En ymmärrä työkaverini käytöstä...
Se soitti aamukahvipöydässä aikuiselle pojalleen aamuherätyksen ja sanoi: "Nouse nyt Niko-Petteri aamupalalle!" - en voinut hillitä itseäni, vaan aloin nauramaan hysteerisesti ajatuksesta vetelehtivästä aikamiehestä ja nyt työkaveri on loukkaantunut minulle moisesta...
Kommentit (20)
Jotkut mammat paapoo hieman liikaa aikuisia poikiaan. Entinen työkaveri asui samassa kerrostalossa kuin poikansa. Joka aamu, kun mamma itse lähti töihin, kävi tuijottamassa poikansa ikkunoita niska vääränä. Ja jos pojan ikkunoista ei näkynyt valoa, niin mamma teki pojalle puhelun, että herääpäs nyt töihin. Voi luoja! :D Ja mamma kehtasi vielä töissä ääneen kertoa tästä tavastaan.
Tsempit vaan miniälle! :D
Ei kuulu vettujakaan työkaverille naureskella kenenkään yksityis- tai kotiasiat.
Et ole fiksu vaan ilkeilijä.
Minäkin kyylään työkavereitteni puheluita. Ihan nurkan takana kyyryssä ja sitten juoksen vauvapalstalle ällistelemään. Vähän kun laitan värikynää tarinaani, niin jovain on tärkeä olo koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut mammat paapoo hieman liikaa aikuisia poikiaan. Entinen työkaveri asui samassa kerrostalossa kuin poikansa. Joka aamu, kun mamma itse lähti töihin, kävi tuijottamassa poikansa ikkunoita niska vääränä. Ja jos pojan ikkunoista ei näkynyt valoa, niin mamma teki pojalle puhelun, että herääpäs nyt töihin. Voi luoja! :D Ja mamma kehtasi vielä töissä ääneen kertoa tästä tavastaan.
Tsempit vaan miniälle! :D
"teki puhelun"? Sanooko joku oikeasti näin?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut mammat paapoo hieman liikaa aikuisia poikiaan. Entinen työkaveri asui samassa kerrostalossa kuin poikansa. Joka aamu, kun mamma itse lähti töihin, kävi tuijottamassa poikansa ikkunoita niska vääränä. Ja jos pojan ikkunoista ei näkynyt valoa, niin mamma teki pojalle puhelun, että herääpäs nyt töihin. Voi luoja! :D Ja mamma kehtasi vielä töissä ääneen kertoa tästä tavastaan.
Tsempit vaan miniälle! :D
Moni poika kärsii masennuksesta ja äitiparat yrittää boostata päivä kerrallaan jaksamaan, peläten samalla että joku kerta valo ei sytykään pojan ikkunaan vaikka kuinka kauan tuijottaisi.
Mihin nykyihmisistä on kadinnut empatia ja toisen ymmärrus? Ollaan kylmiä päänaukojia eikä osata ajatella syvemmin asioita. Tokko ne huolesta puolikuoliaat ressukka-äidit huvikseen pakkasessa nakkelee kiviä aikapoikiensa ikkunoihin.
Niin. Ei tietenkään voi olla myös oikeasti esim. mielenterveysongelmia ja sitä myötä haasteita elämänhallinnassa? Paskankos väliä vaikka oisikin – eihän äidin kuulu korvaansa lotkauttaa sen jälkeen, kun paapero täyttää 18?
Yllättävän monella aikuisella on mielenterveys ongelmia ja vaikea jaksaa yhä haastavammassa arjessa ja oravanpyörässä. Myös yksinäisyys kaataa hyviä ihmisiä ennen aikojaan masennuksen ojaan.
Onnekkaita ne joilla välittävä vanhempi, yleensä heillä paremmat mahkut päästä takaisin satulaan.
Kunnioitan rakastavia ja välittäviä vanhempia jotka ymmärtävät ettei vanhemmuus pääty koskaan, ei varsinkaan silloin kun lapsi (aikuinenkin) on selkeästi tukea vailla.
Vierailija kirjoitti:
Se soitti aamukahvipöydässä aikuiselle pojalleen aamuherätyksen ja sanoi: "Nouse nyt Niko-Petteri aamupalalle!" - en voinut hillitä itseäni, vaan aloin nauramaan hysteerisesti ajatuksesta vetelehtivästä aikamiehestä ja nyt työkaveri on loukkaantunut minulle moisesta...
Siinä oikein malliesimerkki ärsyttävästä työ"kaverista".
Kasva aikuiseksi ja keskity työhösi.
Ihmeellisintä on se, että aina löytyy työkavereita jotka ruotivat toistensa elämää selän takana.
Taas yksi nainen joka luulee, että kaikki miehet on alfoja Teemu Selänteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut mammat paapoo hieman liikaa aikuisia poikiaan. Entinen työkaveri asui samassa kerrostalossa kuin poikansa. Joka aamu, kun mamma itse lähti töihin, kävi tuijottamassa poikansa ikkunoita niska vääränä. Ja jos pojan ikkunoista ei näkynyt valoa, niin mamma teki pojalle puhelun, että herääpäs nyt töihin. Voi luoja! :D Ja mamma kehtasi vielä töissä ääneen kertoa tästä tavastaan.
Tsempit vaan miniälle! :DMoni poika kärsii masennuksesta ja äitiparat yrittää boostata päivä kerrallaan jaksamaan, peläten samalla että joku kerta valo ei sytykään pojan ikkunaan vaikka kuinka kauan tuijottaisi.
Mihin nykyihmisistä on kadinnut empatia ja toisen ymmärrus? Ollaan kylmiä päänaukojia eikä osata ajatella syvemmin asioita. Tokko ne huolesta puolikuoliaat ressukka-äidit huvikseen pakkasessa nakkelee kiviä aikapoikiensa ikkunoihin.
:O
Mulle tuli mieleen, että poika on esim. lähdössä matkalle ja pyytänyt äitiään varmistamaan aamuherätyksen...
Itsellä ei ole lapsia mutta teen tuollaisia soittoja terveysongelmaiselle. Jos olisit kollegani ja nauraisit asialle niin kahden kesken pamauttaisin naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen, että poika on esim. lähdössä matkalle ja pyytänyt äitiään varmistamaan aamuherätyksen...
🏝️🏜️🏔️🏞️
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisintä on se, että aina löytyy työkavereita jotka ruotivat toistensa elämää selän takana.
Jotkut jopa nettien valtakunnallisesti suosituilla, avoimilla keskustelupalstoilla.
No toisaalta et ole varmaan tietoinen taustoista, pojallahan (myös aikuisella) voi olla uniongelmia ja sitä kautta heräämisen kanssa ongelmia tai vaikka mielenterveysongelmia, jolloin ihminen voi tarvita muilta ihmisiltä tukea mm. univalverytmin säätelyssä. En sinuna nauraisi, jollen asiasta tiedä sen enempää.