Joulutraumoja? Ahdistaa ja masentaa joulu enkä pääse siitä eroon.

Kertokaa jos ahdistaa. Mä en ainakaan tuomitse. Miten ootte yrittäneet päästä eroon pahasta olosta?

Ite oon yrittänyt muun muassa olla kokonaan viettämättä mutta kun " kaikki muut " kuitenkin viettää niin olo on osaton, paha, hylätty ja epäonnistunut. Saan fyysisiä ahdistusoireita. Lapsuuden perheen asiat pyörii päässä vaikka yritän etten ajattele.
En lähde niitä tässä avaamaan, mutta aikuisiälläkin ongelmat ovat jatkuneet, välit ovat vaikeat. Yksi perheenjäsen ei tätä tajua, vaan soittaa joka vuosi kysellen miten aion viettää. Ei auta vaikka sanoo suoraan. Jouduin taas puhelimessa kertaamaan että olen yksin.

Tuntuu että muiden jouluperinteet on niin pakollisia, että niitä ei pysty mitenkään väistämään. Tuntuu, että ne on läheisille paljon tärkeämpiä kuin läheiset ihmiset. Kunhan vain saa viedä ohjelman läpi, vaikka jollakin läheisellä olis paha olla.

Olen yrittänyt olla välittämättä sillä seurauksella että masennuin. Yritän myös salata omat tunteet lapseltani, mutta ei se onnistu loputtomiin.

Ei tarvii neuvoa, kertokaa vain omia kokemuksia. Saa ikään kuin purkautua ja muiden juttuja lukiessa saa ehkä vertaistukea.

Täällä tietysti paskaa sataa niskaan joka asiasta, mutta sellaista se on.

Jaksamista muille joulusta kärsiville.