Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän. Harmittaa. V....ttaa. En jaksa tätä.
06.01.2008 |
käyn töissä, kuuntelen päivät valitusta ja päänaukomista. Kotiin kun pääsee on aina edessä ruuanlaitto, kaupassa käynti, pyykit, lapsenhoito ym. Samat kuviot toistuvat vapaapäivinä, silloin lisäksi siivoan huushollin. Vaikka teen mitä täälä on aina kamala kaaos ja kukaan muu kun mä ei puutu siihen.
Kun olen vapaalla, mies on töissä. Sosiaalinen elämäni on nollassa, en pääse lähtemään mihinkään ilman lasta miehen työn takia (päivystää ympäri vuorokauden/ monta vuorokautta kerrallaan kun on töissä.)
Rakastan miestäni ja lastani, mutta olen ihan totaalisen kyllästynyt. Rahat ovat tiukalla koko ajan. Haluaisin harrastaa ratsastusta, mutta ei ole varaa enkä taida päästä tai pitäisi jotenkin pystyä ottamaan 3v. mukaan.
Lisäksi olen raskaana, ei ollut vahinko, mutta nyt olen jokusen viikon toivonut, että saisinpa keskenmenon. En halua tätäl asta, en jaksa.
Elämä on syvältä. Hävettää, mun ongelmat on kait pieniä kun vertaa johonkin muuhun. Oon vaan niin loppu :(
Kommentit (6)
ja miehen isä on kuollut, äiti huonossa kunnossa, joten en voi vaivata :(
Kamalinta on tää tunne etten halua tätä toista lasta :( . Viikkoja takana 20. En jaksa tähän olotilaan toista. Mikä ihme mua vaivaa, tätä on jatkunut jo viikkokaupalla. Miehelle olen yrittänyt puhua, mutta hän vaan sanoo, että tällaista tämä elämä on, aina ei voi olla ruusuilla tanssimista. Mutta mä olen oikeasti ihan rikki ja väsynyt. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josko sieltä voisivat auttaa. Esim. lasten hoitoapua (me saatiin kunnalta) ja sinulle vaikka jotain keskustelu apua ja tietoa kaupungissa tapahtuvista mamma tapaamisista.
raskaudenajan masennus?? Tutullani oli, ja ihan samalta kuulosti häneen puheensa. Haluaisi lisää lapsia, mutta hän ei halua olla taas masentunut. Kaksi raskautta on kärvistellyt rämpien synkimmissä pohjamudissa itsemurhaakin hautoen. Synnytyksen jälkeen kaikki hyvin.
Sopisi kyllä kuvioon hyvin... Tuo saikkukaan ei ole kyllä käynyt mielessä (!) vaan mietinpä sitä nyt tosissani. Töissä pomo on vaan aika inhottava kun jää sairaslomalle. Ja mulla ei ole vakituista virkaa, joten joudun miettimään aika tarkkaan tällaiset jutut, että olisi sitten myöhemminkin työpaikkaa. Toisaalta, mitäs sillä on väliä, löytyyhän noita töitä. ap.
Kun odotin kolmatta lastani ajatukseni olivat ihan samat. Ihan synnytykseen asti ajattelin etten halua tätä vauvaa enkä jaksa sitä hoitaa. Yritin puhua miehelleni, mutta mulle jäi sellainen tunne ettei hän ymmärtänyt ja piti puheitani ihmeellisinä. Näin jälkeenpäin ajateltuna mulla noi johtui ehkä synnytyspelosta. Sitten, kun vauva syntyi, hän oli mitä ihanin ja aloin pelätä, että jokin ottaa sen minulta pois. Ehkä osa johtuu hormooneista. Hae sairaslomaa ja pidä lapsesi ainakin osaksi hoidossa ja yritä levätä.
hmm. sulla ei varmaan ole äitiä tai ketään kelle saisit lapsen hoitoon?