihtelua tai puolison kanssa reissu ja yhteistä aikaa, niin se ei sitä omaa onnellisuutta kuitenkaan purista ulos. Eikä vika ole välttämättä puolisossa.
Sitä vaan tarvitsee loputtomasti lepoa ja omaa aikaa. Oletan, että syy on omassa jaksamisessa ja siinä, että taustalla varmasti piilee jonkinasteen masennusta. Kun saa itsensä hoidettua, alkaa energiaa löytyä enemmän ja omastakin puolisosta löytyy vähän enemmän romanttisia ajatuksia. Ei kukaan jaksa aina olla vuodesta toiseen samalainen - yhtä energinen ja jaksava. Jos minä olen tällaisessa arkikuopassa väsyneenä ilman lapsia, voin vain kuvitella sitä väsymyksen ja tympääntymisen määrää, kun lapset syövät sen vähänkin ylimääräisen ajan ja energian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittakaapa lapset vkl hoitoon ja menkää minilomalle. Sitten sen näkee onko kipinää jäljellä. Itse olen mieheni kanssa välillä pohtinut samaa mutta se johtuu aika pitkälle siitä, että lasten kanssa on kuormittavaa. Ne vaativat/tarvitsevat niin paljon. Vapaa-aikaa myös molemmille.
Kaikilla ei ole paikkaa minne kaittaa lapset hoitoon. Meillä ei isovanhemmat auta edes rahalla tai hädässäkään ja maksuhoitajat ei hoida yön yli.
Nimim. 12 v ilman kahdenkeskistä reissua
Ei ap:n kaltaiset mitään omaa aikaa ole sinänsä vailla. Seksi varmaan vähentynyt odotusajasta lähtien ja kun vaimoa ei huvita ja jaksamista ei riitä, niin miestähän se masentaa ja vaimo on myrtsi ja pahis tässä yhtälössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä AP:lle, vaimolle ja perheelle kuuluu?
Sun pitää ottaa omaa aikaa, levätä, tehdä asioita mistä oikeesti nautit. Ja sanoa myös sille naiselles, että nyt et vaan jaksa enää olla töissä ja kotona töissä. ( lasten kanssa oleminenkin käy välillä työstä )