Tulen kohta hulluksi!! Olenko epänormaali, kun
Sattuu päähän ja ottaa hermoon KAIKKI äänet! Ja ihmiset! Ja sen puoleen kyllä eläimetkin! En jaksa ketään!!
Oonko ihan sairas, kun janoan ja kaipaan vain saada olla yksin ja hiljaisuudessa!! Mun läheiset veetuilee mulle tästä, oon kuulemma itsekäs, kun en vaan jaksa ja pysty olemaan sosiaalinen ja pakenen vaikka kellariin hetkeksi, että vaan saisin olla yksin edes hetken joskus.
Eivät voi käsittää, kun koitan kertoa, ettei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, en vaan jaksa yhtään ärsykettä enää, en yhtään tyhjänpäiväistä puhetta, musiikkia, rapinaa, kopinaa, yskäisyä.. Tuntuu, että jokainen ääni repii jotain mun päässä. Oonko ihan hullu?
Kommentit (16)
Olet hullu, mutta onneksi sinulla on puolimiljoonaa kohtalotoveria Suomessa.
Mene metsään tai oikeestaan jäälle( jos kestää) siellä ei tyynenä päivänä kuulu mitään. Ellei typerä lentokone mene yli.
Vierailija kirjoitti:
Et ole hullu, vaan introvertti. Muiden seurassa oleminen ja ympäristön ärsykkeet vievät energiaa ja tarvitset päivittäin omaa hiljaista, rauhallista aikaa palautuaksesi. Tällaisia me ollaan, jos ei nyt ihan puolet ihmisistä niin helvetin iso osa kuitenkin.
Kiitos. Mutta mä en ole aina tällainen. Olen aina kyllä viihtynyt yksin, mutta ei mulla ole näin hirveetä tarvetta sille ollut ikinä, näin tuskasta oloa sen vuoksi. Persoonallisuustestien mukaan olen vähän enemmän exstrovertin puolella, kuin introvertin. Olen yleensä puhelias ja sosiaalinen. Tätä hirvittävää tilaa on kestänyt nyt jonkin aikaa, ehkä pari viikkoa, tää ei oo mun normitila!
Vierailija kirjoitti:
Tai misofonia?
Googletin ja joo tää mulla ihan satavarmasti on! Tuun välillä niin vihaiseksi, että voisin tehdä pahoja asioita, jotta saisin vaan olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Mutta miten tää voi yhtäkkiä olla näin voimakasta? En oo ennen ollu näin herkkä äänille ja kaikelle. En löytänyt ton puhkeamisen syytä, voiko se tulla yhtäkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Mene metsään tai oikeestaan jäälle( jos kestää) siellä ei tyynenä päivänä kuulu mitään. Ellei typerä lentokone mene yli.
Jäätä ei oo lähellä, mutta metsässä koitan ehtiä käymään päivittäin, se on hermolepoa. Völillä vaan niin väsynyt kaikesta, ettei jaksa sinnekään paeta.
Ja lisäksi mulla on alkanu olemaan sydämentykytyksiä ja hengenahdostusta. Nytkin tuntuu kuin elefantti istuis rintakehällä, tykyttää ja ahistaa ja sattuu silleen tukahduttavasti leukaperiin ja käsivarsiin asti. Ja väsyttää niin että itkettää..
Tää on eka hetki moneen päivään just nyt, kun kaikki on poissa.
Pitäskö käydä ensiavussa kuitenkin tai edes soittaa sinne terveyslinjalle?
Tai soita ambulanssi niin tulevat kattomaan kotio mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö käydä ensiavussa kuitenkin tai edes soittaa sinne terveyslinjalle?
Ja sanoa mitä? Että väsyttää ja ahistaa ihan normi elämä ja siihen kuuluvat äänet ja ärsykkeet?
Korvien välissä vikaa, sanoisivat, niinkuin noi mun läheisetkin. Ihan turhaan tämmösiä valitan, mitä ne missään päivystyksessä tämmöselle voi? Enkä muutenkaan kehtaa Jouluna ketään häiritä tämmösellä.
Kuormittavia ajanjaksoja on meidän jokaisen elämässä (etenkin näin joulun aikaan...). Ei niiden perusteella kannata mitään syvällisempiä analyysejä tehdä yhtään mistään. Panosta stressinhallintaan, elämäntapojesi säännöllisyyteen ja siihen että saat päivittäin edes hetken hengähdysaikaa (mieluiten ulkona), niin olet jo paremmalla tiellä. Kannattaa myös välttää kofeiinia, nikotiinia, alkoholia ja muita keskushermostoon vaikuttavia aineita. Ja lakkaa murehtimasta omaa murhehtimistasi, siinä vain lisäät itse kuorman päälle lisää kannettavaa. Hetki kerrallaan.
t. #1
Jospa näin jouluna vai rauhoittuisit, jätä telkkari, poppivehkeet ja pelitietokone kiinni, laita käännykkä äänettömän pöydälle tai sulje se ja vain oleskelet sekä nautit hiljaisuudesta.
Et ole hullu, vaan introvertti. Muiden seurassa oleminen ja ympäristön ärsykkeet vievät energiaa ja tarvitset päivittäin omaa hiljaista, rauhallista aikaa palautuaksesi. Tällaisia me ollaan, jos ei nyt ihan puolet ihmisistä niin helvetin iso osa kuitenkin.