Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys kalvaa välillä tosi paljon
02.01.2019 |
Nuoruudesta ei ole jäänyt pysyviä ystäviä elämään ja opiskelujen kautta kaverisuhteita ei myöskään ole muodostunut. Tiedän olevani itse siitä vastuussa ja syytänkin yksinäisyydestä vain itseäni. Lukiossa masennuin ja eristäydyin muista tarkoituksella. Nyt 25-vuotiaana kaipaisin entisiä kavereita, joihin ei ole ollut mitään yhteyttä lähes 10 vuoteen. Minäkuvani on niin vääristynyt etten koe kenenkään haluavan seuraani enkä uskalla tutustua sen paremmin uusiin ihmisiin.
Pari hyvää kaveria löytyy, joihin yritän pikkuhiljaa muodostaa syvempää suhdetta. Poikaystävä on silti tärkein ja läheisin ihminen minulle. Miten päästä eroon tästä haikeasta yksinäisyyden tunteesta, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin? Perhe löytyy, ne pari kaveria ja poikaystävä, mutta yksinäisyys kalvaa silti.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Opettele vaikka ensin ajattelemaan, että sulla on aikuiseksi ihmiseksi ihan normaali määrä ihmissuhteita. Montako kaveria sä tarvitsisit, jotta et olisi yksinäinen? Viisi, kymmenen, kaksikymmentä?
Tämä oli hyvä vinkki. Mulle riittäisi se, että edes toinen kavereista olisi aidosti kiinnostunut kyselemään multa kuulumisia. Tuntuu, että se olen aina minä, joka ottaa yhteyttä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele vaikka ensin ajattelemaan, että sulla on aikuiseksi ihmiseksi ihan normaali määrä ihmissuhteita. Montako kaveria sä tarvitsisit, jotta et olisi yksinäinen? Viisi, kymmenen, kaksikymmentä?