Lue keskustelun säännöt.
"Pakotettu yksisuhteisuus", kysymys naisille
03.01.2019 |
Kuuntelin keskustelua "kulttuurisesti pakotetusta yksisuhteisuudesta". Kanadalaispsykologi Pe terson väittää sen olevan ratkaisu massam urhiin joita El liot Ro dgerin tyyppiset "in cel-miehet" tekevät. Jos monisuhteisuuteen aletaan suhtautua entistä torjuvammin kulttuurissa, naiset eivät pyri suhteisiin vain niiden attraktiivisten miesten kanssa (=monta naista per yksi vetävä mies), vaan epäattraktiivisetkin miehet alkaisivat saada kukin naisen.
Pete rsonin keskustelukumppani Joe Ro gan sanoi pitävänsä väitettä älyttömänä, koska jos naiset eivät saisi miestä joka on heille attraktiivinen, miksi he kelpuuttaisivat miehen joka on heille epäattraktiivinen? Ro gan on mielestäni oikeassa ja ainakin minuun ja kavereihini hänen logiikkansa pätee.
Vai onko naisia jotka menisivät mielummin suhteeseen epäattraktiivisen miehen kanssa kuin olisivat yksin kokonaan?
Kommentit (6)
katse vain venäjälle. Siellä perus ukoilla mallit kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
katse vain venäjälle. Siellä perus ukoilla mallit kainalossa.
Siellä miesten edelleen odotetaan elättävän naisensa. Se ei joka suomiukolta kylläkään onnistu.
Mä en tyytyisi, jos ei juuri sopivaa olisi löytynyt, olen tehnyt sen virheen aiemmin. Parisuhteesta on aina vaivaa, ja jos sen haluaa antavan enemmän kuin ottavan, kumppanin on syytä olla just eikä melkein. Ja huom, tällä en tarkoita jykeväleukaista lentäjälääkärikalsarimallia.
Nuorempana aloin suhteisiin ei-niin-kiinnostavien miesten kanssa, kun ei ollut parempiakaan ehdokkaita ja luulin, että parisuhde on jokin pakollinen päämäärä. Nyt nipin napin kolmekymppisenä olen mieluummin yksin, että edes katsahda epäviehättäviä toista kertaa. Parisuhteessa menettää aina osan vapaudestaan, joten sellaiseen ei kannata lähteä ihmisen kanssa, josta ei saa sellaista oloa, että se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
niiden attraktiivisten miesten kanssa (=monta naista per yksi vetävä mies), vaan epäattraktiivisetkin miehet
Buahahhhh hhahahahhhahhaaaaaaa!!!
Mielenkiintoinen kysymys. Veikkaan, että ihminen vaistomaisesti mukauttaa vaatimuksiaan tarjonnan mukaan. Toisin sanoen: Jos tarjolla on paljon hyviä miehiä, "ihan ok" -mies ei kelpaa. Jos taas tarjolla on vain muutamia hyviä miehiä, "ihan ok" -mies alkaa näyttää ihan mukiinmenevältä kumppaniehdokkaalta.
Toki tässäkin (toivottavasti) tulee raja vastaan. Jos miehestä on selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä, nainen on todennäköisesti mieluummin yksin, ellei sitten kärsi pahemmanlaatuisesta läheisriippuvaisuudesta.
Näissä tämänkaltaisissa kysymyksenasetteluissa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: Oletus siitä, että kaikki naiset kokisivat samat miehet parhaimmiksi partnereiksi. Joskus luolamiesaikoina oli kenties odotettua, että kaikki naiset halusivat vahvimman ja miehekkäimmän miehen siitettäväksi. Nykyään maailma on kuitenkin niin kompleksinen, että miehen ns. arvo voidaan mitata muillakin tavoin kuin pelkästään hänen fyysisellä vahvuudellaan ja statuksellaan. Nainen saattaa esimerkiksi viehättyä miehessä siitä, että miehellä on hauskat jutut ja hän on huomaavainen naista kohtaan.
Se miesten kunnioittama ja ihailema alfauros ei siis välttämättä ole kaikkien naisten unelma. Itse ainakin arvostan miehessä enemmän tunneälyä ja sitoutumiskykyä kuin testosteroninlemuista taistelija-asennetta. En koe nykyelämässä hyötyväni machon seurasta millään tavalla.